[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Bad Religion ja tiede anarkistisina instituutioina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Riitta Hänninen  FL, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Greg Graffin; Steve Olson: Anarkia = evoluutio. Uskonto, tiede ja Bad
Religion (Anarchy Evolution: Faith, Science, and Bad Religion in a
World Without God). Kääntänyt Tarja Lipponen. Like Kustannus,
2011. 320 sivua.


Bad Religion ja tiede anarkistisina instituutioina
---------------------------------------------------------

Greg Graffinilla on ollut aina paljon sanottavaa. Legendaarisen
punk-bändi Bad Religionin keulakuvana hän on laulanut jo
1980-luvulta lähtien eritoten amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen
epäkohdista. Punk-tähti on samanaikaisesti myös tunnustettu
luonnontieteilijä. Eläintieteestä Cornellin yliopistossa
väitellyt Graffin opettaa nykyään evoluutiobiologiaa Kalifornian
yliopistossa.


Ristiriita tieteellisen ajattelun ja punk-kulttuurin välillä voi
vaikuttaa aluksi sovittamattomalta, mutta Greg Graffin yhdistää
nämä kaksi maailmaa juuri anarkian avulla. Graffin ymmärtää
anarkian punk-aatetta laajempana yhteiskuntakriittisenä
ajattelumallina ja esittelee sen lukijalle perustavana osana omaa
maailmankatsomustaan:'Minulla on ollut suuri etuoikeus elää taiteen
ja tieteen - tai tarkemmin evoluutiobiologian ja punkin -
leikkauspisteessä. Kun opetan biologiaa Kalifornian yliopistossa,
UCLA:ssa, valtaosa opiskelijoista ei tiedä, että olen Bad
Religionin laulaja, vaikka silloin tällöin näenkin jonkun
ilmiselvästi katselevan läppäriltä keikkaamme.  Kun taas laulan
lavalla, harva tietää tai edes välittää työstäni
evoluutiobiologian parissa. Olen kuitenkin huomannut, että aloilla
on vaivihkainen yhteys: ne ylistävät elämälle luontaista
luovuutta ... '

Graffinin ajattelussa tiede asettuu vastineeksi uskonnolle ja Bad
Religion edustaa vapautta suhteessa valtaapitäviin
yhteiskunnallisiin instituutioihin. Viime kädessä sekä punkkari
että tieteentekijä tavoittelevat samaa - jotain sellaista, joka
kyseenalaistaisi sen, mitä me tiedämme tällä hetkellä - mikä on
tämänhetkinen totuus.

Graffin on kirjoittanut teoksensa yhteistyössä tietokirjailija
Steve Olsonin kanssa. Ensimmäisessä persoonassa etenevä teksti
sisältää paljon omaelämäkerrallista materiaalia Graffinin
lapsuuteen ja Bad Religionin vaiheisiin liittyen. Perinteisenä
omaelämäkertana teosta ei voi kuitenkaan pitää. Muistelmien
sijaan sen tavoitteena näyttää olevan paremminkin Graffinin
intellektuaalisen kehityksen ja maailmankatsomuksen kuvaaminen.

Sujuva kerronta heijastaa havainnollisella tavalla Graffinin
ajattelumaailmaa, jota voisi ehkä parhaiten kutsua punkkarin
anarkistiseksi sinfoniaksi. Graffin kuvaa evoluutiobiologian ja
muiden luonnontieteistä ammentavien analogioiden kautta omaa
suhdettaan tieteeseen, uskontoon ja elämään. Teoksesta ei käy
ilmi, mikä on Steve Olsonin rooli tässä Graffinin persoonaan
keskittyvässä kokonaisuudessa, mutta olettavaa on, että Olson on
osallistunut kirjan kirjoittamiseen ainakin luonnontieteellisten
aiheiden osalta.

Bad Religionin tuotannossa oppositiossa ovat valtaa pitävät
amerikkalaiset poliitikot - useimmiten ylemmän keskiluokan muodossa
sekä esimerkiksi Yhdysvaltain kongressi. Oman osansa Bad Religionin
yhteiskuntakritiikistä saavat myös Jerry Falwellin ja Pat
Robertsonin kaltaiset televisioevankelistat. Poliittiselta kannaltaan
Graffin on anarkisti, mitä se tarkasti ottaen tarkoittaakaan, ja
uskonnon kohdalla hän puhuu naturalismista. Määritelmä jää
teoksessa paikoitellen hämäräksi, mutta Graffin toteaa
naturalismin olevan yksi ateismin muodoista.

Graffin vastustaa uskontoa tieteellisen ajattelun vastakohtana.
Lisäksi hän kritisoi ihmisiä, jotka kutsuvat itseään
agnostikoiksi tai ateisteiksi, koska Graffinin mukaan he eivät
useinkaan tarkalleen, mitä he haluavat näillä käsitteillä sanoa.

Kristinuskonnon asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten
arkielämässä on huomattavan vahva, jos sitä vertaa esimerkiksi
Euroopassa vallalla olevaan sekularismiin. Poikkeuksia tähän
yleistykseen on varmasti olemassa, mutta erityisesti amerikkalaisen
ja eurooppalaisen tieteen välillä on havaittavissa myös selkeä
ero. Euroopassa tiedeyhteisö joutuu nykyisin enää harvoin
 suoraan uskonnollisten tahojen painostamaksi, vaikka tämä meillä
esimerkiksi politiikan osalta arkipäivää onkin. Yhdysvaltojen eri
osavaltioissa ristiriita uskonnon ja tieteen välillä voi sen sijaan
olla edelleen käsin kosketeltava, ja tämä on juuri se ympäristö,
jossa Graffin kokee itse tieteentekijänä ja luennoitsijana
työskentelevänsä.

Tiedepoliittisesti Graffinin maalaama kuva amerikkalaisesta
uskonnollis-poliittisesta ilmapiiristä muistuttaa läheisesti
länsimaisessa tiedemaailmassa 1800 - ja 1900 -lukujen vaihteessa
valinnutta tilannetta, jossa ensi askeleitaan tapaileva moderni
luonnontiede - ja miksi eivät myös ihmistieteet - joutui
vastatusten kristinuskon edustaman tiedonintressin kanssa.

Teos Anarkia = evoluutio. Uskonto, tiede ja Bad Religion yhdistää
Greg Graffinin lapsuudenmuistot, Bad Religionin, uskontokriittisyyden
ja joukon biologisia analogioita, jotka vuorottelevat toisinaan
hyvinkin yllättävillä tavoilla. Lukijan harkittavaksi jää,
millaisia yhteyksiä näiden eri tasojen välillä haluaa nähdä.
Vaikka Graffinin kerronta on kokonaisuutena sujuvaa, on tekstissä
niin monia päällekkäisiä tasoja, että teoksen sanomaa on
toisinaan vaikea tavoittaa. 

Paleontologina Graffinin maailmankatsomusta voisi ehkä parhaiten
kuvata luonnontieteisiin perustuvaksi ateistiseksi naturalismiksi.
Naturalismi tarkoittaa Graffinille luonnonjärjestystä sellaisena
kuin se biologille esimerkiksi fossiilien tai siitepölynäytteiden
kautta ilmenee, mutta samalla myös tieteellistä rationalismia
uskonnollisuuden vastakohtana. Graffin kokee, että luonnossa
tavattava järjestys on jotain sellaista, josta kaikki elämä on
peräisin  ja hän  ulottaa tulkintansa siten florasta ja faunasta
suoraan nykypäivän amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Naturalistinen tietokäsitys ei anna sijaa minkäänlaiselle
jumaluudelle. Vain eksakti tiede kykenee Graffinin mukaan kuvaamaan
todellisuutta. Graffinin suurin tietoteoreettinen haaste onkin
ymmärtää myös luonnontieteellisen metodin perustavanlaatuinen
inhimillisyys. Viime kädessä kaikki loogiset, rationalistiseen
ajatteluun perustuvat rakennelmat, joiden merkitystä Graffin
korostaa luonnossa esiintyvän järjestyksen perustana, palaavat aina
takaisin havainnoijaan, joka on myös luonnontieteissä oletettavasti
aina ihminen.

Graffinin suhde evoluutioteorian pääpilareihin - luonnonvalintaan
ja diversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen - on hyvin
intensiivinen. Perinteisestä evoluutioteoriasta poiketen Graffin
ajattelee, että evoluutio on anarkistinen ilmiö, jossa asiat eivät
tapahdu läheskään aina tarkoituksenmukaisesti. Lajit syntyvät ja
kuolevat vaihtelevien olosuhteiden vallitessa, ja vain osa tästä
variaatiosta on selviytymisen kannalta edullista. Graffin toteaa,
että luonto tuhlaa resurssejaan valtavassa mittakaavassa - seikka
jota perinteistä evoluutioteoriaa kannattavat tutkijat eivät halua
nähdä. Klassinen luonnontiede on Graffinille sokeasti tiettyyn
paradigmaan perustuvaa toimintaa, kun luonto sen sijaan vaatii
tulkitsijaltaan tiettyä joustavuutta.

Luonnon ja yhteiskunnan välille rakennetut  analogiat ovat
Graffinin ajattelussa ristiriitaisia, eikä niitä voi pitää
tieteellisesti kovinkaan pätevinä.  Edes Graffin itse ei väitä,
että kaikki hänen ajattelussaan yhdistyvät ainekset olisivat aina
yhteismitallisia tai loogisia. Ne antavat kuitenkin paljon
ajattelemisen aihetta, ja juuri tähän teoksen viehätys
perustuukin. Graffinin anarkia on raikasta ja hyväntahtoista ja se
kannustaa ihmisiä koettelemaan omia rajojaan vapauden ja luovuuden
nimissä.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/