[H-verkko] Tampere, Väitös: Äiti, emäntä, virkanainen, vartija. Köyhäintalojen johtajattaret ja yhteiskunnallinen äitiys 1880-1918

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Äiti, emäntä, virkanainen, vartija. Köyhäintalojen
johtajattaret ja yhteiskunnallinen äitiys 1880-1918
Tampere 26.11.2011 

FM Johanna Annolan historian alaan kuuluva väitöskirja: Äiti, emäntä,
virkanainen, vartija. Köyhäintalojen johtajattaret ja
yhteiskunnallinen äitiys 1880-1918 (Mother, matron, civil servant,
guardian. Poorhouse directresses and social motherhood in Finland,
1880-1918) tarkastetaan 26.11.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni
B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Vastaväittäjänä on yliopistonlehtori Panu Pulma (Helsingin
yliopisto). Kustoksena toimii professori Irma Sulkunen. Annolan
väitöskirja ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sarjassa
Bibliotheca Historica, Helsinki 2011. ISBN  978-952-222-304-3.

1800-luvun lopussa Suomeen ryhdyttiin perustamaan köyhäintaloiksi
kutsuttuja laitoksia, joihin sijoitettiin huollettaviksi kaikki
köyhäinhoidon elätit vammaisista aviottomiin äiteihin. Köyhäintalot
olivat oman aikansa vastaus sosiaalihuollon ongelmiin. Aihepiirin
kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia: miten ehkäistä kerjuuta,
miten kasvattaa “työnvieroksujista” kunnon kansalaisia, miten tarjota
inhimilliset olot vanhuksille, vammaisille, mielisairaille ja
pitkäaikaissairaille? 

Köyhäintalon toiminnan onnistumisesta oli vastuussa laitoksen
johtaja. Tutkimuksessa tarkasteltiin köyhäintalon johtajan ammatin
rakentumista ja ammatissa toimineita henkilöitä. Tulokset osoittavat,
että köyhäinhoidon ylimmät virkamiehet sitoivat johtajuuden
yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen niin, että johtajan toimesta
muodostui 1900-luvun alkuun mennessä keskiluokkainen naisammatti.
Köyhäintalon johtaja oli siis yleensä köyhäintalon johtajatar.

Ammatin naisvaltaistumisen taustalla vaikutti sivistyneistön ja
muodostuvan keskiluokan näkemys, jonka mukaan kasvatus ja hoiva
olivat naisten erityisosaamisen aluetta, naiskansalaisen tärkein
tehtävä. Tutkimuksessa osoitettiin, että luodakseen köyhäintaloille
mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset köyhäinhoidon ylimmät
virkamiehet sulkivat vähitellen miehet kokonaan pois köyhäintalon
johtajan ammatista. Tämä tapahtui rajaamalla kelpoisuusehtoja,
valintamenettelyä ja johtajien koulutusta. 

Väitöskirjassa kiinnitettiin huomiota siihen, että sukupuolella oli
vaikutusta johtajan ammatin palkkakehitykseen. Koska johtajan toimi
miellettiin naisten kutsumustyöksi, jolla oli myös uskonnollisia
ulottuvuuksia, siitä ei aikalaisten käsityksen mukaan tarvinnut
maksaa kovin suurta palkkaa. Tässä suhteessa johtajattaret
rinnastuvat kansakoulunopettajiin ja sairaanhoitajiin – ja ehkä myös
2010-luvun virkanaisiin, jotka työskentelevät naisvaltaisilla aloilla
hoivan ja kasvatuksen parissa, edelleen huonosti palkattuina. 

Tutkimuksessa nostettiin esiin köyhäintalojen toiminta
kurinalaistavina laitoksina, joissa kerjäläisistä ja työttömiksi
jättäytyneistä oli tarkoitus kasvattaa ahkeria ja
velvollisuudentuntoisia “kunnon kansalaisia”. Väitöskirjassa
osoitettiin, että johtajattarien oli sisäistettävä sivistyneistön
näkemys “kunnon kansalaisuudesta” voidakseen toimia kansalaisen
mallina hoidokeille. Ihannejohtajatar oli koulutettu sivistyneistön
edustaja, ja tätä kautta johtajattaren ammatti kytkeytyi tiiviisti
kysymykseen yhteiskuntaluokasta. 

Tutkimuksen keskeiseksi teemaksi kohosi johtajattaren ammattiin
liitetyn ideologian ja todellisuuden välinen ristiriita.
Johtajattarina toimineet naiset eivät välttämättä kokeneet työtään
yleväksi kutsumustehtäväksi vaan ryhtyivät siihen pakon edessä,
esimerkiksi taatakseen puoliorvoille lapsilleen elannon. Köyhät,
joista oli määrä kasvattaa “kunnon kansalaisia”, eivät aina
alistuneet nöyrästi osaansa vaan alkoivat kapinoida. Laitosten muu
henkilökunta ja kuntien köyhäinhoitohallitukset, joiden olisi pitänyt
auttaa johtajatarta tämän vaikeassa työssä, saattoivat evätä tukensa
kokonaan. Laajemmin ristiriitaisuudet heijastavat yhteiskuntaluokkien
erilaisia käsityksiä sukupuolesta ja kansalaisuudesta suomalaisen
yhteiskunnan suuressa murroksessa.

Väitöskirja antaa uutta tietoa sosiaalityön varhaisvaiheista,
sukupuolijärjestelmän rakentamisesta ja keskiluokan noususta
yhteiskunnalliseen valta-asemaan. Köyhäintalojen kautta on
mahdollista tarkastella tuoreessa valossa myös 1900-luvun alun
poliittista kuohuntaa sekä vuoden 1918 tapahtumia. Johtajattarien
henkilökuvat tarjoavat lukijalle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden
kurkistaa hoiva-alan pioneerien elämään ja sen myötä
köyhäinhoitolaitosten kirjavaan arkeen, jotka ovat aiemmassa
tutkimuksessa jääneet lähes huomiotta.


Ilmoitus lähetetty: 

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/