[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: E= mc² ja muita teorioita tumpeloiden iloksi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rossi, Leena  FL, Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Parsons, Paul (toim.): Tiede haltuun puolessa minuutissa:
Viisikymmentä maailmaa muuttanutta ajattelumallia (30-second
theories). Kääntänyt Antti Immonen. Atena, Jyväskylä, 2012. 160
sivua.


E= mc² ja muita teorioita tumpeloiden iloksi
---------------------------------------------------------

Brittiläisen tiedetoimittaja Paul Parsons on toimittanut
epäilyttävältä kuulostavan nimen suojiin kätketyn kirjan Tiede
haltuun puolessa minuutissa. Suorastaan hauskaksi paljastuvassa
teoksessa tiivistetään 50 maailmaa muuttanutta tieteellistä
teoriaa hetkessä omaksuttavaan muotoon. Teorioita löytyy niin
fysiikan ja evoluutiobiologian kuin lääketieteen ja geologian
alueilta. Tämän kirjan ansiosta voi humanistikin esiintyä kuin
tietäisi ja ymmärtäisi jotakin kovistakin tieteistä.



Tieteen tekemisen ja popularisoinnin taitajat asialla

Turkulaisen Linna-teatterin esitykset Raamatun historia kahdessa
tunnissa ja Turun historia kahdessa tunnissa tulivat heti mieleeni,
kun sain käteeni Paul Parsonsin toimittaman kirjan Tiede haltuun
puolessa minuutissa. Kirja on hauska ja luistavasti käännetty,
mutta onneksi siinä ei meno käy aivan yhtä hulvattomaksi kuin
teatterin näyttämöllä. Entisenä BCC:n tiede- ja
teknologia-aiheisen Focus-lehden päätoimittajana Parsons hallitsee
popularisoinnin keinot. Hän on yleistajuistanut tiedettä muihinkin
julkaisuihin ja kirjoittanut hullunhauskoja teoksia kuten Science in
100 Key Breakthroughs (2010), How to Destroy the Universe and 34
Other Really Interesting Uses of Physics (2011) ja 3-Minute Einstein
(2011).

Alkujaan bittiläisen Ivy Pressin vuonna 2009 ideoimassa ja
tuottamassa kirja-hankkeessa 30-second Theories on Parsonsin lisäksi
mukana yhdeksän alansa arvostettua asiantuntijaa,
yliopisto-opettajaa, tutkijaa ja tiedetoimittajaa. Esimerkiksi
teoksen esipuheen kirjoittaja on 'kuninkaallinen tähtitieteilijä',
Royal Societyn puheenjohtaja, Trinity Collegen rehtori ja Cambridgen
yliopiston kosmologian ja astrofysiikan professori Martin Rees.

Kirjan tekijöiden esittelystä ilmenee, että muutkin kirjoittajat -
Jim Al-Khalili, Susan Blackmore, Michael Brooks, John Gribbin,
Christian Jarrett, Robert Matthews, Bill McGuire ja Mark Ridley -
hallitsevat tutkimuksen ohella myös eri tiedotusvälineissä
esiintymisen ja tieteen popularisoinnin; heidän teoksiaan löytyy
meidänkin kirjastoistamme jopa suomennettuina. Erityisesti minua
alkoivat kiinnostaa Al-Khalilin Mustia aukkoja, madonreikiä ja
aikakoneita (2001) ja John Gribbinin Syvä yksinkertaisuus: kaaos,
kompleksisuus ja elämän synty (2005). Toimittajan tavoin kaikki
kirjoittajat ovat saaneet koulutuksensa ja pääasiassa toimineetkin
Britanniassa. Sukupuolten tasa-arvon kannattajien kauhistukseksi
joukossa on vain yksi nainen, psykologian tohtori, vapaa kirjoittaja,
televisioesiintyjä ja Plymouthin yliopiston vieraileva professori
Susan Blackmore. Hänen teoksensa Meemit - kulttuurigeenit (2000) on
ilmestynyt myös suomeksi.

Kirjan esipuheessa Rees muistuttaa lukijaa siitä, että olemme
kaikki vastuussa tieteen soveltamisesta. Tärkeitä valintoja ei
tulisikaan jättää vain tieteenharjoittajien harteille, vaan niiden
tulisi perustua laajaan julkiseen keskusteluun. Jotta tällaista
keskustelua voitaisiin käydä, meillä kaikilla - siis myös
humanisteilla ja ennen kaikkea poliitikoilla - pitäisi olla käsitys
tieteen perusteista. Tällaista teorioiden pikakirjaa tarvitaan myös
siksi, että joku haluaisi tietää teorioista pelkästä tietämisen
ja ymmärtämisen ilosta.


Seitsemän lukua ja 50 teoriaa

Mikä erottaa maallikon MUTU-teorian ja tutkijoiden rakentaman
teoreettisen mallin toisistaan? Tieteellinen teoria, malli tai
hypoteesi ei välttämättä edusta ehdotonta totuutta, mutta se on
todistusvoimainen ja looginen ja nojautuu tarkimpiin kokeellisiin
havaintoihin ja parhaaseen ymmärrykseen maailman toiminnasta. Teoria
voi olla vain kulloisenkin tietämyksemme mittainen, ja jokin uusi
tiedon murunen voi osoittaa sen vääräksi ja pakottaa tutkijat
parantamaan sitä. Tiede kehittyy, kun uudet ja paremmat teoriat
korvaavat vanhat toimimattomat.

Parsonin kirjassa teoriat on ryhmitetty aihepiireittäin seitsemään
päälukuun, joissa kussakin on seitsemän teoriaa, paitsi
maailmankaikkeutta käsittelevässä luvussa kahdeksan. Aihepiirit
ovat makrokosmos ja mikrokosmos, ihmisen evoluutio, mieli & ruumis,
planeetta Maa ja universumi sekä hännän huippuna tieto. Kussakin
luvussa esitellään myös yksi alan suuri nimi yhdellä aukeamalla.
Lähes jokaiselle ovat tuttuja ainakin Albert Einstein, Charles
Darwin, Sigmund Freud ja Stephen Hawking, mutta James Lovelock,
Richard Feynman ja John Nash saattavat tulla ainakin humanistilukijaa
vastaan ihan ensimmäistä kertaa. Heihinkin on kiva tutustua.
Henkilökuvien kirjoittajaa ei mainita, mutta todennäköisesti se on
toimittaja Parsons. Historioitsijan kannalta on erityisen kiinnostavaa
katsoa, millaisia asioita 'raskaan sarjan älyköistä' kerrotaan.

Makrokosmos-luku käsittelee arkitodellisuutta suuren mittakaavan
fysiikan avulla. Siinä selviävät mm. mekaniikan peruslait,
painovoima ja sähkö. Mikrokosmos puolestaan keskittyy atomien ja
atomia pienempien luonnollisten hiukkasten kvanttimaailmaan. Ihmisen
evoluutiossa kerrotaan elämän, ihmisten ja inhimillisten piirteiden
synnystä, luonnonvalinnasta ja sosiobiologiasta. Mieli & ruumis
kartoittaa sekä ihmismielen teorioita psykoanalyysista
behaviorismiin ja kognitiiviseen psykologiaan että lääketieteen
teorioita geeniterapiasta plasebovaikutukseen.

Planeetta Maa -luvussa avautuvat teoriat oman planeettamme ja sen
ilmaston toimintatavoista. Universumi-luvun teoriat kertovat
maailmankaikkeuden alkuperästä, kehityksestä ja lopullisesta
kohtalosta. On aika lohdullista tietää, että menee vielä 100 000
000 000 vuotta, ennen kuin voimat, jotka synnyttivät universumin,
hajottavat sen takaisin alkutekijöihinsä. Tieteen kasvuun
liittyvät teoriat päättävät teoksen luvulla Tieto, jossa
esitellään tieteen kasvuun liittyviä teorioita ja kaikkien
teorioiden perusteita. Juuri tässä luvussa on yksi vanhimmista,
edelleen pätevistä teorioista, Occamin partaveitsi 1300-luvulta -
yksinkertaiset, elegantit selitykset ovat luultavammin oikeampia kuin
mutkikkaat ja sekavat. Kaikkein varhaisimmat teorioiden kehittäjät
löytyvät kuitenkin antiikista: Demokritos kehitteli jo noin 400
vuotta ennen ajanlaskumme alkua atomiteoriaa ja Platon esitti
samoihin aikoihin ajatuksia hankittujen ominaisuuksien
periytymisestä.


Aukeama tiedon mittana

Kriittistä humanistia ilahduttaa jokaisen luvun alkuun sijoitettu
aukeaman laajuinen sanasto. Näissä selitettyjen sanojen määrä
vaihtelee 12:sta 21:een. Muutamia käsitteitä määritellään eri
aihepiirien yhteydessä: esimerkiksi atomi ja säteily ovat sekä
makrokosmoksen että universumin sanastossa, kvantti ja ydin
puolestaan sekä mikrokosmoksen että universumin sanastossa.
Samankaan käsitteen määritelmät eivät ole välttämättä
identtisiä.

Kirjan teoriaesittelyt ovat tiiviitä, vain aukeaman laajuisia, ja
tästäkin toisen sivun vie teoriaan liittyvä kuva. Tekstit on
kirjoitettu selvästi ja yleistajuisin termein. Varsinaisen puolen
minuutin tiivistelmän lisäksi jokaiseen esittelyyn kuuluu yhden
lauseen kiteytys. Esimerkiksi suhteellisuusteoria on tiivistetty
näin: 'Jos haluat pysyä nuorena, sinun on paras pysyä
liikkeessä.'

Lukijalle hyödyllistä lisätietoa ja ymmärrystä antaa myös
muutaman virkkeen mittainen selostus siitä, mitä et ehkä vielä
tiennyt. Kiintoisaa on myös lukea, millaisia sukulaisteorioita
kullakin teorialla on ja ketkä ovat ajatuksia kehitelleet.
Esimerkiksi alkuräjähdysteorian sukulaisteorioina luetellaan
suhteellisuusteoria, kosminen inflaatio, universumin kohtalo ja
ekpyroottinen teoria. Itse alkuräjähdys-teorian kehittäjiksi
mainitaan Georges Lemaître, Alexander Friedman, Eddwin Hubble ja
George Gamow. Eräiden teorioiden kehittäjiä on vain yksi, kuten
sosiobiologian 'isä' E. O. Wilson. Myös kunkin teoriapaketin
kirjoittajan nimi on tietenkin mainittu. - Hyvistä yrityksistä
huolimatta ihan kaikki teoriat eivät selviä humanistille ihan
puolessa minuutissa, mutta kannatta yrittää.

Tiede haltuun puolessa minuutissa ei suomalaisten tieteentekijöiden
harmiksi sisällä yhtään suomalaista, mutta ruotsalaisia mainitaan
kaksi, Svante Arrhenius (1859-1927) peräti kaksi kertaa - panspermian
ja ilmaston lämpenemisen yhteydessä - sekä Emmanuel Svedenborg
(1688-1772) kerran - planeettakuntien syntyteorian yhteydessä. -
Humanistia ei tämä asia harmita; onpahan vain kiintoisa seikka,
joka kertonee jotakin suomalaisesta (luonnon)tieteestä. 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/