[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Rokkaava Pietari kirjana

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  Freelancer, FL, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Huttunen, Tomi: Pietari on rock. Into Kustannus Oy, 2012. 174 sivua.


Rokkaava Pietari kirjana
---------------------------------------------------------

Pietari on rock on pieni mutta pätevä venäläisen rockin
ensyklopedia. Se on tyylitajuisesti ja rokahtavasti kirjoitettu. Hyvä
hakemisto ja laulujen käännökset lisäävät tutkimuksen arvoa.
Tomi Huttunen on tehnyt uraauurtavaa työtä!


Helsingin yliopiston Venäjän kulttuurin ja kirjallisuuden dosentti,
tutkija Tomi Huttunen (s.1971) tavasi aikoinaan venäjän kielen
alkeita Akvarium-yhtyeen lauluteksteistä. Ei ihme, että tämän
pietarilaisen yhtyeen keulakuva, Boris Grebenshtshikov nousi
myöhemmin myös keskeiseen osaan Huttusen akateemisissakin
rock-harrastuksissa.

Vaikka usein luullaan, Neuvostoliitto ei ollut ollenkaan täysin
syrjässä ilmiöstä, jota myös '60-lukulaisuudeksi' lännessä
kutsutaan. Ei muodin eikä musiikin puolesta. Itsekin olen aihetta
sivunnut, omassa lisensiaatintyössäni.

Jo 1950- luvun rock ja sitä ennen jazz olivat tietyissä piireissä
kuunneltua musiikkia, vaihtoehto klassiselle musiikille ja muulle
korkeakulttuurille. Näkyvämpiä venäläisiä rock-ilmiöitä olivat
esimerkiksi yhtyeet nimeltä Sankt-Peterburg ja Akvarium, jotka
murtautuivat esiin 1960-1970 -lukujen vaihteessa. Oma lukunsa ovat
kymmenet- ellei sadattuhannet Beatles- ja Rolling Stones -fanit sekä
1970-luvun opiskelijailloissa ja pikku kahviloissa suositut heavy,
disco ja reggae. Boris Grebenshtshikovista tuli samoihin aikoihin niin
keskeinen rock-lyyrikko ja lavaesiintyjä, että häntä voi hyvin
nimittää venäjän John Lennoniksi.

Grebenshtshikovin ohella Tomi Huttusen kirjassa paljon tilaa saavat
Pietarissa uran tehneet Juri Shevtshuk (DDT), Maik Naumenko ja Viktor
Tsoi (Kino). Viktor Tsoille ja Kino-yhtyeelle kuuluisi mielestäni
vieläkin isompi siivu pietarilaisrockin 80-lukulaista historiaa -
sellaisen joukon ihailijoita tämä Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin
outo itämainen risteytys jätti jälkeensä.  Siitä huolimatta,
että kuoli auto-onnettomuudessa tuossa maagisessa rokkareiden
poislähtöiässä, 27-vuotiaana. Tsoin musiikin ja
persoonan merkitys perestroika-ajan Neuvostoliitossa (1985-1991) oli
poikkeuksellisen suuri ja vallankumouksellinen. Myös rock-elokuva
Igla / Piikki, jossa Tsoilla oli päärooli, oli kovaa kamaa heti
perestroikan alkuvuosina

Tomi Huttunen taustoittaa Pietari on rock -kirjaa vahvoilla
yhteiskuntaelämän murrosta kuvaavilla faktoilla ja myös kaupungin
nuorisokulttuurin tuntemattomalla historialla. Tosin, alkuhistoria -
60-luku - jää aika vähälle, mutta sen tutkiminen olisikin
lähteiden puuttuessa hankalampaa hommaa. Sen sijaan kahvila Saigonin
ja Leningradin rock-klubin ympärillä tapahtuva rock-suhina ja eri
tyylisuunnatkin, myös muoti-ilmiöt ja naisbändit, tulevat
käsitellyiksi. Huttusen pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena
Pietarin rock on saanut sellaisen avainteoksen, jota en taida kantaa
divariin ihan pikkurahan puutteessa.

 

 

 

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/