[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kännissä kaiken aikaa: Charles Bukowski

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Calonne, David Stephen (toim.): Charles Bukowski. Auringonvalo, tässä
olen ( Sunlight, Here I am). Kääntänyt Seppo Lahtinen.
Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2011. 259 sivua.


Kännissä kaiken aikaa: Charles Bukowski
---------------------------------------------------------

Charles Bukowski nousi maineeseen 'juoppokirjailijana'
esikoisteoksensa Postitoimiston ansiosta. Sen ilmestyessä hän oli jo
ikämies. Todellisuudessa Bukowski oli arvostettu runoilija, jopa eräs
amerikkalaisen runouden uudistajista, jo paljon ennen Postitoimistoa.
Mutta myytti on aina ollut 'Hank Chinaskia' vahvempi...


 <!--  /* Font Definitions */ @font-face 	{font-family:'Times New
Roman'; 	panose-1:0 2 2 6 3 5 4 5 2 3; 	mso-font-charset:0;
	mso-generic-font-family:auto; 	mso-font-pitch:variable;
	mso-font-signature:50331648 0 0 0 1 0;}  /* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal 	{mso-style-parent:'';
	margin:0cm; 	margin-bottom:.0001pt; 	mso-pagination:widow-orphan;
	font-size:12.0pt; 	font-family:'Times New Roman';
	mso-ansi-language:FI;} p 	{margin-right:0cm;
	mso-margin-top-alt:auto; 	mso-margin-bottom-alt:auto;
	margin-left:0cm; 	mso-pagination:widow-orphan; 	font-size:10.0pt;
	font-family:Times;} table.MsoNormalTable 	{mso-style-parent:'';
	font-size:10.0pt; 	font-family:'Times New Roman';} @page Section1
	{size:595.0pt 842.0pt; 	margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
	mso-header-margin:35.4pt; 	mso-footer-margin:35.4pt;
	mso-paper-source:0;} div.Section1 	{page:Section1;} -->Jos oikein
muistan, Hank Chinaski eli luukussa, jossa villakoirien seassa pyöri
enimmäkseen olut- ja viskipulloja. Huonekaluja oli patjan lisäksi
niukalti. Hank kävi yötöissä postitoimistossa, missä miestä
kiusasivat vähäisimmätkin byrokraatit. Töiden jälkeen askel vei
kulmakuppilaan, jossa istuivat elähtäneet huorat ja ex-kaunottaret
tai hissikuilun pohjan alittaneet nyx-juopot. Hankille seura kelpasi
hyvin. Ja normielämästä syrjäytettyjen tarinat. 

Luultavasti Postitoimiston (1970) Hank on pitkälle Charles Bukowskin
(1920-1993) alter ego. Ainakin Bukowski työskenteli postitoimistossa
kymmenkunta vuotta. Kun pitkälle alkoholisoitunut postivirkailija
löysi kamalassa kankkusessa lattialta lyijykynänpätkän ja alkoi
pistää kuulemiaan juttuja muistiin, tuleva menestys- ja
renttukirjailija oli syntynyt. Ensin hänet piti tosin löytää...
Onneksi löydettiin. Runoutta kännissä David Calonne on toimittanut
jykevän kokoelman Bukowskista kertovia lehtijuttuja ja tämän
haastatteluja. Auringonvalo, tässä olen -on lähimain kattava otos
siitä mitä Bukowski itsestään lehdille kertoi. 

Seppo Lahtinen on sujuvasti ja osaavasti suomentanut tekstit
'Chinaski'-kieleltä. Sekä kirjailija että lehtimiehet liioittelivat
elämänvaiheita, jotta myytti täydellisen moraalittomasta, juoposta ja
seksistisestä 'Likaisesta vanhasta Miehestä' saisi julkisuutta. Kun
myytti alkoi elää omaa elämäänsä, Bukowski vetäytyi ja antoi niukasti
haastatteluja. Valtavirran kirjallisuusjulkaisujen houkutuksiin hän ei
juuri alentunut, vaan eli korostetusti marginaalissa: kirjoitti, luki,
joi, nai ja kävi raveissa. Muuta hän ei juuri puuhastellut. 

Ensimmäinen haastattelu on vuodelta 1963. Ajankohta jo kertoo, että
Bukowski oli luettu ja tunnettu paljon ennen Postitoimistoa. Hänet
mainitaan jo 1960-luvulla suorasukaisena sanailijana, joka uudisti
hienostelevan amerikkalaisrunouden ja palautti sille hengen, elämän
ja rujon anarkistisen realismin. Tai ainakin satiirin. Jostakin
kumman syystä hän ihaili myös Dostojevskia ja luki innoissaan
Tsehovin novelleja. 'En ole varmaan koskaan kirjoittanut hyvää runoa
vesiselvänä', kuuluu ensimmäisen haastattelun kiteytys. Tämä linja
jatkuu yksinpuheluissa, lyhyissäkin haastatteluissa ja lehtimiesten
tulkinnoissa. Myös romaanien kohdalla niiden syntyvaiheita siivitti
alkoholi. 

Vähän väliä kirjailija palaa itseironiseen seksismiin ja hurjiin
elämänvaiheisiinsa. Bukowski päätyi maineensa kukkuloilla kymmenille
kiertueille ympäri Amerikkaa. Yliopistoihin myös. Hänellä, ujolla ja
erakoituneella viskisiepolla, oli vain kaksi keinoa uskaltautua
satapäisen yleisön eteen: 1) juoda itsensä känniin tai 2) käydä
oksentamassa vatsa tyhjäksi ennen esiintymistä. Muutaman kerran hänet
talutettiin television suorasta keskusteluohjelmasta taustalle
lepäämään. Mutta maine kasvoi ja alkoholi tappoi kirjoituskykyä vain
osittain. Ihme oli, että mies eli yli 70-vuotiaaksi. Kuuluisuudesta
kirjailijalla oli pelkkää pahaa sanottavaa, koska 'Kuoleman jälkeen
kuuluisuudelle ei ole käyttöä, ja sitä ennen se on pelkkää luonteen
heikkoutta' 

Charles Bukowski syntyi Saksassa, mutta perhe muutti pian Amerikkaan.
Lapsuus oli ankara, sillä väkivaltainen isä hakkasi poikaansa
nahkaremmillä viikottain: 'Se oli hyvää kirjallisuuskasvatusta'.
Reilut 50 vuotta kirjailija eleli yksikseen Hollywoodin liepeillä Los
Angelesissa eikä elämäntavoillaan juuri pröystäillyt vaikka
rikastuikin. Kuvaavaa on, että viimeinen koti oli pieni
kerrostalohuoneisto. Haastatteluista käy ilmi, että Bukowskilla oli
elämässään kaksi vakavaa naissuhdetta ja ainakin yksi lapsi.
Ensimmäinen nainen oli iloluontoinen Jane, miestä 10 vuotta vanhempi
- ja hänen kanssaan kirjailija harrasti 'alkoholismia' aina Janen
kuolemaan saakka. Toinen nainen oli Linda, 20 vuotta nuorempi
taiteilija. Häneen Bukowski suhtautui aina kunnioituksella, vaikka
irtosuhteita kaiketi piisasi. Linda pysyi miehen rinnalla loppuun
saakka ja opetti kuulemma 'Bukille' uuden aluevaltauksen, suuseksin.
Lindan kehotuksesta tämä kokeili sitä opiskelijatyttöihin, jotka
olivat kielitaidosta innoissaan... 

David Calonnen toimittama Auringonvalo, tässä olen on mainio
kokoomateos, joka elävöittää monisärmäisen 'Hank Chinaskin' ja
kuljettaa Bukowskin tarinaniskijänä ja oman legendansa luojana miltei
Ernest Hemingwayn, Jean Genetin tai William Burroughsin rinnalle. Yli
hän ei toki pääse, koska ei ehtinyt juomisiltaan ja naimisiltaan aina
kirjoittamaan. Usein hän hätäili, mikä ei toki vaivaa esikoisromaania,
Postitoimistoa. Mutta tyylillisesti hän ei petä ikinä. Charles
Bukowski on kirjoissaan ja haastatteluissaankin oma itsensä.
Jäljittelemätön Vanha likainen Mies - itseään, heikkouksiaan, juoma-
ja seksitapojaan äärimmilleen ironisoiva romaanikirjailija, joka
uudisti niin amerikkalaista runoutta kuin proosaa. 

 





---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/