[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Muusikon tarina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Kaarninen  YTL, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kokko, Timo: Viipurin Sorvalista Rovaniemen markkinoille.
Viihdetaiteilija Jorma Ikävalkon ura ja elämä. Moreeni, 2011. 210
sivua.


Muusikon tarina
---------------------------------------------------------

Elokuva Rovaniemen markkinoilla nosti vuonna 1951 useita suomalaisia
viihdetaiteilijoita kuuluisuuteen. Elokuvan kolmesta
pääosanesittäjästä vähimmälle huomiolle on jäänyt Jorma
Ikävalko. Hän oli ammattimuusikko, joka kiersi ahkerasti Suomea ja
näytteli muutamassa elokuvassa.


Viime vuosien aikana on julkaistu runsaasti elämäkertoja eri alojen
ihmisistä. Osa näistä jopa ammattikirjoittajien kokoamista
julkaisuista on ollut tavattoman kehnoja.  Melko tuntemattomaksi
jääneen taiteilijan Jorma Ikävalkon elämäkerta on kuitenkin
varsin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu teos.. Ikävalkon
elämästä on jäänyt hyvin vähän aineistoa hänen omien
tallenteidensa ja häntä koskevien haastattelujen lisäksi. Kirjan
merkittävänä lähdeaineistona ovatkin monet haastattelut, joilla
on myös elävöitetty tekstiä. Paikoitellen lainaukset ovat
kuitenkin liian sanatarkkoja ja siksi osittain vaikeaselkoisia.
Vaikka suurin osa Ikävalkon aikalaisista on jo edesmenneitä, ovat
monet heistä kirjoittaneet muistelmiaan tai antaneet haastatteluja
aiemmin. Myös Ikävalkon lasten näkökulma tulee esiin kirjassa,
sillä monet faktat perustuvat heidän haastatteluihinsa. Ikävalkon
elämänvaiheet on kartoitettu varsin kattavasti, vaikka osittain
kirjoittaja liikkuu vain arveluiden varassa.  Se ei onneksi vaikuta
kirjan tasoon mitenkään.  Ainahan elämästä jää joitakin
puolia salaisuudeksi.

Jorma Ikävalko kuului sodan kokeneeseen ikäpolveen. Talvisodan
aikana hän joutui asevelvolliseksi eikä päässyt siviiliin ennen
jatkosotaa, joten hän oli yhtämittaisesti armeijassa syksyyn 1944
asti. Jo sota-aikana Ikävalko osallistui viihdytystoimintaan
osittain vapaaehtoisena esiintyjänä ja osittain viihdytysjoukoissa.
Viipurissa Ikävalko oli opiskellut musiikkiopistossa usein muiden
tunnettujen muusikoiden tavoin. Vaikka hän ei ilmeisesti suorittanut
opiston tutkintoa, hänellä oli vankka musiikin ammattitaito. Hän
osasi lukea ja kirjoittaa nuotteja ja pystyi säveltämään myös
ilman mitään instrumenttia. Kevyen musiikin ammattilaiselle nämä
olivat tarpeellisia, vaikka harvinaisia taitoja. Hän oli lahjakas
kitaransoittaja ja toimi myös soitonopettajana. Ikävalko teki jopa
kitaransoiton oppikirjan itseopiskelijoille, mutta se jäi
julkaisematta, kun Ivan Putilinin vastaava teos ilmestyi.

Sodan jälkeen Jorma Ikävalko muutti Tampereelle. Hän toimi
muusikkona ja jonkin aikaa myös muissa töissä, kunnes ryhtyi
päätoimiseksi musiikin ammattilaiseksi. Hän pääsi levyttämään
jo 1940-luvun lopulla, mikä oli harvinaista tamperelaismuusikolle.
Kun Tapio Rautavaaran, Reino Helismaan ja Esa Pakarisen yhteistyö
päättyi ja Rautavaara lähti ryhmästä, tuli Ikävalko tilalle.
Rovaniemen markkinoilla -elokuva merkitsi heille tietä tähtiin.
Ikävalko oli tosin jo ennen tätä filmiä yrittänyt saada Suomen
Filmiteollisuuden tekemään elokuvan hänen laulamastaan Joensuun
Ellistä. Hankkeesta ei kuitenkaan tullut mitään. Rovaniemen
markkinoiden lisäksi Ikävalko oli hyvin pienissä rooleissa vain
kahdessa elokuvassa. Säännöllinen yhteistyö Helismaan ja
Pakarisen kanssa päättyi heti Rovaniemen markkinoilla -elokuvan
valmistumisen jälkeen.

Ikävalko toimi ammattimuusikkona ja kiersi aktiivisesti Suomea.
Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisesti sodan jälkeisen ajan
keikkamuusikoiden työstä, jota tosin monet muutkin tätä aikaa
muistelleet ovat jo aikaisemmin kuvanneet. Ikävalkon elämänvaiheet
olivat varsin tyypillisiä sodan jälkeisen ajan keikkamuusikolle.
Ikävalkon muusikon uran päättyi 1960-luvun alussa, kun musiikki ja
yhteiskunta olivat suuresti muuttuneet. Nuorisomusiikki astui tilalle
ja Ikävalko monien muiden muusikoiden tavoin jätti alan. Hän meni
teollisuustyöhön ja vain harrasti musiikkia. Nyt hän palasi myös
klassisen musiikin pariin. Levylle hän oli ehtinyt laulaa lähes
sata kappaletta. Viimeiset levytykset ovat vuodelta 1980. Häntä
arvostettiin kuplettien tulkitsijana ja monet levytyksetkin olivat
kupletteja.

Timo Kokon kirja antaa varsin hyvän kuvan vaatimattoman ja itseään
korostamattoman, mutta puheliaan karjalaisen keikkamuusikon
elämästä. Kirjassa on tosin jonkin verran tarpeetonta toistoa,
mutta ei häiriöksi asti. Jorma Ikävalko oli merkittävässä
sivuosassa siinä suomalaisen rillumarei-viihteen ajanjaksossa, jota
myöhemmin on varsin kaihoisasti ja kunnioittavasti arvostettu.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/