[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Orjalaivan kapteenin jäljillä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kalle Kananoja  FT, Åbo Akademi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Agardh, Anne: Brink - Den svenske slavkaptenen. Atlantis, 2012. 179
sivua.


Orjalaivan kapteenin jäljillä
---------------------------------------------------------

Ruotsalaisomistuksessa ollut orjalaiva Sweriges Wapen purjehti
Hollannista kohti Länsi-Afrikan rannikkoa helmikuussa 1796.
Populaarihistoriallinen teos kuvaa laivan kapteenina toimineen Abraham
Brinkin vaiheita elävästi, mutta toteutus jättää paljon
toivomisen varaa.


Ruotsalaiset olivat Atlantin ylittäneessä orjakaupassa verrattain
marginaalisia toimijoita, vaikka yksittäistapauksia toki löytyy
useita. Anne Agardhin teos Brink - Den svenske slavkaptenen kertoo
yhden orjalaivan tarinan. Agardh ei ole ammattihistorioitsija, vaan
sukututkimusta harrastava opettaja. Sukututkijan tausta näkyy
varsinkin kirjan alkuosassa, jossa selvitetään perusteellisesti
Åmålissa syntyneen Abraham Brinkin perhetaustaa. Brink syntyi vuoden
1763 loppupuolella ja sai käydä koulua jonkin aikaa, mutta päätyi
merimieheksi 17-vuotiaana isänsä kuoleman ja perheen vararikon
vuoksi. Joitakin vuosia matruusina ja perämiehenä palveltuaan hän
haki porvarinoikeuksia Uddevallan raadilta kesällä 1788. Oikeudet
mahdollistivat Abrahamin hakeutumaan kapteeniksi ulkomailla
purjehtiviin laivoihin.

Kerrottuaan Brinkin nuoruudesta ja merille päätymisestä Agardh
ryhtyy käsittelemään orjalaiva Sweriges Wapenin matkaa Hollannista
Länsi-Afrikkaan ja sieltä edelleen kohti Surinamea vuonna 1796.
Sweriges Wapenin omisti Amsterdamissa pitkään asunut Johan Joachim
Laurin, joka oli muuttanut Göteborgiin 1795. Göteborgissa Laurin
teki yhteistyötä kauppias Johan Sahlsteenin kanssa, jonka puoliso
oli Abraham Brinkin serkun sisar. Agardh spekuloi tämän Sahlsteenin
ja Brinkin etäisen sukulaisuussuhteen vaikuttaneen siihen, että
Laurin palkkasi Brinkin aluksensa kapteeniksi. Tärkein tekijä lienee
kuitenkin ollut se, että Brink oli aikaisemmin toiminut ainakin
kahdella orjalaivalla ensimmäisenä perämiehenä ja tunsi täten
Afrikan rannikon sekä sen, miten kaupankäynti käytännössä toimi.
Tosin Agardh paljastaa tämän vasta varsin myöhäisessä vaiheessa
(sivuilla 107, 155 ja 164-166), joka on kirjan suurin kerronnallinen
ongelma.

Kertoessaan orjien ostamisesta Länsi-Afrikan rannikolla
maalis-marraskuussa 1796 Agardh käsittelee yksityiskohtaisesti ja
kenties liiankin tunnontarkasti Sweriges Wapenin kuljettamaa
kauppatavaraa, joka vaihdettiin orjiin. Sen sijaan kirja ei vastaa
oleellisempaan kysymykseen siitä, poikkesiko Brinkin kaupankäynti
jollain tavalla rannikolla vallinneista normeista. Vastaus on
yksinkertaisesti kieltävä. Ainoa Sweriges Wapenin erityispiirre
tuohon aikaan lieneekin ollut sen ruotsalaisomistus ja ruotsalainen
kapteeni.

Kultarannikolta laivan matka jatkui kohti Surinamea, mutta
päästyään Etelä-Amerikan rannikolle kaksi englantilaisalusta
kaappasi laivan ja se kuljetettiin miehistöineen ja lasteineen
Grenadaan. Oikeudenkäynnin jälkeen laiva määriteltiin
hollantilaiseksi, koska se ei ollut koskaan tiettävästi
käynytkään Ruotsissa. Vaikka Brinkin asiakirjat osoittivat laivan
olevan ruotsalaisomistuksessa, tuomarin mukaan ne olivat
väärennöksiä. Näin ollen Sweriges Wapen takavarikoitiin ja
myytiin hätäisesti - orjalasti oli kaupattu jo aiemmin.
Menetettyään komentamansa laivan Brink matkusti Lontooseen, jossa
hän valitti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja pyrki hankkimaan
korvauksen menettämästään lastista. Tämä selittää myös sen,
miksi tapauksesta on säilynyt niin paljon aineistoa Englannin
kansallisarkistossa.

Kirja perustuu arkistolähteisiin, joita ei ole kuitenkaan sen
tarkemmin yksilöity kirjallisuusluettelossa, vaan tekijä mainitsee
ainoastaan arkistot nimeltä. Koska kirja on kirjoitettu populaaristi,
viittauksia ei ole käytetty. Tämä lähinnä ärsyttää, sillä se
palvelee erittäin huonosti tutkijoita, jotka haluaisivat kaivaa
tapauksesta lisää tietoa tai tarkastaa kuinka hyvin Agardhin
kertomus pitää paikkansa. Lähdeviitteiden puute on mahdollistanut
välillä myös paikoin melko mielikuvitukselliseksi kehkeytyvän
kuvailun siitä, millaista Brinkin elämä orjalaivalla on ollut.
Dokumentoinnin puutteen lisäksi kirjassa häiritsee
kontekstualisoinnin vähyys. Oloja Afrikan länsirannikolla
1790-luvulla olisi voinut kuvailla huomattavasti yksityiskohtaisemmin,
samoin oloja Sweriges Wapenilla olisi helposti voinut verrata muihin
orjalaivoihin. Aiheesta voikin mieluummin suositella Marcus Redikerin
teosta The Slave Ship: A Human History (2007) ja Robert Harmsin kirjaa
The Diligent: A Voyage through the Worlds of the Slave Trade (2002)
ennemmin kuin tätä kirjaa.

Vaikka Agardh paneutuu yksityiskohtaisesti Brinkin velipuolten ja
serkkujen vaiheisiin Ruotsissa, nämä tuntuvat itse tarinan kannalta
marginaalisilta hahmoilta. Sen sijaan Sweriges Wapenin omistajasta,
Johan Joachim Laurinista, lukisi mieluusti enemmän. Agardh on
lisäksi sisällyttänyt kirjaan sinne tänne omia vaikutelmiaan
arkistoista ja kaupungeista, joissa hän on vieraillut aihetta
tutkiessaan, jotka eivät ainakaan vahvista kerrontaa.
Tämäntyyppisessä kirjassa lukijan ei välttämättä tarvitse
tietää kirjoittajan yöpyneen amsterdamilaisessa hotellissa, jossa
on 'ett mycket knarrande golv med en fin utsikt över en blommande
trädgård' (s. 166). Kirjoittajalta tuntuukin välillä olevan
punainen lanka pahasti kateissa kirjan rönsyillessä sinne tänne.

Miksi kirja sitten on kirjoitettu? Agardhin mielestä Brinkin tarina
ansaitsee tulla kerrotuksi ja olen samaa mieltä, varsinkin
ruotsalaisesta näkökulmasta tarina on mielenkiintoinen. Olisin
kuitenkin toivonut, että Agardh olisi painottanut enemmän tarinan
atlanttista puolta ja jättänyt sukuselvitykset vähemmälle. Tarinan
kautta avautuisi mielenkiintoinen näkymä ruotsalaisten kauppiaiden
intresseihin kotimaansa ulkopuolella. Amerikan puolella taas olisi
voinut keskittyä huomattavasti enemmän piratismin oikeudellisiin
puoliin. Afrikan historiasta teos ei paljasta oikeastaan muuta uutta
kuin vajaat kaksisataa mantereelta ostettua orjaa. Pidän
kunnioitettavana sitä, että Agardh pyrkii tavoittamaan teoksellaan
laajemman yleisön, mutta olisin kuitenkin ehkä mieluummin lukenut
aiheesta akateemisesti kirjoitetun artikkelin tai kirjan. Toisaalta
voi syystäkin kysyä, miksi aineisto tai aihe ylipäätään ei ole
juurikaan kiinnostanut ruotsalaisia historiantutkijoita. Potentiaalia
Brinkin tarinassa on, mutta yleisvaikutelma teoksesta on
valitettavasti sekava ja kerronnallisesti kirja on epäonnistunut.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/