[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Siperia virolaisen kyyditetyn silmin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ryytel, Ronald: Atarma - elämäni Siperiassa (Minu elu Siberis).
Kääntänyt Tamminen, Arvi ja Outi. Like Kustannus Oy, 2010. 397 sivua.


Siperia virolaisen kyyditetyn silmin
---------------------------------------------------------

Sofi Oksasen menestysromaani Puhdistus  - josta olen agricolaan
kirjoittanutkin, poikkeuksellisesti, vaikka se on kaunokirja - lienee
ainoa Viron lähihistoriaa fiktiivisesti valottava teos, jonka moni
suomalainenkin on lukenut. Kannattaisi lukea muutakin! Esimerkiksi
Ronald Ryytelin kirjoittama henkilöhistoria Atarma - elämäni
Siperiassa on paitsi uskomaton selviytymistarina, myös
virolaisperheen ja yhteisön historiankirjoitusta ja komeaa Siperian
kuvausta. Myös muistelmien suomentajat, Arvi ja Outi Tamminen ovat
onnistuneet isossa urakassaan.


Ronald Ryytelin traaginen tarina alkaa melko tarkalleen 70 vuotta
sitten. Hän oli 16-vuotias koulupoika kun hänet sukulaisineen
karkotettiin ensimmäisen kerran Virosta Siperiaan. Vuosi oli 1941 ja
karkotus oli seurausta Viron miehityksestä, jonka puna-armeija
toteutti vuotta aikaisemmin. Historian ironiaa on se, että
neuvostomiehitys alkoi 17.6.1940, kyyditys 17.6.1941. Siperian
karkotus kesti 17 vuotta - ja karkotettuun sukuun kuului 17 jäsentä.
Ronaldin vanhemmat eivät selvinneet Siperiasta hengissä.

Atarma - elämäni Siperiassa on erinomaisen tarkka ja
yksityiskohtainen kuvaus paitsi karkotuksesta, myös Siperian arjesta.
Ronald Ryytel on kirjan alussa juuri siinä iässä, jolloin ihmismieli
ahmii ja omaksuu kaiken kokemansa ja näkemänsä - siinä iässä, jolloin
aikuistuminen alkaa ja ihmisestä tulee se psykofyysinen kokonaisuus,
jollaisena loppuelämänsä usein säilyy. Mitä luultavimmin Atarman
kirjoittajalla on myös valokuvantarkka muisti, jota erilaiset
dokumentit, kirjeet ja valokuvat ovat muistelmien tekovaiheessa
ruokkineet.

Atarma ei ole katkeran miehen tilitys, vaikka voisi olla. Niin pienet
yksityiskohdat ja sattumat nimittäin määrittävät kohtaloa - vaikkapa
vain se, että sattuu omistamaan Virossa painetun Pienen
tietosanakirjan, jonka eräällä sivulla on Adolf Hitlerin kuva. Atarma
on pikemminkin eloisa ja miltei 'tieteellisen' tarkka kuvaus elämästä
ja sellaisesta siperialaisarjesta, mistä on vain vähän faktatietoa ja
niukkoja välähdyksiä. Useimmat muistelijat kertovat pääosin
karkotusajan tai leirielämän kurjuudesta. Ymmärrettävästi. Ronald
Ryytelin muistot ovat toista maata.

Siperiassa Ronald erotetaan vanhemmistaan kuten monet muutkin lapset.
Hän on kuitenkin sen ikäinen, että sopeutuu hämmästyttävän hyvin
Ob-joen venäläisiin siirtolaisiin ja heidän elämäänsä.Keskeinen
selittäjä Ronaldin selviytymistarinassa on epäilemättä elämänilo ja
optimismi sekä mielekäs työnteko. Hän oppii kalastamaan, tekemään
metsätöitä, arvostamaan pieniä ilonaiheita, joita ovat esimerkiksi
rakastuminen ja lähimmäisrakkaus, toisista huolehtiminen. Ei edes
ensimmäisen vaimon traaginen kuolema metsätöissä sammuta hänen
poikkeuksellista elämänjanoaan. Kun paluu Viroon tuli mahdolliseksi
niin sanotun suojasään aikana vuona 1958, Ronald on valmis
aloittamaan uuden elämänvaiheen. Menneisyys ei silti jätä rauhaan,
vaan aivan selvästi karkotuksesta palannut kynäilijä valmistautuu
kirjoittamaan muistelmansa - kunnianosoituksensa niille 17
sukulaiselleen ja kaikille virolaisille, jotka joutuivat jakamaan
Siperian. Hyvässä ja pahassa.

Ronald Ryytelin Siperia-kuvaus on kiehtovaa ja poikkeuksellisen
pikkutarkkaa, kuin etnografinen tutkimus. Atarma-kirjan viimeisille
sivuille hän hahmottelee kaavakuvin myös 'globaalin'
maailmankäsityksensä, niin ihmiskunnan kuin yksityisen ihmisen
henkisen kehityskulun. Piirrokset eivät ole kenties perin
tieteellisiä. Silti ne kertovat Ronaldin sinnikkyydestä myös
ajattelijana - ihmisen sisimmän olemuksen etsijänä.

Mitä sitten tarkoittaa Atarma? Se on Siperian hanti-kansan
isokokoinen kalanpyydys. Muistelmia lukiessa tämä nimivalinta kyllä
selviää.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/