[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Elossa sittenkin?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sanna Ojala  VTM, talous- ja sosiaalihistoria, Tuusula
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rappaport, Helen: Jekaterinburg. Romanovien viimeiset päivät
(Ekaterinburg. The Last Days of the Romanovs). Kääntänyt Ruth
Jakobson. Helsinki-kirjat, 2011. 280 sivua.


Elossa sittenkin?
---------------------------------------------------------

Teos kertoo Venäjän tsaariperheen viimeisistä päivistä vuoden
1918 Siperiassa hämmästyttävällä tarkkuudella.
Kirjailija-historioitsija Helen Rappaport kuvaa ajatuksia, tunteita
ja tilanteita, joita kohtalokkaana vuotena tapahtui Ipatjevin talon
ahtaissa huoneissa Euroopan yhden ylhäisimmän perheen kesken.
Jekaterinburgin tapahtumista tulee kohta kuluneeksi sata vuotta,
joten tapahtumien käsittely lienee paikallaan.

 


Keisarillinen Venäjä hengitti tsaarin ja tsaarittaren tahdissa
ennen Neuvostoliiton perustamista. Romanovit olivat yhtä kuin
Venäjä ja Venäjä yhtä kuin Romanovit. Rappaport kertoo
teoksessaan, että tsaariperhe halusi mieluummin kuolla
äiti-Venäjän puolesta kuin viettää maanpaossa koko
loppuelämänsä. Tämä on teoksen henkinen anti. Kuinka tietoisia
tsaari ja tsaaritar olivat lähestyvästä lopusta, tai kuinka paljon
he turvautuivat ajatuksissaan pelastautumiseen, jää hämärän
peittoon.

Selvää kuitenkin oli, että he säilyttivät uskonsa loppuun
saakka, mistä Rappaport lausuu kohtalokkaasti: 'Romanovit yrittivät
perheenä kaikki nousta Venäjää tuhoavien uskonnottomuuden voimien
yläpuolelle, kun Jumala nyt vuodatti vihansa syntisen kansakunnan
ylle ja rankaisi lapsiaan'. Tätä puolta Edvard Radzinski on
dokumentoinnut Rasputinista kertovassa teoksessaan; vallankumousta
edeltävinä vuosina Venäjällä saivat jalansijaa erilaiset
mystiikkaan vetoavat lahkot ja taikauskoiset opit. Rappaportin teos
on luontevaa jatkoa Radzinskin Rasputinista kertovalle teokselle.

Venäjän maa ja ortodoksinen usko olivat tsaariperheelle kaikki
kaikessa, vaikka tsaaritar Aleksandra oli syntyjään luterilainen
saksatar eivätkä valveutuneimmat pitäneet häntä oikeauskoisena
venäläisenä. Onnistuivatko Romanovit voittamaan ortodoksisuutta
horjuttavat opit? Epäilykset vierasuskoisen sopimattomuudesta
hallitsijaksi sattuivat osumaan oikeaan: tsaaritar turvautui
vaikeuksien keskellä mieluummin munkki Rasputiniin kruununperijän
terveyden vaalimisessa kuin jo edesmenneiden pyhien kilvoittelijoiden
rukoilemiseen. Rasputinin vuoksi, vaikka Rasputinin aikaa teos ei
käsittelekään vaan sivuaa, perhe ajautui tahtomattaan
vallankumouksen pyörteisiin - kylläkin omalla tavallaan. He
antautuivat maata hallinneen jumalattomuuden kynsiin, vaikka eivät
sitä olisi pohjimmiltaan halunneet.

Rappaport kuvaa uskottavasti ja yksityiskohtaisesti konkreettisia
tapahtumia Jekaterinburgissa. Perhettä koskevat kuvaukset
käsittelevät sisältävät kuvauksia myös lasten
luonteenpiirteistä. Tyttärien sydämellisyys tulee hyvin esille
siinä, miten he suhtautuivat lopussa vangitsijoihinsa ja
palveluskuntaansa. Vangitsijoita jouduttiinkin vaihtamaan, koska
tsaariperhe sai käytöksellään vangitsijat puolelleen. Varsinaista
teloitusta kuvaavat katkelmat kirjasta jouduin valitettavasti
karmivuudessaan hyppäämään yli.

Rappaportin kirjoittaman teoksen määritteleminen on vaikeaa. Onko
kyseessä populaari historiateos vaiko historiallinen romaani?
Historiantutkijan näkökulmasta luotettavuus on kyseenalaista,
vaikka teoksen yksityiskohdista on vaikea käydä väittelemään.
Teoksesta ei myöskään löydy alaviitteitä, joten yksittäisten
tietojen tarkastaminen olisi muutenkin vaikeaa. Rappaport pyrkii
synteesiin saavuttamatta kuitenkaan merkittäviä uusia näkökulmia.
Yhden virheenkin tosin löysin. Rappaport kertoo tsaarin ja
tsaarittaren turvautuneen kokaiinin käyttöön viimeisinä
päivinään. Haluaisin tarkentaa, että kysymys voinut olla
mitenkään teollisen kokaiinin käyttämisestä vaan vihreiden
kokapuun lehtien nauttimisesta.

Jos kysymyksessä olisi koulutettu historiantutkija, voitaisiin
teoksen kohdalla puhua mentaliteettien historiasta, mutta
tällaisesta menetelmästä Rappaport tuskin on tietoinen. Kaikesta
huolimatta teos on kansainvälinen myyntimenestys ja voikin
ihmetellä, miksi kukaan suomalaisista ei ole keksinyt vastaavaa
tutkimusaihetta.  Rappaport kaataakin tutkimuksellisia raja-aitoja
yrittäessään ymmärtää Venäjän romahdusta uskonnon ja laajojen
henkilökontaktien avulla.

Yhdessä suhteessa Rappaportia voitaneen kiittää. Hän kuvaa
Venäjän vallankumousta tsaariperheen näkökulmasta niin, että
Nikolai II ja Aleksandra säilyivät loppuun saakka Venäjän
todellisina käskynhaltijoina. Tosin tämänkin hän taitaa tehdä
ikään kuin vahingossa. Jäinkin miettimään, missä määrin
Suomen pelastautuminen punaiseen ikeen kynsistä 1917 oli nimenomaan
keisarista lähtöisin. Joka tapauksessa Romanovien murhien jälkeen
Venäjään eteen laskeutui bolsevikkien punainen verho, jonka taakse
harvempi maa halusi päästä.

Entäs Tatjanan kohtalo? Venäjällä elää edelleen sitkeänä
legenda, etteivät kaikki perheen jäsenet kuolleet
Jekaterinburgissa. Tämä kysymys hallitsee koko teosta ja lienee
jonkinlainen tutkimuskysymyskin. Kirjoittamisen motiivina saattaa
myös olla pyrkimys ymmärtää Venäjän ortodoksisen kirkon vuonna
2000 tapahtunutta perheen kanonisointia.

Tsaariperheen teloituksesta on varmennuksena teokseen kopioituna yksi
salakielinen sähke, jossa tekijän mukaan lukee 'koko perhe kärsi
saman kohtalon kuin perheenpää'. Sähke ei vakuuta 'kaikkien'
lopusta kuten venäläisittäin sopiva ilmaisu olisi. Koska
sähkeessä on pelkkiä numeroita, en osaa sanoa mitä keinoja
Rappaport on sähkeen ilmaisun selvittämiseksi käyttänyt
(todennäköisesti venäläisten historioitsijoiden tulkintaa).
Legenda yhden tsaariperheen jäsenen pelastautumisesta jää eloon
lukukokemuksen jälkeenkin.





---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/