[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tuore teos katolisen kirkon historiasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Aulis Kallio  Tietokirjailija, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tanner, Norman : New Short History of the Catholic Church. Burns &
Oates, 2011. 260 sivua.


Tuore teos katolisen kirkon historiasta
---------------------------------------------------------

Katolinen kirkko on globaali uskonnollinen, kulttuurinen ja
yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sen rooli koko länsimaisen
sivilisaation synnyssä ja kehityksessä on ainutlaatuinen. Kirkon
historia synnyttää jatkuvasti uutta tutkimuskirjallisuutta, jota
toivoisi käännettävän myös suomeksi. Brittiläissyntyinen Norman
Tanner on kirjoittanut tuoreimman johdatuksen katolisen kirkon
historiaan. Jesuiittaprofessorin teos on tiivis, mutta kattava esitys
katolisen kirkon vaiheista apostolisesta ajasta meidän päiviimme.


Kirjan alkusanoissa Norman Tanner kertoo historian erityisestä
merkityksestä katolilaisille. Koska kirkon opetus perustuu pyhän
Raamatun ohella pyhään traditioon, on ensisijaisen tärkeä tuntea,
miten perinteet ovat syntyneet ja kehittyneet. Kirja jakautuu
luontevasti viiteen päälukuun. Kussakin luvussa Tanner luo
katsauksen niin instituution ulkoisiin olosuhteisiin kuin
rakenteellisen ja opillisen kehityksen tärkeimpiin seikkoihin.
Erityishuomion saavat kunkin ajan keskeiset teologit sekä
kansanuskonto, liturgia ja mystiikka.

Ensimmäinen luku kattaa ajan ensimmäisestä helluntaista, 'kirkon
syntymäpäivästä', neljännelle vuosisadalle eli ajanjakson
jolloin kirkko rajoittui pääasiassa Rooman valtakunnan alueelle.
Vainot sävyttivät toista ja kolmatta vuosisataa, mutta marttyyrit
vain lujittivat kristittyjen yhteisöä. Jo 200-luvulta on jo
kirjallisia todisteita, että pyhää Pietaria seuraavien Rooman
piispojen arvovalta ulottui muihin kristillisiin keskuksiin. (Itse
käsite paavi ilmaantui tosin vasta 600-luvulla ja virallistui
800-luvulla). Hiippakuntalaitos oli järjestäytymisen keskiössä.
Neljännellä vuosisadalla kristinusko sai Rooman valtakunnassa ensin
virallisen hyväksynnän ja sitten etuoikeutetun
valtionuskonnon aseman. (Ensimmäinen kristitty valtio oli kuitenkin
Armenian kuningaskunta).

Kirjan toinen pääluku käsittelee varhaiskeskiaikaa (n.400-1054),
johon osuvat kirkon laajentuminen ja myös sen kokemat ensimmäiset
vastaiskut islamin taholta seitsemänneltä vuosisadalta lähtien.
Ekumeeniset kirkolliskokoukset loivat uskonopin ja kirkkolain lujan
perustan. Rooman valtakunnan jakolinjaa noudattaen myös kirkko
jakautui läntiseen katoliseen kirkkoon ja Bysantin ortodoksikirkkoon
joka aikaa myöten joutui alistumaan islamille. Kirkkohistorian kolmas
pääluku, kirjan pisin ja antoisin, kuvaa katolista sydän- ja
myöhäiskeskiaikaa. Tannerin mukaan juuri tuona ajanjaksona kirkko
sai sen muodon, joka on säilynyt nykypäiviin asti. Kirkon
laajentuminen Euroopan reuna-alueille saa huomiota, mikä on
positiivinen yllätys. Suomen kääntyminen mainitaan yhdessä
virkkeessä. Paavien suhde maallisiin ruhtinaisiin,
kirkolliskokoukset ja uudet sääntökunnat, yliopistojen roolin
voimistuminen, liturgian kehitys ja mystiikka huomioidaan. Luku
esittelee tiiviisti myös kirkollisen kulttuurin: arkkitehtuurin,
kuvataiteen ja musiikin. Kerettiläisiä ja inkvisitiota ei unohdeta
eikä myöskään ongelmallisia suhteita juutalaisiin ja muslimeihin.

Tannerin kirjan neljäs alaluku on saanut otsikon Varhaismoderni
katolilaisuus. Hän korostaa otsikon olevan tietoinen poikkeus
useiden aiempien tutkimusten tavasta käsitellä 1500- ja 1600-
lukujen historiaa. Kirkkohistorioitsijoiden keskuudessa on tullut
yhä yleisemmäksi käsitys, että vaikka protestantismi oli kirkolle
merkittävä haaste, niin aikaan sisältyi paljon muutakin, muun
muassa kirkon laajentuminen Euroopan ulkopuolelle lähetystyön
myötä. Aasian, Afrikan ja tietenkin Uuden mantereen ensimmäiset
kristilliset sillanpäät ja niiden rakentajat, lähetyssaarnaajat ja
paikalliset, saavat ansaitsemansa huomion.

Viimeiset parisataa vuotta tiivistyvät kirjan viidenteen ja
viimeiseen päälukuun. Tuona aikana on tapahtunut kirkon elämässä
paljon. Vanhoilla alueillaan se on tullut haastetuksi ulkoapäin ja
myös sisältä ennennäkemättömällä tavalla. Paavin rooli
maallisena hallitsijana päättyi Kirkkovaltion maiden kutistuessa
Vatikaaniksi. Tämä takaisku on osoittautunut kuitenkin voitoksi,
sillä paavius on saanut lisää hengellistä arvovaltaa. Samaan
aikaan katolisesta kirkosta on tullut todella katolinen (universaali)
kirkko, joka ulottuu yli maanpiirin. Sillä on jäseninään yli
miljardi ihmistä eli 17,4 % ihmiskunnasta, yli puolet kaikista
kristityistä. Kun Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa
1800-luvulla muita maanosia edustivat lähinnä
eurooppalaissyntyiset lähetyspiispat, niin 1960-luvun alussa
pidetyssä Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa kaikkialta
maailmasta saapui paikallista alkuperää olevat piispat. Kirkon
globalisoituminen on merkinnyt myös tarvetta käydä dialogia muiden
maailmanuskontojen kanssa. On kuitenkin havaittavissa, että kirkon
voimakkain kasvuvaihe näyttää hiipuneen. 

Kirkon länsimaissa kohtaamat haasteet ovat olleet ehkä vielä
suurempia. Tanner ottaa esille kolme vaikuttajaa, joiden toiminta on
ollut haasteellista kirkon näkökulmasta. He ovat Charles Darwin,
Karl Marx ja Sigmund Freud. Vaikka Darwinin evoluutioteoria järkytti
monia katolilaisia, kirkko ei koskaan tuominnut sitä toisin kuin
Englannin anglikaanit ja monet muut protestanttiyhteisöt.
Vatikaanilla oli perinteisesti tiiviit siteet tiedeyhteisöön ja se
oli omaksunut varovaisen asenteen. Katolisella taholla korostettiin,
ettei luonnontieteiden ja kristinuskon opetuksen välillä tarvitse
olla ristiriitaa. Kesti kuitenkin 1900-luvun puoliväliin saakka
ennen kuin paavi arvovallallaan vahvisti, että 'kehitysoppi on
pätevä hypoteesi'. Marxin luokkataisteluopista kirkko sanoutui
jyrkästi irti, mutta työväenliikkeen synty vaikutti kirkon oman
yhteiskunnallisen opetuksen kehittämiseen. Paavi Leo XIII:n kirje
Rerum Novarum nosti vuonna 1891 työväenkysymyksen kirkon
asialistalle.

Norman Tannerin kirkkohistoria on tarkoitettu suurelle yleisölle.
Kirjoittajan laaja oppineisuus ei estä häntä olemasta selkeä ja
sujuvasanainen. Toivottavasti kirja löytää lukijansa myös
Suomessa.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/