[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kuninkaan ja isänmaan morsiamet

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Johanna Ilmakunnas  FT, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rangström, Lena: En brud för kung och fosterland. Kungliga svenska
bröllop från Gustav Vasa till Carl XVI Gustaf. Livrustkammaren &
Atlantis, 2010. 446 sivua.


Kuninkaan ja isänmaan morsiamet
---------------------------------------------------------

Komeasti kuvitetussa kirjassa Lena Rangström valottaa
kuninkaallisten avioliittojen historiaa Kustaa Vaasasta Kaarle XVI
Kustaaseen. Rangström kirjoittaa häiden tapahtumahistorian rinnalla
avioliittojen valtapolitiikasta, materiaalisesta kulttuurista ja
kuninkaallisten yksityiselämästä.

 


Suomessa monet julkiset seremoniat ja juhlallisuudet ovat heikenneet
tai kadonneet kokonaan. Ihmisillä on silti halu seurata
seremonioita, osallistua niihin ja luoda uusia. Tästä kertovat niin
presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetyksen suuri
suosio kuin Ruotsin kuninkaallisten Suomessa nauttima suosio.
Kesäkuussa 2010 Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja Daniel
Westlingin häitä seurasi valtava yleisö niin paikan päällä
Tukholmassa kuin television ääressäkin. Monilla lienee
omakohtaisia muistoja myös edellisistä televisioiduista
kuninkaallisista häistä Ruotsissa, kun Kaarle XVI Kustaa avioitui
Silvia Sommerlathin kanssa 1976. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa,
suomalaiset muiden mukana, seurasivat niin ikään Englannin
kuninkaallisia häitä 1981 ja 2011. Kuninkaalliset häät ovat
muuttuneet viidessä vuosisadassa paljon - sen enempää Ruotsissa
kuin Englannissakaan ei kruununperillinen voinut vuosisatojen ajan
avioitua 'tavallisen' miehen tai naisen kanssa, eikä rakkaus ollut
suinkaan syy avioliiton solmimiselle. Kautta vuosisatojen
kuninkaallisten avioliittojen tärkeimmät syyt olivat poliittisten
allianssien luominen ja kruununperimyksen varmistaminen.

Kuninkaallisten häiden pitkään traditioon liittyy Lena
Rangströmin teos En brud för kung och fosterland, joka ilmestyi
Ruotsissa sopivasti ennen prinsessa Victorian häitä. Kirjassa
esitellään Ruotsin kuninkaiden tai kruununprinssien avioliitot
Kustaa Vaasasta Kaarle XVI Kustaaseen. Kirja esittelee 450 vuoden
aikana solmitut 26 avioliitot omina lukuinaan, joissa paneudutaan
niin häiden taustaan eli puolison löytämiseen ja tulevan puolison
sukulaisuussuhteisiin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kuin
hääjuhlallisuuksien ja hääasujen kuvaamiseen. Häähumun ei pidä
antaa sekoittaa päätä, sillä Livrustkammarenin intendentin ja
Tukholman yliopiston kunniatohtorin Lena Rangströmin teos on pitkän
ja tarkan tutkimustyön tulos. Rangström on pitkään tutkinut
kuninkaallisia pukuja ja niihin liittyneitä seremonioita sekä
julkaissut aiheesta useita teoksia. Kustaa II Adolfin käskystä 1628
perustetussa Livrustkammarenissa on komeat kokoelmat juuri
kuninkaallisia pukuja ja niihin liittyviä dokumentteja. Rangström
on paneutunut vaikuttavalla tavalla alkuperäislähteisiin eri
arkistoissa ja hänen tutkimuksensa tuokin esiin uusia puolia
kuninkaallisten historiasta.

Kirjan johdannossa Lena Rangström taustoittaa kuninkaallisten
häiden historiaa sekä avioliiton solmimiseen liittyneitä
alkuvalmisteluita kuten puolisonvalintaa, avioliittosopimuksia ja
uskontoon liittyneitä kysymyksiä, mikäli morsian oli katolinen ja
hänen oli käännyttävä luterilaiseksi avioliiton myötä.
Vuosisatojen ajan kuninkaalliset avioliitot olivat ennen kaikkea
poliittisia alliansseja. Ja sellaisina Rangström liittoja myös
tarkastelee muistuttaen aiheellisesti nykylukijaa siitä, että
kuninkaallisten parissa aina 1900-luvun puoliväliin asti rakkaus on
ollut politiikan rinnalla toissijainen avioitumissyy. Näin oli
siitä huolimatta, että 1800-luvulta lähtien Ruotsin prinssit
saivat aiempaa enemmän päätösvaltaa itselleen tulevan puolison
valinnassa. Kruununprinssi Oskar (I) 1823 avioitui Leuchtenbergin
prinsessan Joséphinen kanssa ja prinssi Kustaa (VI) Adolf avioitui
1905 Ison-Britannian ja Irlannin prinsessan Margaretin kanssa.
Molemmat prinssit saivat itse päättää puolisonvalinnastaan. Mutta
ei suinkaan ollut sattumaa, että he valitsivat niin kuin valitsivat,
sillä taustalla toimivat nuorten kuninkaalliset vanhemmat ja
sukulaiset, joiden tavoitteena oli luoda Eurooppaan jälleen uusia
poliittisia siteitä suotuisien avioliittojen avulla.

Lena Rangström on ennen kaikkea pukuhistorian asiantuntija ja
kirjassa painottuu häiden materiaalinen puoli. Upeat värikuvat
esittelevät niin muotokuvia, grafiikkaa kuin esineitä ja pukujakin.
Kuninkaalliset häät ovat aina olleet vahvasti materiaalista
kulttuuria: hääpukujen kalliit kulta- tai hopeakirjailut,
saattueiden kymmenet vaunut ja sadat yhdenmukaisesti puetut sotilaat
ovat näyttäneet myös katsojille tämän komeuden. Vaikka itse
avioliittoon vihkiminen - ensin morsiamen kotimaassa, sitten
Tukholman kuninkaanlinnan kappelissa ja 1800-luvulta alkaen Tukholman
suurkirkossa - oli vain valikoidun yleisön seurattavissa ennen
televisioitujen häiden aikakautta, niin suuret kulkueet tarjosivat
nähtävää laajoille kansanjoukoille.

Juuri tämä näyttäytymisen ja mahtavuuden kulttuuri on aina
kuulunut olennaisena osana monarkiaan. Monarkian ja hallitsijoiden on
jatkuvasti legitimoitava asemansa ja valtansa. Tässä vallan
manifestaatiossa avioliitolla, häillä ja kruununperillisen
syntymällä oli suuri rooli. Rangström tuo kirjassa sekä tekstin
että kuvien tasolla hyvin esille sen, miten loisteliaat korut,
puvut, muotokuvat, vaunut, palatsit ja tekstiilit ovat oleellinen osa
monarkiaa, joka ilman ulkoista loistoa ja näyttävyyttä kuihtuisi
kokoon ja menettäisi valtansa. Rangström myös muistuttaa, että
nämä vallan manifestaatiot muuttuivat yhteiskunnan muuttuessa: se,
mikä oli 1600-luvulla soveliasta, olisi kaksisataa vuotta myöhemmin
ollut liian pröystäilevää. 1800-luvulta alkaen lehdet raportoivat
ahkerasti kuninkaallisista häistä ja 1900-luvun alusta alkaen myös
kuninkaallisten perhe-elämästä ja vapaa-ajasta, jotka muistuttivat
porvarillisen ihanneperheen elämäntapaa. Kaarle XVI:n ja Silvia
Sommerlathin häiden kulissien takaiset valmistelut tallennettiin
valokuviin Tukholman kaupunginmuseoon. Nämä häiden
päänäyttämön takaiset valmistelut tuovat väläyksenä
kuninkaallisten historian rinnalle kaikki ne sadat ihmiset, joiden
työpanosta on kautta aikojen tarvittu kuninkaallisen loiston
luomiseen.

Kirjan rakenne pysyy hyvin koossa ja on perusteltu laajoine
johdantoineen ja jokaisen avioliiton esittelyineen omina lukuinaan.
Huolimatta Lena Rangströmin sujuvasta tekstistä on saman kaavan
mukaan toistuvista häistä hieman raskas lukea yhä uudelleen vaikka
päähenkilöt vaihtuvatkin. Kirja sopiikin paremmin osissa kuin
kerralla luettavaksi. Rangström kirjoittaa sulhasen ja morsiamen
taustasta, kasvatuksesta ja koulutuksesta samoin kuin morsiamen
löytymisestä ja häistä sekä varsinkin 1800-luvulla solmittujen
avioliittojen osalta myös kruununprinssiparin tai kuninkaan ja
kuningattaren perhe- ja avioelämästä. Säilyneet kirjeet,
lehtiartikkelit ja runsas kuva-aineisto tuovat sävyjä 1800-luvulla
ja 1900-luvulla solmittujen avioliittojen kuvaukseen. Taitavasti
Rangström tuo esiin ja muistuttaa lukijaa siitä, että
kuninkaalliset avioliitot eivät olleet prinsessasatuja, vaan
kätkivät taakseen dramaattisia ihmiskohtaloita ja paljon surua ja
pettymyksiä. Kuninkaallisissa piireissä velvollisuus oli kaikkein
tärkeintä, velvollisuus maata ja kruunua kohtaan. Kruununprinssi
Kustaa (III) avioitui 1766 Tanskan prinsessan Sofia Magdalenan kanssa
taatakseen maiden välille rauhan. Prinssi Oskar (II) luopui nuoruuden
rakkaudestaan, ruotsalaisesta aatelisnaisesta, ja avioitui 1857
dynastisista syistä Nassau-Weilburgin prinsessan Sophien kanssa.

Koska kuninkaallisilla avioliitoilla luotiin ja vahvistettiin
poliittisia suhteita ja pyrittiin tasapainottamaan Euroopan
valtasuhteita, on mainio ratkaisu, että Rangström kuvaa
kuninkaallisten häiden tapahtumatason rinnalla poliittista
ilmapiiriä niin Euroopan valtapolitiikassa kuin Ruotsin
sisäpolitiikassakin. Satojen vuosien ajan kuninkaan jumalallista
valtaa ei kyseenalaistettu, mutta hitaasti 1800-luvun lopulta alkaen
ja varsinkin 1970-luvulla mielipiteet muuttuivat kielteisiksi.
Sopiva, kaunis, edustaja ja suosittu kuningatar oli - ja on edelleen
- tärkeä monarkian elinehto.

En brud för kung och fosterland on paljon enemmän kuin kirja
kuninkaallisista morsiamista. Se kuvaa Ruotsin kuningashuoneen
traditioita, jatkuvuutta ja muodonmuutosta, 1500-luvun kuohuvia
vuosia ja ristiriitoja kuningashuoneen sisällä, 1600-luvun
itsevaltiutta, 1700-luvun heikkoa, mutta vuosisadan lopulla
vahvistunutta kuninkaanvaltaa, 1800-luvun porvarillistuvaa monarkiaa
sekä 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun monarkiaa, jossa
kuninkaallisilla ei ole poliittista valtaa, mutta suuri symbolinen
rooli. Tämän valtapoliittisen tarinan ohella Rangström kertoo
seremonioista ja juhlallisuuksista, puvuista ja koruista sekä
prinssien ja prinsessojen, kuninkaiden ja kuningattarien elämästä,
johon ulkoisesta ylellisyydestä huolimatta on mahtunut paljon surua
ja yksinäisyyttä mutta myös iloa kun järjestetty ja
velvollisuuden sanelema avioliitto on osoittautunut onnelliseksi.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/