[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Paratiisi on valtava kirjasto

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Maija-Kaisa Myllymäki  FM, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Bonnet, Jacques: Kirjaston henget (Des bibliothéques pleines de
fantômes). Kääntänyt Jyrki Kiiskinen. Tammi, 2011. 157 sivua.


Paratiisi on valtava kirjasto
---------------------------------------------------------

Jacques Bonnet palvoo kirjoja. Sukkelasanaisessa Kirjaston henget
-teoksessaan hän pohtii, mikä tekee ihmisestä kirjamaanikon;
keräilijän tai kiihkeän lukutoukan. Bonnet osoittaa lukeneisuutensa
tiputtelemalla tukuittain nimiä antiikin klassikoista moderneihin
suosikkiteoksiin. Tiukkaa faktatietoa hän höystää humoristisilla
pikkutarinoilla ja piirtää siten lempeän kuvan kirjahulluudesta.


Keräilemisessä on jotain yleisinhimillistä. Jotkut meistä keräilevät
astiastoja, toiset antiikkihuonekaluja. Jotkut eivät saa tarpeekseen
postimerkeistä, toiset perhosista. Jotkut himoavat yhä uusia
posliininukkeja, toiset kenkiä. Kun tietyt tavarat kiehtovat meitä
kyllin paljon, olemme valmiita täyttämään niillä koko kotimme - tai
ehkä jopa vuokraamaan niille täysin oman huoneiston. Ranskalainen
kustantaja-kääntäjä-kirjailija Jacques Bonnet pureutuu kirjassaan
Kirjaston henget (alk. Des bibliothéques pleines de fantômes) yhteen
keräilijätyyppiin; kirjamaanikoihin, jotka eivät pysty lopettamaan
yhä uusien kirjojen hankkimista.

 

Bonnet on itsekin tällainen 'kirjafriikki'. Hänellä on useiden
kymmenien tuhansien kirjaniteiden jättimäinen kokoelma eli
käytännössä oma yksityinen kirjastonsa, joka levittäytyy ympäri hänen
asuntoaan. Bonnet pohtii, mikä saa ihmisen käyttäytymään näin. Hän
ihmettelee, miksi kukaan haluaisi vaikeuttaa omaa elämäänsä
vapaaehtoisesti keräämällä tällaisen määrän kirjoja. Bonnet nimittäin
myöntää, että loputon kirjapaljous tekee elämästä perin hankalaa - ja
kallista. Esimerkiksi muuttamisesta tulee lähes mahdotonta sen
jälkeen kun niteiden määrä on ylittänyt tietyn rajan. Kirjat ovat
painavia, ne keräävät pölyä ja vievät valtavasti tilaa. Ne ovat
uusina ostettaessa perin tyyriitä, mutta eteenpäin myytäessä niistä
saa vain harvoin hyvän hinnan. Ja loppuunmyytyjen painosten ja
keräilykappaleiden hankkiminen se vasta onkin erityisen kallista ja
aikaavievää puuhaa - ja samalla koko keräilyharrastuksen suola.

 

Kirjaston henget huokuu rakkautta ja kunnioitusta kirjoja kohtaan.
Bonnet kertoo ylitsevuotavalla triviatiedolla kuorrutettuja tarinoita
eri kirjojen kohtaloista, poluista ja historioista. Paikoin tämä
tarinointi äityy puuduttavaksi kymmenien ja taas kymmenien
vuosilukujen, teosten, käännösten ja henkilöiden nimien pursutessa
lukijan silmille. Missä mennään, mikä on oleellista? Välillä teksti
on melkoista tajunnanvirtaa; se hyppii asiasta toiseen ja hölöttää
vähän asian vierestäkin. Tästä on kuitenkin liki mahdotonta pahastua
saati pahemmin suivaantua, sillä poukkoileva ja turhankin
yksityiskohtainen selostus kertoo hellyttävällä tavalla Bonnet`n
valtavasta, jopa lapsenomaisesta innostuksesta ja maanisuudesta
kirjoja ja kirjallisuutta kohtaan.

 

Bonnet`n teksti henkii laaja-alaista ja syvää lukeneisuutta. Hän ei
keräile kirjoja missään nimessä pelkän materian huumaannuttamana,
vaan vähintään yhtä tärkeää Bonnet`lle on kirjojen sisältö; se, mitä
kirjat pystyvät tarjoamaan henkisellä tasolla. Bonnet ei väsy
korostamaan sitä, kuinka upeita elämyksiä on mahdollista saada
kotisohvalla köllötellen, kirjaa lukien. Lukeminen on vastalääke
tylsyydelle. Se on keino paeta arkea ja omia ongelmia. Lukeminen
auttaa ymmärtämään ympäröivää todellisuutta. Se opettaa uusia asioita
ja avaa ovet kaikkiin maailmankolkkiin. 'Lukeminen on kuin paratiisin
virta', Bonnet kirjoittaa. Se hullaannuttaa ja vie ajantajun!

 

Parhaimmillaan Bonnet on silloin, kun hän horjahtaa tiukasta
faktatiedosta humorismin puolelle. Hän viljelee hauskoja anekdootteja
muun muassa erilaisista menetelmistä ja periaatteista, joiden mukaan
kirjahyllyt on mahdollista järjestää. Hän kertoo lukemisen vimmasta;
siitä kuinka hän on poistunut kesken hienon illallisen vain
päästäkseen kotiin lukemaan. Hän kuvailee bibliofiilien maanisuutta
pilke silmäkulmassa ja osoittaa, että lopulta tärkeintä on saalistus:
kun joku hartaudella ja kiivaudella etsitty kirja viimein löytyy,
innostus sitä kohtaan romahtaa saman tien.

 

Kirjaston henget on eräänlainen tietokirjaversio
argentiinalais-urugualaisen Carlos María Domínguezin huikeasta
pienoisromaanista Paperitalo (alk. La casa de papel), jossa
kirjahulluuteen vajonneet henkilöt kokevat karulla tavalla, mihin
loputon kirjojen hamstraaminen voi johtaa. Bonnet siteeraakin
Dominguezia useampaan kertaan pyrkiessään selittämään
kirjamaanikoiden elämää: 'Niteet levittäytyvät vaivihkaa ja ääneti
ympäri asuntoani. En pysty pidättelemään niitä.' Vaikka alati paisuva
kirjakokoelma saattaakin joskus ahdistaa keräilijöitä, kaiken sen yllä
leijailee silti loputon rakkaus. Kirjastoissa on jotain jumalallista;
niihin tiivistyvät sekä aika että tila. Bonnet palvoo kirjastoja
häpeilemättä ja kuvailee omistajan ja kirjaston suhdetta tavalla,
joka tuo mieleen parisuhteen: 'Kirjaston luota täytyy ajoittain
lähteä, jotta voi kaivata sitä ja löytää se onnellisena uudelleen.
Vain silloin kirjasto täyttää kunnolla tehtävänsä. Etäisyyden päästä
kirjastoa ihannoidaan, ja se auttaa kestämään matkan rasituksia.'
Lukija ei voi kuin hymyillä - ja olla täysin samaa mieltä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/