[H-verkko] Turku, Väitös: Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla 1945–1952.

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden
rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla
1945–1952.
Turku 27.01.2012 

FL Sirpa Wahlqvist väittelee perjantaina 27.1.2012 kello 12 alkaen
Fennicumin luentosalissa XXV (Henrikinkatu 3, Turku) tutkimuksellaan
'Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden
rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla
1945–1952.' 
Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Pirjo Korkiakangas
Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Helena Ruotsala.
 

Väitöstiedote:
Sydämellä rakennetut sotakorvauskuunarit

Suomi toimitti sotakorvauksina Neuvostoliitolle vuosina 1945 – 52
muun muassa 91 puusta rakennettua kuunaria. Niistä rakennettiin yli
kolmannes Raumalla F.W.Hollming Oy:n telakalla. FM Sirpa Wahlqvistin
väitöstutkimuksessa tarkasteltiin näiden sotakorvauskuunareiden
rakentamista ja rakentajia.  
Miten laivat rakennettiin, millaisella työvoimalla laiva tehtiin,
miten laivanrakennuksen juhlahetkiä vietettiin? Mistä
laivanrakentajat olivat kotoisin, mitä heille tapahtui
puulaivanrakennuksen päätyttyä, miten perinteinen
laivanrakennustausta näkyi sarjatuotannoksi kehittyneessä
tuotannossa?  Miten laivanrakentajat suhtautuivat siihen, että laivat
rakennettiin entiselle viholliselle ja miten venäläisiin työn
valvojiin suhtauduttiin? Muun muassa näihin kysymyksiin on saatu
uutta tietoa väitöstutkimuksessa, jonka keskeisenä lähteenä ovat
kuunarirakentajien haastattelut eli muistitieto.
'Siinä ei ollu oikeastaan muuta kun tyhjät nyrkit ja hyvä tahto'.
Tämä laivanrakentajan toteamus tiivistää kokonaiskuvan
sotakorvauskuunareiden rakentamisesta Raumalla Hollmingin telakalla.
Se kertoo sodan jälkeisen ajan ongelmista, kuten tavarapulasta, mutta
myös laivanrakentajan suhtautumisesta työhön ja hänen mielipiteensä
siihen. Tällaisen muistitiedon tai silminnäkijän kuvauksen antamaa
tietoa ei voi muista lähteistä saada, kun pyrkimyksenä on saada
selville jotain kertojan kokemasta todellisuudesta.  Wahlqvistin
tutkimuksessa laivanrakentajien omat kertomukset onkin nostettu
merkittäväksi lähteeksi arkisto- ja kirjallisten lähteiden rinnalle.
Hollmingin laivanrakentajien kollektiivisessa muistissa kuunareiden
rakentaminen on ollut työtä tehneille heitä voimakkaasti yhdistävä
tekijä, tärkeä ja mieleenpainuva kokemus, jota on muisteltu vuosien
ja vuosikymmenten aikana aina uudelleen. Sotakorvauskuunareiden
rakentaminen raumalaistelakalla ei ollut laivanrakentajien
näkökulmasta vain telakkatoiminnan käynnistänyt hanke tai laivasarjan
tilaus muiden joukossa, vaan jotain paljon enemmän, jotain sellaista,
mitä kuvaa Wahlqvistin tutkimuksen nimi, Sydämellä rakennetut
seililaivat. Tutkimuksessa selvitetään syitä tähän asenteeseen, joka
ei näytä olleen aivan tavallinen sotakorvausteollisuudessa.

Telakan juuret koivistolaisessa puulaivanrakentamisessa 
Raumalaistelakan juuret olivat Koivistolla, Karjalan kannaksella,
jossa sotakorvauskuunareita vastaavia puualuksia rakennettiin vielä
ennen sotaa, kun muualta maasta puulaivanrakennuksen taito oli jo
kadonnut.  Sotakorvauskuunareiden rakentaminen kokosi sodan jälkeen
koivistolaiset laivanrakentajat eri puolilta maata Raumalle ja näin
puulaivanrakennusperinne siirtyi vielä kerran uudelle
laivanrakentajapolvelle.  

Wahlqvistin tutkimuksessa selviää, miten tämä telakan koko työväkeen
suhteutettuna pieni koivistolaisten joukko oli niin ratkaiseva
kuunarien rakentamisen kannalta raumalaistelakalla ja miten telakka
erosi muista kolmesta kuunareita rakentaneesta telakasta.  
Koivistolla laivoja oli rakennettu erityisesti Pietarin-kaupan
tarpeisiin.   Koivistolainen laivanrakennus oli hiipumassa
maailmansotien välisenä aikana, kun raja itään sulkeutui ja kauppa
Neuvostoliittoon tyrehtyi. Sotakorvauskuunareista alkanut
koivistolaisperäinen laivanrakennus Raumalla perustui taas
Neuvostoliiton tarpeisiin, nyt itse laivat olivat kysynnän kohteena
ensin sotakorvauksina ja sittemmin kauppatavarana. 
Kun sotakorvauksia yleisesti pidetään laivanrakennusteollisuuden ja
idänkaupan tienraivaajaajana, Hollmingin kuunarinrakennusta ja sen
myötä kehittynyttä teollista laivanrakennustoimintaa voi pitää
idänkaupan jatkumona. 

Kuunarinrakentajien kollektiivisessa muistissa neuvostoliittolaisiin
kuitenkin suhtauduttiin tietyllä varovaisuudella: ihan kaikesta ei
'passannut haastella' 1980-luvulla, kun kuunariajan muistoja
kerättiin talteen. Tutkimuksessa selvitetään tämän syitä ja esiin
nousee mm. suomettumisen käsite. 


Ilmoitus lähetetty: 

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/