[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Venäjän mutkikas tie kapitalismiin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Andrei Kalinitchev  FL, Yleinen historia, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ericson, Claes: Oligarkit. Helppoa rahaa ja katoavaista valtaa
kapitalistisella Venäjällä (Oligarkerna - Om snabba pengar och
förgänglig makt i kapitalismens Ryssland). Kääntänyt Maarit
Tillman. Docendo, 2011. 250 sivua.


Venäjän mutkikas tie kapitalismiin
---------------------------------------------------------

Claes Ericsonin teos perehdyttää lukijaa Venäjän nykyhistoriaan
talouden ja valtasuhteiden kentällä hyvin. Kirjan kieli on sujuva
ja helposti luettava ja sen kirjoittaja on pyrkinyt Venäjälle
ominaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden monipuoliseen pohdintaan.
Claes Ericsonin teos täydentää tätä aihetta käsittelevää
kirjallisuutta.


Kirja 'Oligarkit. Helppoa rahaa ja katoavaista valtaa
kapitalistisella Venäjällä' on suomennos v. 2011 ilmestyneestä
ruotsinkielisestä alkuperäisestä teoksesta. Claes Ericsonin mukaan
kirjan sisältö perustuu suurelta osin Venäjän nykyhistoriaa
käsitteleviin englannin ja ruotsinkielisiin teoksiin, jotka
painettiin vv. 1997-2009 (teosten lista kirjan lopussa). Kirjallisuus
on tästä aiheesta varsin runsasta, erityisesti venäjänkielinen,
koska aihe liittyy eniten huomiota herättäviin teemoihin Venäjän
poliittisesta järjestelmästä ja kansantalouden tutkimuksesta.

Sana 'oligarkki' nykyvenäjässä tarkoittaa suurta pääomaa
omistavaa vaikutusvaltaista liikemiestä, joka useimmiten onnistui
saamaan pääomansa yksityistämishankkeiden vuosina ja jolla on
mahdollisuus vaikuttaa koko maan asioihin. Tällä sanalla on
yleensä negatiivinen sävy, koska oligarkkien toimista valtio koki
tiettyjä taloudellisia menetyksiä ja koska joskus he pystyivät
nousemaan lain yläpuolelle.

Kirjan alussa asetetaan kysymys, miten oli mahdollista, että
yksittäinen ihminen keräsi Neuvostoliiton hajottua lyhyessä ajassa
ennenkuulumattoman omaisuuden. Oletettavasti vastaus piilee Venäjän
siirtymävaiheessa suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Ericson
tarkastelee tämän siirtymävaiheen merkittävimpiä tapahtumia ja
näin tutustuttaa lukijan asioiden kulkuun.

Tekijä kutsuu oligarkkien ensimmäistä sukupolvea
'nomenklatuuraoligarkkeina', koska nimenomaan työ
kommunistipuolueessa avasi heille laajat mahdollisuudet. Toisen
aallon oligarkkeja, jotka nousivat 1990-luvulla, Erikson nimittää
'yrittäjäoligarkeiksi'. He olivat rohkeita kapitalisteja, jotka
ylenivät yhteiskuntahierarkian alatasolta.

Kuitenkin, kuten kirjassa kerronnan kehittyessä esitetään,
molemmilla ryhmällä oli yhteinen piirre - tiiviit suhteet
venäläisiin valtaapitäviin, joiden avulla he pääsivät
lobbaamaan omia etuja valtion korkeissa elimissä. Tarkastelussa
ilmenee, että venäläinen oligarkismi ja korruptio usein kulkivat
käsi kädessä. Kehityksellä oli myös selkeä poliittinen
ulottuvuus, koska reformaattorit länsimaisten neuvonantajien
inspiroimina tekivät parhaansa yksityistääkseen valtion omaisuuden
merkittäviä osuuksia. Reformaattorit selittivät toimiaan pelolla,
että Neuvostoliitto voi palata takaisin, joten valtion omaisuudesta
piti päästä eroon, vaikka valtio ei saisikaan asianmukaista
hyvitystä. Tämän prosessin häviäjinä olivat valtio ja
tavallinen kansa, joka joutui noina vuosina kovalle koetukselle
valtiovallan instituutioiden heikentyessä.

Talous romahti. Osasyynä kirjassa mainittujen seikkojen lisäksi
voitaneen pitää Neuvostoliiton talouden ja kaupan integraatiota.
Neuvostoliiton tasavaltojen tuotantolaitoksen olivat pitkälle
integroituja, ja yhtä tuotetta saatettiin valmistaa yhdessä
tasavallassa ja toimittaa komponentit siihen toisesta tasavallasta.
Entisten tasavaltojen itsenäistyttyä kauppa- ja taloussuhteet
menivät poikki, ja koko tuotantoketju lakkasi toimimasta.

Kirjassa Venäjän taloudellisen kehityksen pohdinta aloitetaan
Gorbat?ovin perestroikasta eteenpäin Jeltsinin ja Putinin
valtakausien kautta Medvedevin presidenttiyteen. Lyhyet artikkelit
merkittävimmistä oligarkeista, poliitikoista ja muista
avainhenkilöstä on annettu erillisissä tekstilaatikoissa.

Osassa I tarkastellaan oligarkkien imperiumien muodostumista,
oligarkkien valtataistelua ja pankkiirien sotia. Osassa II
siirrytään aikaan, jolloin valtio otti tiukemman ohjauksen
taloudesta ja alkoi rajoittaa oligarkkien valtapyrkimyksiä ja
heidän omien etujensa lobbaamista maan sisä- ja ulkopolitiikassa.
Claes Ericson käyttää tästä ajasta termin 'valtiokapitalismi',
joka mielestäni ei ehkä ole täysin osuva. Venäjän johtajat
Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev totesivat, että Venäjä ei siirry
valtiokapitalismiin, vaikka mielipidekyselyn mukaan kansalaiset
liputtivat sen puolesta (Sanomalehti 'Nezavisimaja gazeta'
23.6.2011). Myös yksityisen yrittäjyyden laaja sektori ja
Venäjällä toimivat osakeyhtiöt sulkevat pois tämän termin
käytöstä.

Viime vuosina Venäjällä on huomattu uusi trendi, kun valtion
virkamiehet tulivat uusiksi oligarkeiksi. Entuudesta tutut oligarkit
ovat vuorostaan siirtyneet miljardöörien penkille.

Claes Ericsonin kirja ei rajoitu ainoastaan oligarkkien aiheeseen,
vaan tarkastaa lyhyesti myös uudet valtasuhteet Putinin
valtakaudella, liikemiesryhmien valtataistelut, Venäjän
ulkomaasuhteet jne. Ericson pohtii Venäjän talouden riippuvuutta
öljystä ja viimeaikaisten kriisien vaikutusta maan sisäiseen
tilanteeseen. Kirjan lopussa hän tekee nopean katsauksen Venäjän
tuhatvuotiseen historiaan, joista hän hakee yhtäläisyyksiä
Venäjän nykytilanteelle. Hän näkee yhteisiä piirteitä
yksinvaltiaan tsaarin, Neuvostoliiton puolueen sihteerin ja Venäjän
presidentin asemassa. Tosin hän kirjoittaa 'tsaaria alettiin
nimittää jumalalliseksi' ja toisessa paikassa 'jumalallinen'
tsaarinvalta koetteli yhä enemmän väestön kärsivällisyyttä'.
Käsitys siitä, että Venäjällä tsaareja pidettiin jumalallisina,
ei liene oikea, koska venäläiset pitivät heitä ihmisinä. Siis ei
ajateltu, että tsaari olisi ollut jumalallinen. Myös tsaarit Iivana
IV:stä alkaen julistivat, että he vain saavat asemansa 'Jumalan
armosta' ja he hallitsevat, koska ovat 'Jumalan voitelemia'. Tämä
käytäntö oli vakiintunut katoliseen, ortodoksiseen ja
anglikaaniseen kirkkoon kuuluneiden hallitsijoiden keskuudessa ja
virallisesti esiintyi asiakirjoissa 'Dei gratia' eli 'Jumalan
armosta' muodossa.

Claes Ericsonin teos perehdyttää lukijaa Venäjän nykyhistoriaan
talouden ja valtasuhteiden kentällä hyvin. Kirjan kieli on sujuva
ja helposti luettava ja sen kirjoittaja on pyrkinyt Venäjälle
ominaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden monipuoliseen pohdintaan.
Claes Ericsonin teos täydentää tätä aihetta käsittelevää
kirjallisuutta.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/