[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Anthony Beevorin maailmansota

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Eero Kuparinen <eeroku at utu.fi> FT, dosentti, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Beevor, Anthony: Toinen maailmansota (The Second World War). Kääntänyt
Sappinen, Jorma-Veikko. Werner Söderström Osakeyhtiö, 2012. 960 sivua.


Anthony Beevorin maailmansota
---------------------------------------------------------

Anthony Beevor on tämän hetken myydyin sotahistorioitsija maailmassa. Hänen
toista maailmansotaa kuvaavia teoksiaan on käännetty jo yli 30 kielelle. Osin
hänen aiempaa aihepiiriään kertaavana, mutta kokonaisuutena kuitenkin ennen
kaikkea uuteen aineistoon perustuvana on vuonna 2012 ilmestynyt Beevorin Toinen
maailmansota. Teoksen heikkoutena ovat sen vaatimattomat kartat. Parhaimmillaan
Beevor on taistelujen taustoittamisessa ja sotatoimiin liittyvien päätösten
avaamisessa. Jos Beevorin lukijakunnan mieltymykset ovat läheskään samat kuin
aikaisemmin, niin tästä lähes 1000-sivuisesta teosjärkäleestä voi ennustaa
muodostuvan oman aihepiirinsä klassikko.

 



Brittiläinen sotahistorioitsija Anthony Beevor (s.1946) on noussut kuluneen
vuosikymmenen merkittävimmäksi edustajaksi alallaan. Tämän ammattiupseerin
uran sotahistorioitsijan työhön vaihtaneen britin kynästä on syntynyt
vuodesta 1991 lähtien puolisen tusinaa menestysteosta. Erityisesti Beevorin
mainetta ovat kasvattaneet hänen teoksensa Stalingrad, Berliini 1945 ja 
Normandia 1944. Tänä vuonna Beevor on vihdoin paketoinut koko toisen
maailmansodan lähes tuhatsivuiseksi järkäleeksi, teokseksi Toinen
maailmansota.

Beevorin sotahistoria on parhaimmillaan eri tasojen sotahistoriaa; hän kuvaa
elävästi niin ylimmän sodanjohdon kuin tavallisen rintamasotilaankin sotaa
sodan jalkoihin joutuneita siviilejäkään unohtamatta. Maanläheisen
sotahistorian edustajana Beevorin tavassa kuvata toista maailmansotaa tulee
mieleen saksalaisen Paul Carellin ja irlantilais-amerikkalaisen Cornelius Ryanin
tuotanto. Viimeksi mainitun teoksista Atlannin valli murtuu ja Viimeinen
taistelu menevät jopa aihevalinnaltaan yksiin Beevorin teosten kanssa.

Beevorin Toinen maailmansota on maailmansotaa sanan varsinaisessa
merkityksessä. Euroopan sotanäyttämön ohella tutkimuksen keskiössä ovat
aina tilanteen mukaan myös tapahtumat Tyynenmeren rintamalla – tai sota
Kiinassa jo ennen Pearl Harboria. Oman osansa Beevorin sotahistoriassa saa myös
Hitlerin "lopullinen ratkaisu" ja sen toteuttaminen toisen maailmansodan
aikaisessa Euroopassa.

Anthony Beevorin tutkimuksen suurimpiin heikkouksiin kuuluvat teoksen
vaatimattomat kartat ja karttaliitteet. Vaikka karttoja on yhteensä 25, niin
tämä on kokonaisuutta ajatellen vähän, ja sotatapahtumien kattava  kartalle
sijoittelu vaatikin muun kartta-aineiston käyttöä.

Taistelujen taustoittamisessa ja sotatoimiin liittyvien päätösten avaamisessa
Beevor on sitä vastoin lyömätön. Tosin teosta lukiessa ihmettelee monin
paikoin sitä, kuinka alivoimaisia ja huonosti johdettuja saksalaisten ja
japanilaisten joukkojen on täytynyt olla, jos liittoutuneet pystyivät kaikista
keskinäisistä riidoista ja sisäisistä juonitteluistaan huolimatta käymään
menestyksekkäästi sotaa näitä vastaan.

On vaikea nähdä, että Beevorilla olisi ketään erityistä suosikkia
liittoutuneiden sotilasjohdossa, erityyppisiä inhokkeja löytyy sitä vastoin
sitäkin enemmän. Brittien rintamakomentajista negatiivisimman kuvan Beevor
antaa itseään täynnä olevasta sotamarsalkka Bernd Montgomerysta, joka jakoi
nimikirjoituksella varustettuja valokuviaan kuin filmitähti. Hänen kollegansa
amiraali Louis Mountbatten on Beevorille ”liian korkeaan asemaan ylennetty
hävittäjäaluksen päällikkö” ja ilmavoimien kenraali Arthur Harris
lähinnä "härkäpäinen ja päähänpinttymiinsä juuttunut".

Yhdysvaltalaisista komentajista Beevor leimaa kenraali Douglas MacArthurin
narsistiksi. Kielteisimmän kuvan USA:n sotilasjohtajista Beevor antaa kuitenkin
kenraaliluutnantti Mark Clarkista. Rooman valtaajana historian lehdille pyrkinyt
Clark kasvatti oman pr-ryhmänsä 50 mieheen ja vaati, että valokuvaajien oli
kuvatessaan huomioitava hänen mitä imartelevin profiilinsa ja todella
keisarillinen nenänsä. Puna-armeijan riveistä tai saksalaisten puolelta
Beevorilla ei ole vastaavia tapauksia esiin nostettavaksi. Itsetietoisuudessaan
hankalasta Charles de Gaullesta kommentoitavaa sitä vastoin löytyy.  

Kiitosta Beevorilta ei saa myöskään toisen maailmasodan poliittinen johto.
Esimerkiksi Adolf Hitlerin onnistui hyvin usein vain sotkea asioihin
puuttumisellaan Saksan sodankäyntiä, ja alaisiinsa erittäin epäluuloisesti
suhtautunut Josef Stalin oli häikäilemättömyydessään lyömätön. Tämä
tulee hyvin esiin myös hänen suhtautumisessaan sotimiseen. Stalingradin
taistelun alla Stalin uhrasi pelkässä harhautusoperaatiossa muutaman armeijan
verran sotilaita, 70 374 kaatunutta ja 145 300 haavoittunutta. Tämä Stalinin
operaatio salattiin venäläisiltä lähes 60 vuotta.

Winston Churchilliin Beevor suhtautuu hieman ambivalentisti. Hän tunnustaa
tämän ansiot sodan alkuvaiheen osalta, mutta sodan loppuvaiheen kohdalla
Beevor suhtautuu Churchilliin jo varsin kriittisesti asettaen mm. hänen
geopoliittisen todellisuudentajunsa kyseenalaiseksi. Länsiliittoutuneiden
poliittisesta johdosta synkimmän leiman saa kuitenkin presidentti Franklin D.
Roosevelt, jonka ponneton esiintyminen Jaltan konferenssissa helmikuussa 1945
antoi Stalinille vapaa kädet toteuttaa omaa politiikkaansa Itä-Euroopassa.
Jaltan konferenssissa Puolan tulevaisuudesta keskusteltiin samanaikaisesti
Yhdistyneiden Kansakuntien perustamisen kanssa. Beevor ei sano suoraan, mutta
antaa ymmärtää, että Roosevelt uhrasi Puolan Stalinille toteuttaakseen
unelmansa Yhdistyneistä Kansakunnista.

Beevorin ansiokkaaseen teokseen on jäänyt jonkin verran virheitä, mikä ei
ole työn laajuuteen nähden mitenkään tavatonta. Beevor mm. väittää
varusteluministeri Albert Speerin kiistäneen osallistumisensa Posenissa
6.10.1943 järjestettyyn valtakunnan- ja aluejohtajien konferenssiin, jossa
Heinrich Himmler puhui juutalaisten surmaamisesta ilman mitään
kiertoilmauksia. Näinhän ei ole. Speer on myöntänyt osallistuneensa
tilaisuuteen, mutta on väittänyt poistuneensa Posenista ennen Himmlerin
puhetta.

Kevään 1945 taistelujen yhteydessä Beevor kertoo Hitlerin hallintokorttelia
Berliinissä sisukkaasti puolustaneesta 11. SS-divisioona Nordlandista, jonka
Beevor mainitsee muodostuneen tanskalaisista, norjalaisista, ruotsalaisista,
suomalaisista ja virolaisista vapaaehtoisista.  Ainakin suomalaiset Beevor
olisi voinut jättää pois Berliinin puolustajien riveistä, sillä
suomalaisten yhteys SS-divisioona Nordlandiin katkesi jo kesällä 1943
suomalaisen SS-pataljoonan lakkauttamisen ja suomalaisten sotilaiden
kotiinpaluun myötä.

Erilaisia sotilasarvoihin ja nimityksiin liittyneitä virheitä teoksesta
löytyy myös jonkin verran. Esimerkikisi marsalkansauvansa jo kesäkuussa 1942
saanut Georg von Küchler  olisi tuskin ilahtunut, jos hän olisi ollut vielä
alkuvuodesta 1944 Beevorin esittämän mukaisesti kenraalieversti.  Toisaalta
Saksan laivaston komentajaksi alkuvuodesta 1943 nimitetyllä ja suuramiraaliksi
ylennetyllä amiraali Karl Dönitzillä tuskin olisi ollut mitään sitä
vastaan, jos ylennyskierros olisikin tapahtunut jo vuoden 1942 puolella, kuten
Beevorin  esittää.

Oma huomionsa ansaitsee myös teoksen suomennos. Käännös on kyllä
kokonaisuutena sujuva, mutta yksityiskohdista löytyy huomauttamistakin.
Kääntäjä Jorma-Veikko Sappinen ei ole selvästikään ollut omalla alallaan
yrittäessään siirtää suomen kielelle esimerkiksi Hitlerin hallinnon kieltä
tai toisen maailmansodan armeijaterminologiaa: Valtakunnankomissaarista on
tullut kansankomissaari ja valtakunnankomissariaatista kansankomissariaatti.
 Raketinheitin Nebelwerferistä on tullut kranaatinheitin ja laivaston
komentajasta tai rintaman komentajasta laivaston ylipäällikkö tai rintaman
ylipäällikkö.  Saksan armeijassa tuskin myöskään jaettiin rintamalla
ansiomerkkejä kunniamerkkien asemasta. Kääntäjän käännöstä
”valkovenäläinen yhdyskunta” voi tuskin sitäkään pitää
ymmärrettävimpänä käännösversiona Shanghain valkoisten emigranttien
siirtokunnasta. Ihmettelyä herättää myös kääntäjän mieltymys toisen
maailmansodan eri operaatioiden ja sotatoimien nimien suomentamiseen. Nimet ovat
nimiä. Ei niiden suomentaminen tuo teokseen mitään lisäarvoa, päinvastoin
käännökset saavat aikaan vain sekavuutta.

Beevor pitää teoksensa laajuudesta huolimatta kokonaisuuden hyvin
käsissään. Hän vyöryttää lukijoiden eteen toisen maailmansodan kaikessa
raadollisuudessaan, taisteluineen, ryöstöineen, raiskauksineen ja vaikkapa
myös ihmissyönteineen, kaiken sen mitä tämä 60-70 miljoonaa uhria
verottanut suursota vaati. Koska Beevor kirjoittaa elävästi aiheesta, jolla on
ollut aina taatun varma kysyntä kirjamarkkinoilla, niin myös Beevorin Toinen
maailmansota –teoksesta uskaltaa ennustaa myyntimenestystä. Beevor
kiteyttää teoksensa lopussa hyvin toisen maailmansodan ja sen perinnön:

”Toiselle maailmansodalle on puettu ´hyvän sodan´ viitta, ja sillä on
ollut myöhemmille sukupolville paljon suurempi merkitys kuin millään muulla
konfliktilla historiassa. Se herättää sekavia tunteita siksi, että se ei
koskaan voi vastata hyvän sodan mielikuvaa, varsinkin kun puoli Eurooppaa oli
uhrattava stalinismin kitaan toisen puoliskon pelastamiseksi. Vaikka sota ehkä
päättyi natsien ja Japanin täydelliseen tappioon, on huomionarvoista, että
voitolla ei suinkaan saavutettu maailmanrauhaa. Ensin piilevät sisällissodat
puhkesivat näkyviksi vuonna 1945 Euroopassa ja Aasiassa. Sitten tuli kylmä
sota seurauksena siitä, miten Stalin kohteli itäistä Keski-Eurooppaa.
Kylmään sotaan sekoittuivat siirtomaaherruuden vastaiset konfliktit
Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Emmekä voi koskaan unohtaa, että jatkuva
sotiminen Lähi-idässä alkoi juutalaisten joukkomuutosta Palestiinaan sen
jälkeen, kun heidät oli vapautettu leireiltä.”

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/