[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: 872 kärsimyksen päivää

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ginzburg, Lidia: Leningradin piirityksen päiväkirja (Zapiski
blokadnogo tsheloveka). Kääntänyt Kirsti Era. Into Kustannus Oy,
2011. 221 sivua.


872 kärsimyksen päivää
---------------------------------------------------------

Leningradin piirityksen alkamisesta on tullut kuluneeksi melko
tarkalleen 70 vuotta. Kaksi ja puoli vuotta, eli 872 päivää kestänyt
Pietarin saarto oli toisen maailmansodan traagisimpia murhenäytelmiä:
sen aikana kuoli nälkään ja kylmään ainakin 600 000 kaupunkilaista.


Leningradin piirityksestä on kirjoitettu paljon. Neuvostoliiton
virallinen historiankirjoitus teki siitä sankarinäytelmän,
kohtalonsinfonian. Piiritys sementoi sankarillisen
neuvostokanslaisen, joka kesti epäinhimillisissä oloissa ja lopulta
osottautui moraalisesti natsisaksalaista hyökkääjää vahvemmaksi.

Ei ole syytä väheksyä eikä aliarvioida sitä miten piiritetyssä
kaupungissa kestettiin lähes 900 päivää -  ja mikä merkitys
tapahtumilla oli ns. Suuren Isänmaallisen sodan lopputulokseen. Silti
myös kärsimykset olivat hirvittävät ja niiden todellisuudesta
vaiettiin pitkään.

Monet saksalaisjoukkojen saartamaan ja pommittamaan kaupunkiin
jääneet intelligentit ja tavallisetkin ihmiset pitivät
henkilökohtaista päiväkirjaa. Niin kauan kuin jaksoivat. Tarinat vain
olivat usein liian karmeita julkaistaviksi neuvostoaikana.
Venäjänjuutalainen esseisti ja kirjallisuudentutkija Lidia Ginzburg
(1902-1990) eli sen verran pitkään, että sai päiväkirjansa julki,
osittain jo 1960-luvulla, mutta lopullisesti vasta 1984.

Leningradin piirityksen päiväkirja on poikkeuksellisen koskettava ja
iholle tunkeva 'epätieteellinen analyysi' ihmisen oudoista tunnoista
kun häntä vaivaa jatkuva nälkä, kylmä ja pelko. Odotettavissakin on
vain tilanteen paheneminen -  jatkuva kärsimys ja lopulta kuolema.
Ginzburgin muistiinmerkinnät kanssaihmisistä ja keskusteluista tai
'puhekulttuurista'  piirityksen sisällä ovat aikalaishavaintoja,
joita tosin on ilmeisesti kaunokirjallisesti hieman muokattu
myöhemmin. Mutta tuskin paljon. Tekijä tuottaa niin erilaista ja
kumman älyllistä proosaa kaupungin katastrofista, että sen
syntyminenkin on ollut mahdollista vain äärioloissa!

Into Kustannus on tehnyt kulttuuriteon ja suomentaja Kirsti Era
päässyt hienoviritteisesti sisälle Ginzburgin välillä aivan
eriskummalliseen kirjoitustyyliin ja ajatuskuvioihin. Pari vuotta
sitten suomennettu edellinen päiväkirjamerkintöihin perustuva
'saartokirja' - Ales Adamovitshin ja Daniil Graninin toimittama
Leningradin piiritys saa nyt rinnalleen arvoisensa subjektiivisen
kohtalonsinfonian.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/