[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Itsestä huolehtimista kirjoittamalla ja lukemalla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Päivi Kosonen  kirjallisuustieteen dosentti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Seneca: Kirjeet Luciliukselle (L. Annaei Senecae ad Lvcilivm epistvlae
morales). Kääntänyt Antti T. Oikarinen. Basam Books, 2011. 463
sivua.


Itsestä huolehtimista kirjoittamalla ja lukemalla
---------------------------------------------------------

On ollut ihmeellistä seurata 2000-luvun kuluessa, miten Senecan ja
Epiktetoksen kaltaisten stoalaisfilosofien kirjoitukset ovat alkaneet
vedota mitä erilaisimpiin tietoista läsnäoloa etsiviin liikkeisiin.
Nykyisin stoalaisten pelkistetty sisäisen rauhan filosofia palvelee
yhtä hyvin johtajien ja eliitin tarpeisiin hiottua
bisnessbuddhalaisuutta ja excellence-filosofiaa kuin erilaisia
itsestä huolehtimiseen suuntautuneita ihmisiä, nuoria ja
keski-ikäisiä, jotka ovat jättäneet oravanpyörän ja elävät
omaa jooga- ja meditaatioelämäänsä - enemmän tai vähemmän
askeettisesti, kuka vaellellen, kuka paikallaan pysyen.


'Ennen meitä teitä raivanneet eivät ole herrojamme vaan oppaitamme.
Totuus on kaikille avoin; sitä ei ole vielä saavutettu kokonaan;
paljon siitä on jäänyt myös jälkipolvien selvitettäväksi. Voi
hyvin.' (Seneca, 33:11.)

Olemme viimeinkin saaneet kaikki Senecan säilyneet kirjeet (124)
suomeksi, Antti T. Oikarisen hienosti ja sujuvalle suomelle
kääntämät, myös kiitettävästi toimitetut. Basam Books hoitaa
kunniakkaasti tehtävänsä tarjota korkeatasoista
elämäntapakirjallisuutta meille materialistisen maailmankuvan
köyhdyttämille länsimaisille ihmisille, jotka kiihkeästi etsimme
henkisen kulttuurinviljelyn taitoja eri kulttuureista. Ei ole
sattumaa, että avaimia hyvinvointiin ja mielenrauhaan etsitään
myös roomalaisesta antiikista, aikakaudelta jolloin kristillinen
kulttuuri ei vielä ollut saanut yksinoikeutta henkisen elämän
viljelyn sääntelyyn.

Eipä silti, ei Seneca (n. 5eaa-65jaa) itsekään aina mikään
onnellisen elämän perikuva ollut, vaan koki paljon menetyksiä,
vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia sekä perhe-elämässään että
julkisessa elämässään, erityisesti toimessaan keisari Neron
neuvonantajana. Omista kokemuksistaan viisastuneena hän päätti
vetäytyä julkisuudesta ja omistaa loppuelämänsä filosofisen
elämäntavan opetteluun: 'Osoitan muille oikean tien, jonka itse olen
oppinut tuntemaan liian myöhään, harhailusta väsyneenä' (8:3).
Hän tekee siis itsestään seurattavan esimerkin, jota muovaa
kirjemuotoisessa esityksessä itselleen ja ystävälleen
Luciliukselle. 

 


Seneca kriiseissä - eilen ja tänään

Senecan kirjeitä Sisilian maaherra Gaius Lucilius nuoremmalle on
Euroopassa luettu kautta aikojen erilaisten kriisien aikana, kun ajat
ovat olleet ankaria ja on jouduttu etsimään yksilöllisiä keinoja
selvitä nykyhetkessä. Sydänkeskiajan filosofit Abelard ja Heloise
viittaavat esimerkiksi usein kirjeissään Senecan käsitykseen
ystävyyden merkityksestä sekä mielentyyneyden säilyttämisestä
elämän käänteissä. Tunnettu Senecan tulkki oli myös
renessanssifilosofi Montaigne, joka rakensi omalle elämäntavalleen
pohjaa Senecan ajatuksista. Ja '[v]aikka eurooppalainen kirjallisuus
on täynnä viitteitä Senecaan', kuten suomentaja Antti T. Oikarinen
oikein toteaa, on yhtä totta, että modernissa kulttuurissa Seneca
jäi joiksikin vuosikymmeniksi uutuuskouhkauksen varjoon, antiikin ja
filosofian spesialistien heiniksi.

Asiat ovat muuttuneet ja alkoivat oikeastaan muuttua jo pelättyä
vuosituhannen vaihdetta odotellessa. Senecan kirjoituksia, kuten
'Viisaan mielenlujuudesta' ja 'Mielentyyneydestä' alettiin
1990-luvulla julkaista uusina käännöksinä ranskaksi ja englanniksi
ja myydä pokkaripainoksina eurooppalaisiin kirjakauppoihin yhtäkkiä
ilmestyneillä New Age -henkisillä
elämäntapakirjallisuusosastoilla. Stoalaiselle filosofialle oli
syntynyt uusi lukijakunta.

Sitten onkin ollut ihmeellistä seurata 2000-luvun myötä, miten
Senecan ja Epiktetoksen kaltaisten ajattelijoiden kirjoitukset ovat
alkaneet vedota mitä erilaisimpiin tietoista läsnäoloa
(mindfulness) etsiviin liikkeisiin. Nykyisin stoalaisten pelkistetty
sisäisen rauhan filosofia palvelee yhtä hyvin johtajien ja eliitin
tarpeisiin hiottua bisnesbuddhalaisuutta ja excellence-filosofiaa kuin
erilaisia itsestä huolehtimiseen suuntautuneita ihmisiä, nuoria ja
keski-ikäisiä, jotka ovat jättäneet oravanpyörän ja elävät
omaa jooga- ja meditaatioelämäänsä - enemmän tai vähemmän
askeettisesti, kuka vaellellen, kuka paikalleen pysyen. 

Myös monet psykoterapiakoulukunnat, kuten kognitiivinen psykoterapia,
ratkaisukeskeinen terapia ja narratiivinen terapia ammentavat Senecan
ajatuksista pohjaa käytännöllisille ja toiminnallisille
harjoituksilleen, joissa pyritään nykytilanteen hyväksymiseen ja
toimimaan muutoksen eteen vain siellä missä oma toiminta on
mahdollinen: esimerkiksi pyrkimällä vaihtamaan asioiden
tarkastelukulmaa. Ei siis pyritä muuttamaan koko maailmaa, vaan
toimitaan yksilöllisten mahdollisuuksien rajoissa, muutetaan sitä
mitä voidaan: omia uskomuksia ja käsityksiä. Näinkin stoalaisten
indifferentia-filosofian ydin voidaan ymmärtää.

Pierre Hadot ja Michel Foucault olivat 1970-luvulla tuomassa
stoalaista ajattelua filosofiseen keskusteluun ja aivan uudesta
näkökulmasta. Heillä oli kumpaisellakin rohkeus ja taito
käsitellä inhimillistä todellisuutta kokonaisvaltaisemmin kuin
modernin tieteen tonttirajat olisivat sallineet. Michel Foucault toi
Senecan ajattelun esiin itseyden taidoista kirjoittaessaan, Pierre
Hadot kirjoitti puolestaan stoalaisten pyrkimyksestä etsimään
selitettäville asioille ja ilmiöille tarpeeksi laaja näkökulma,
jolloin asioiden todellinen luonne ja suhteet voivat vasta tulla
käsitettäviksi. Kuten Seneca kirjoittaa, vasta tarpeeksi ylhäältä
ja etäältä katsottuna - taivaasta, kosmoksen näkökulmasta,
kuoleman kuvittelun kautta - sellaiset asiat kuin maine, kunnia,
vauraus, sodat ja jopa kuolema voivat näyttää todellisen
luonteensa.

Mistä nykyisessä stoalaisuus-innostuksessa oikein on kyse? Uusissa
käännöksissä, tutkimushankkeissa, sovelluksissa? Osin kyse on
ehkä uudesta kiinnostuksesta tunteisiin, ehkä myös
kyllästymisestä sanojen pyörittelyyn ja käytännön näkökulman
etsimisestä. Ihmisillä on halu tehdä ja osallistua ja tahto elää
enemmän niin kuin opettaa. Senecan käytännöllisyyttä ja
toiminnallisuutta korostavat elämänviisaudet taipuvat hyvin
tällaiseen tarpeeseen. Toisaalta tässä on paradoksi: Seneca itse
piti lukemista ja kirjoittamista olennaisena osana omaa
elämäntapaansa, joka tähtää itsetuntemukseen ja sitä kautta
todelliseen viisauteen.

 


Lukeminen ja kirjoittaminen: itsetuntemusta ja lääkettä

Kirjeissään Seneca suosittelee Luciliukselle lukemista,
päivittäisten muistiinpanojen tekemistä ja kirjoittamista
itsestään huolehtimisen keinona. Kirjoittaessaan säännöllisesti
kirjeitään hän toimi käytännössä itsekin tuon ihanteensa
mukaisesti.

Seneca viljelee siis kirjeissään omaelämäkerrallisen
kirjoittamisen itsetuntemuksellisia ja terapeuttisia puolia (65:15),
tutkii kirjoittamalla ajatuksiaan ja tunteitaan tullakseen tuntemaan
itsensä, hallitakseen tunteensa ja uskomuksensa - ennen kaikkea
muuttuakseen ja tullakseen päivä päivältä paremmaksi. Kirjeissä
hän käsittelee myös moraalisia ja käytännöllisiä
elämäntaitoon liittyviä kysymyksiä ja antaa ystävälleen ohjeita
ja suosituksia.

Ystävyyden, pelon ja kuoleman lisäksi kirjoittaminen ja lukeminen
muodostavat keskeisiä teemoja Senecan kirjeissä. Kirjoittamisen hän
näkee lääkkeenä, hoidollisena ja kehittävänä: 'Kirjoitan niille
[jälkipolville] jotakin, josta voi olla hyötyä; merkitsen muistiin
terveellisiä neuvoja, ikään kuin hyödyllisten lääkkeiden
reseptejä, koska olen kokenut niiden tehoavan omiin
mätäpaiseisiini, jotka - jos kohta eivät olekaan täysin
parantuneet - ovat lakanneet leviämästä' (8:2).

Myös lukemisesta hänellä on paljon sanottavaa. Sekalaista lukemista
hän ei suosittele, vaan neuvoo pitäytymään 'tietyissä nerokkaissa
kirjailijoissa', joilta voi jotain omaksua ja jotka ohjaavat hyveen
tielle ja voivat tehdä ihmisestä paremman. Itsekin hän opiskelee
koko ajan ahkerasti sanojensa ja ohjeittensa mukaisesti eikä vietä
aikaa tarpeettomassa joutilaisuudessa.

 


Ystävyys, dialogisuus, luovuus, jatkuva muutos

Seneca on Ciceron lisäksi toinen yleisesti tunnetuista antiikin
ystävyyden filosofeista. Hän käsitteleekin paljon ystävyyttä ja
sen merkitystä, antaa Luciliukselle ohjeita ystävän valinnassa ja
ystävyyden vaalimisessa. Todellisten ystävien lisäksi Seneca
kirjoittaa poissa olevista ystävistä, mielen sisäisistä tai
kuvitelluista ystävistä. Molemmat ovat tarpeen omien kokemustemme
jakamisessa ja esikuvinamme, kun pyrimme luomaan realistisempaa
suhdetta todellisuuteen ja oikaisemaan harhailevaa mieltämme.

Kirjeet ovat keskeinen ystävyyden vaalimisen ja viljelyn muoto:
'Miten paljon mieluisampia ovatkaan kirjeet, jotka tuovat mukanaan
todellisia jälkiä, todellisia merkkejä poissa olevista
ystävistämme? Sillä ystävän kirjeeseensä painama käsiala
tuottaa saman tunnistamisen tunteen, joka on mieluisinta kasvotusten
näkemisessä' (40:1). Bahtinilaisittain voi sanoa, että Senecan
mieli on dialogisesti virittynyt. Pimeisiin loukkoihin ja
absoluuttiseen yksinäisyyteen vetäytymisen sijasta hän suosittelee
maltillista paluuta päivänvaloon (3:6) ja ajatusten ja kokemusten
jatkuvaa testaamista inhimillistä todellisuutta vasten.

Dialogisessa kanssakäymisessä - lukiessamme toisten sanoja ja
soveltaessamme niitä omassa elämässämme ja kirjoituksessamme -
säilyy myös koko ajan luovuuden momentti, mahdollisuus muutokseen
sitä kautta, että kaikki muuttuu koko ajan. 'Totuutta ei ole koskaan
vielä saavutettu kokonaan' (33:11). Jokaisella on siis vieläkin
mahdollisuus osallistua totuuden etsimiseen ja inhimillisen
todellisuuden muovaamiseen.

 


Ensiapu köyhyyden pelkoa vastaan

Senecan kirjeitä ei lueta hetkessä. Reilut nelisatasivuinen
suomennoseditio muodostaa kokonaisuudessaan sangen tukevan paketin.
Sitä paitsi se on jo itsessään sellaista ravintoa, jota Seneca
suosittelee Luciliukselle ja jota ei heti ulosteta, vaan sulatellaan
ajan kanssa. Itseni kaltainen kirjallisuusihminen, joka joutuu
'raahaamaan itseään viisauteen' - Senecan mainiota ilmausta
lainatakseni (5:52) - panee kirjahyllyssä Senecan kirjeet Raamatun
viereen. Niin ne toimivat toivottavasti parhaiten: keski-ikäisen
humanistinaisen ensiapuna köyhyyden ja kuoleman pelkoa vastaan. 

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/