[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Varokaa huijareita!

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Simpanen, Marjo-Riitta: Aito vai väärennös? Väärennettyä ja aitoa taidetta
Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Serlachius-museot, 2012. 56
sivua.


Varokaa huijareita!
---------------------------------------------------------

Taideväärennöksiä on liikkunut vuosisatojen ajan. Aidon ja väärennöksen
erottaminen on hankalaa jopa ammattilaiselle. Gösta Serlachiuksen
taidesäätiön tapaukset osoittavat helppotajuisesti, mitä taidekaupassa on
huomioitava ja mitä aitouden selvittämiseksi voi tehdä.



Mäntän Gösta Serlachiuksen taidemuseo on avannut uutuuskirjassaan
taideväärennösten vaiettua ja kiinnostavaa aihetta. Taidekauppa ja
arvostettujen, erityisesti Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden teosten
korkeaksi kohonneet huutokauppahinnat kiinnostavat ihmisiä ja viime aikoina
maksetut summat ovat ylittäneet uutiskynnyksenkin usein. Myös
taideväärennösten liikkuminen on ollut julkisuuden otsikoissa viime aikoina.
Taideväärennöksistä on kirjoittanut laajasti tutkija Pauliina
Laitinen-Laiho, mutta keskusteluun on ottanut osaa myös keskusrikospoliisi
samoin kuin yksityiset keräilijät ja nyt museotaho.

Kukaan ei halua tulla huijatuksi ja kaikki taiteen ystävät haluavat halvalla
huippulöydön. Todellisuudessa taideväärennösten kohtaaminen on paljon
todennäköisempää kuin tuntemattoman helmen löytäminen. Järjestäytyneen
rikollisuuden myötä taideväärennöksiä liikkuu markkinoilla entistä
enemmän. Taidetta ostaessa täytyy muistaa ostajan viime käden vastuu
alkuperän selvittämisestä ja sijoituksen mielekkyydestä.
Rikosoikeudellisesti taideväärennökset ovat rinnastettavissa
asiakirjaväärennöksiin eli seuraamukset ovat lieviä. Olen joskus kuullut
jonkun sanovan, että jokaisen pitäisi ostaa seinälleen vain sellaista
taidetta, josta pitää ja vain sillä summalla, minkä on valmis
näkemästään maksamaan. Viisaasti sanottu.            

Marjo-Riitta Simpanen kertoo kirjassa helppotajuisesti Gösta Serlachiuksen
taidemuseon taidehankinnoista löytyneistä seitsemän teoksen
väärennöksistä tai epäilyistä ja kuinka museon puolelta on lähdetty asiaa
selvittämään. Taiteilijat ovat olleet nimekkäitä; Gallen-Kallela,
Schjerfbeck ja Hilleström. Ensin on jäljitetty kaikki asiakirjat provenienssin
selvittämiseksi mahdollisimman aukottomasti. Teoksille on tehty myös
taidehistorialliset muoto- ja tyylianalyysit attribuoinnin tueksi sekä lisäksi
erilaisia teknisiä tutkimuksia päätelmien vahvistamiseksi. Epäilyistä yksi
teos on osoittautunut aidoksi, yksi taitavaksi kopioksi, kolme väärennöksiksi
ja muista on vahvoja väärennösepäilyitä. Salapoliisin työ siis jatkuu.

Simpasen kirjanen tuo mielenkiintoisen kurkistusikkunan taiteen hankinnan
problematiikkaan. Sen teemat ovat yhteiset niin museomaailmalle kuin yksityisen
keräilijän hankinnoillekin, mutta yksityisen taiteen ystävän keinot ovat
rajallisemmat. Väärennös ei muutu aidoksi, vaikka mitä tekisi. Jollain
lailla huijauksen kohteeksi joutunut voi ehkä lohduttautua tiedolla, että
ammatti-ihmisillekin voi tapahtua samoin.  Siinä mielessä
Serlachius-museoiden avaus on tervetullut. Väärennöksiin liittyvän tietouden
lisääntyminen on myös hyväksi niin taidekaupalle kuin taiteen ostajillekin.
Täällä pohjoisessa ollaan vieläkin hyvin sinisilmäisiä huijareiden
suhteen.

 

 

 

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/