[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Jaan Krossin Tahtamaa on tietopuolinen \"rakkausromaani\"

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kross, Jaan: Tahtamaa (Tahtamaa). Kääntänyt Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012.
336 sivua.


Jaan Krossin Tahtamaa on tietopuolinen "rakkausromaani"
---------------------------------------------------------

Kun puhutaan virolaisesta kirjallisuudesta tänään, suomalainen lukija
ajattelee takuuvarmasti Sofi Oksasta, joka tarkalleen ottaen ei ole paljonkaan
Virossa asustellut. Toki virolaisella äidillä on valtava vaikutus suomalaisen
Finlandia-kirjailijan maineeseen ja erityisesti tematiikkaan. Mutta Viron
vaiheikkaan historian kuvaajana Jaan Kross (1920-2007) lienee omaa luokkaansa,
vaikka harvat häntä Suomessa lukevat. Krossin järkälemäisten tietopuolisten
kirjojen kautta avautuu mahtava historiallinen perspektiivi. Häneen palataan
vielä monta kertaa. Viimeiseksi proosateokseksi jäi vuonna 2001 ilmestynyt
Tahtamaa. Jouko Vanhanen suomensi sen viime vuonna. Tahtamaa on tietopuolinen
"rakkausromaani" - monessa merkityksessä.

Innostuin aikoinani Sofi Oksasen Puhdistuksesta niin paljon, että kirjoitin
siitä jopa Agricolan arvosteluihin ja Idäntutkimus-lehden arviointeihin, siis
ns. tietokirjojen rinnalle. Päätoimittajat eivät vastustaneet, vaan
julkaisivat arvioni. Puhdistus onkin parasta mahdollista virolaista
”ylösnousemusta” tolstoilaiseen tapaan. Hurja kirja hurjista ajoista.
Kaiken lisäksi se on nuorelta tekijältä mitä historiatietoisin avainromaani!
Mutta aina joskus pitää palata alkulähteillekin, syvemmälle historiaan.

Jaan Kross ja Tahtamaa

En ylpeile. Pakko myöntää etten ole lukenut kuin muutaman Jaan Krossin ns.
historiallisen romaanin. Olen aina selaillut hänen kirjojaan vähän pitkin
hampain: miksi tämä on näin kuivaa? Miksi en ymmärrä enkä solahda mukaan
juoneen. Olen kuitenkin alkanut muuttaa suhtautumistani aivan viime vuosina.

En ole ehkä ymmärtänyt Jaan Krossia, koska tiedän loppujen lopuksi Viron
historiasta yhtä vähän kuin monet Sofi Oksasen lukijat. Kross pitää
aloittaa alusta, sieltä jostakin parinkymmenen kirjan alkupäästä.

Voi joskus toimia epäloogisestikin. Vaikkapa aloittaa Jaan Krossin
historialliset mielikuvitus- tai totuusmatkat Viroon jälkipäästä. Tahtamaa
jäi tietopuolisen kirjailijan viimeiseksi ja ainoaksi proosateokseksi, joka
keskittyy selkeästi uuden Viron itsenäisyysaikaan, 1990-lukuun. Se on
kirjoitettu 2001 ja suomennettu vasta nyt, 2012. Asialla loistavaa
käännöstekstiä tuottava Jouko Vanhanen. Jaan Kross ei kirjaillut suoraa
proosaa kovinkaan paljon, jostakin kumman syystä. Tahtamaa nimittäin osoittaa,
että hänestä olisi ollut vaikka mihin fiktion puolella! En yhdy lainkaan
niihin kriitikoihin, jotka käsittelevät Tahtamaata jonakin puolihuolimattomana
”puolielämäkertana” - tai pelkkänä rakkausdraamana.

Aabel Haljand – Jaan Krossin alter egona?

En väitä, että Tahtamaa olisi omaelämäkerrallinen ja sen päähenkilö
Aabel Haljand Jaan Krossin alter ego. On silti kutkuttavaa ajatella, että näin
voisi olla. Aabelin hahmossa Kross aivan kuin testamentinomaisesti paljastaa
vanhemman miehen egonsa, itsensä, seksuaalisuutensa, oudot ihmissuhteensa.
Mutta ennen kaikkea hän paljastaa avoimesti suhteensa uuteen itsenäiseen
Viroon, elämään siellä 1990-luvulla. Eikä hän ihan kaikkeen suinkaan ole
tyytyväinen. Esimerkiksi uusrikkaat ja vanhan byrokratian ylläpitäjät saavat
kuulla kunniansa

Romaanin päähenkilö toimittaja Aabel Haljand saa yhtäkkiä kuulla, että
hän olisi mahdollisesti suurehkon ”Tahtamaa”-nimisen maatilan perillinen.
Maatila on rappiolla, rakennukset raunioina, mutta Saarenmaalla sijaitsevan
tilan lahden rannoilta löytyy arvokasta, kylpylöissä käytettävää
parantavaa mutaa. Aivan huippulaatua! Tämän aarteen Haljandille paljastaa
Ruotsista toimiva Viron pakolainen, yritteliäs liikemies, joka haistaa
rahanteon. Haljandin pitäisi vain hankkia nippu papereita ja dokumentteja
osoittaakseen olevansa laillinen omistaja ja tilan haltija. Sitten olisi aika
perustaa muodikas kylpylä-yritys, kaivella ja jopa myydäkin mutaa sairaille
reumaatikoille ja varsinkin ruotsinvirolaisille rikkaille eläkeläisille!

Samoihin aikoihin Haljand saa yhteyden avioerossa hylkäämäänsä poikaan,
josta oli vuosien varrella kasvanut maineikas juristi. Kehkeytyy uusvirolainen
ja kaiketi perin tyypillinen 1990-lukulainen ”yritysstrategia”, jossa
toimittaja Aabel Haljand alkaa pohtia rikastumisensa mahdollisuuksia. Hän
päättää ryhtyä totiseen leikkiin ja ottaa mukaansa myös pitkäaikaisen
rakastajattarensa. Toimittajan ja ”mutalääkäriksi” innolla pyrkivän
rakastajattaren erikoinen perhehistoria on koko Tahtamaa-fiktion kantava
motiivi, jonka kautta Kross tekee tiettäväksi murrosajan Viron uudemman
historian ja ajan mutkikkaat ihmissuhteet.

En kerro enempää. Sanon vain: Jaan Krossin historiatietoisuus ja jopa fiktion
rakentamisen taito kertoo sen, että Sofi Oksanen ei saisi olla Suomessa ainut
kaunokirjallinen lähde ja matkaopas Viron uudempaan historiaan. Kross tekee
tämän matkan 1990-luvun historiaan Tahtamaassa sellaisella tyylillä, että
harmittaa ettei Viron Suuri Kirjailija käyttänyt fiktiota enemmän nykyajasta
kirjoittassaan.

Pistän oheen listan Kross-tuotantoa, jota on saatavilla hyvin suomeksi,
valitkaa vapaasti: 

Kolme katku vahel I–IV (1970 – 1980) (Uppiniskaisuuden kronikka 2003) 
Klio silma all (1972) (Kleion silmien alla 1987, 2. tarkistettu painos 2012) 
Kolmandad mäed (1975) (Kolmannet vuoret 1985) 
Keisri hull (1978) (Keisarin hullu 1982) 
Rakvere romaan (1982) (Pietarin tiellä 1984) 
Professor Martensi ärasõit (1984) (Professori Martensin lähtö 1986) 
Vastutuulelaev (1987) (Vastatuulen laiva 1990) 
Silmade avamise päev (1988) (Silmien avaamisen päivä (novelleja, suom. 1991))

Wikmani poisid (1988) (Wikmanin pojat 2001) 
Väljakaevamised (1990) (Syvyydestä 1989) 
Tabamatus. Jüri Vilmsi romaan (1993) (Kuningasajatus 1994) 
Mesmeri ring (1995) (Mesmerin piiri 1997) 
Paigallend (1998) (Paikallaanlento 1999) 
Tahtamaa (2001) (Tahtamaa 2012)
Kallid kaasteelised (2003) (Rakkaat kanssavaeltajat 2005) 
Omaeluloolisus ja alltekst (2003) 
Halleluja – kymmenen novellia (suom. 2001)

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/