[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kadonneet askeleet pysähtyivät yhden taulun äärelle

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kaisa Kyläkoski 
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Björkman, Hannu-Pekka : Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja
taiteeseen. Kirjapaja, 2011. 140 sivua.


Kadonneet askeleet pysähtyivät yhden taulun äärelle
---------------------------------------------------------

Kirjan Kadonneet askeleet takateksti toteaa 'Hannu-Pekka Björkman on
viettänyt aikaa matkustaen, käynyt taidemuseoissa, imenyt siellä
kuvien antia, ottanut selvää teosten taustoista ja kirjoittanut
vaikutelmistaan.' Syntyy vaikutelma kirjasta, joka liikkuisi
monipuolisten aiheiden parissa. Mikä tavallaan pitääkin paikkansa.


Mutta jos ajattelee pääsevänsä Kadonneiden askeiden mukana
viilettämään museoiden käytäville, pettyy. Björkman ei halua
sortua minkäänlaiseen pinnallisuuteen. Kirjan esipuheessa, joka on
otsikoitu 'Hengellisen muistin menetys', hän kritisoi ja säälii
klassisesta sivistyksestä sekä uskonnosta ja sen merkityksistä
irronneita ihmisiä. Näiden Björkman näkee kelluvan 'tiedon
valtameressä tyytyväisenä, ajelehtien sattumanvaraisesti tuulten
mukana'.

Kirjan laajin essee tarkastelee Matthias Grünewaldia ja hänen
Isenheimin antoniittaluostariin maalaamaansa alttaritaulua. Björkman
on katsonut maalausta kauan ja lukenut suuren joukon tekstejä. Hän
taustoittaa maalauksen elementtejä tekstuaalisilla retkillä, joilla
kaikilla on tarkoituksensa. Tekstin lomassa on otteita maalauksen
kuvista, joka helpottaa lukijan ymmärrystä.

Kirjan jälkimmäinen essee käsittelee Rax Rinnekankaan elokuvaa
Zahara & Urga, hyppää Vermeerin maalauksiin, vierailee da Vincin
Viimeisen ehtoollisen luona ja päätyy Björkmanin
henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kelluvan ihmisen rakenteella
varustettu lukija jää rannalle.

Molemmissa teksteissä Björkman tekee paljon viittauksia toisiin
teksteihin ja ajattelijoihin. Näitä myös lainataan suoraan
useampaan otteeseen. Alkuperäisten tekstien pariin pääsee
kirjallisuusluettelon avulla, mutta niiden sisältöä tuntematta on
vaikea sanoa, minkä verran kirjassa on Björkmanin omaa ajattelua.

Määrän arviointia vaikeuttaa myös omalta osaltaan kirjan taitto,
joka antaa tilaa valkoiselle pinnalle. Kirjan esipuhe, kaksi esseetä
ja jälkisanat, olisivat mahtuneet pienempäänkin tilaan. Mutta ehkä
se ei olisi antanut tilaa rauhalliselle lukemiselle, jota varten kirja
oli selvästi tehty. Sujuvalle tekstille varmasti löytyy
arvostaviakin lukijoita.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/