[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yrittäjyyskasvatuspuheen kriittinen analyysi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jan Löfström  Dos., yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto,
opettajankoulutuslaitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Katri Komulainen; Seija Keskitalo-Foley; Maija Korhonen; Sirpa
Lappalainen (toim.): Yrittäjyyskasvatus hallintana. Vastapaino, 2010.
326 sivua.


Yrittäjyyskasvatuspuheen kriittinen analyysi
---------------------------------------------------------

Yrittäjyyskasvatus hallintana -teoksen analyysin mukaan
yrittäjyyskasvatus on osa uutta hallinnan tekniikkaa, jossa yksilöt
opetetaan mieltämään itsensä korvattavina jäseninä erilaisissa
vaihtosuhteissa.


Yrittäjyyskasvatukseen on ladattu runsaan kymmenen vuoden ajan suuria
odotuksia, että siitä muodostuisi suomalaisen talouselämän menestyksen
ja suorituskyvyn yksi viisasten kivi. Oppilaitoksissa tarjotaan
entistä useammin opintokokonaisuuksia ja koulutusohjelmia, joiden
nimessä esiintyy sana yrittäjä, yrittäjyys, yritteliäisyys tai
yrittäjyyskasvatus. Perusopetuksen opetussuunnitelmien nykyisin
voimassa olevissa perusteissa yksi niin sanotuista
aihekokonaisuuksista eli kaikki oppiaineet kattavista
läpäisyteemoista on nimeltään Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys.
Lukion puolella opetussuunnitelmaperusteiden vastaava aihekokonaisuus
on nimeltään Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys.
Opetussuunnitelmien valmisteluvaiheessa 2000-luvun alussa yrittäjyys
oli eräissä opetushallinnon keskustelupapereissa mainittu kyseisen
aihekokonaisuuden nimessä jo ennen kansalaisuutta, mutta prosessin
aikana sanojen järjestys kuitenkin muuttui toiseksi.

Yrittäjyyden näkyvä esiin nostaminen peruskoulun ja lukion opetusta
raamittavissa ohjausdokumenteissa sai aikanaan monet heti kysymään,
onko siis tarkoitus ryhtyä opettamaan kouluissa liike- ja
yritystaloutta ja redusoida hyvä kansalainen hyväksi yrittäjäksi.
Yrittäjyyskasvatuksen käsitteen käytön puolestapuhujat ovat
vastanneet epäilyihin usein, että yrittäjyyskasvatuksessa yrittäjyys
ei tarkoita niinkään ulkoista yrittäjyyttä eli yrittäjänä toimimista,
vaan sisäistä yrittäjyyttä eli aloitteellisuutta ja aktiivisuutta.
Kuten Yrittäjyyskasvatus hallintana -teoksen kirjoittajat
perustelevat, yrittäjyyskasvatuspuhe sisältää kuitenkin yleensä
muutakin kuin sen sanoman, että aktiivisuus ja oma-aloitteisuus on
hyvä ja tavoiteltava asia; implisiittisenä viestinä kajastaa, että
hyvä kansalainen on ennen kaikkea riskinottokykyinen ja -haluinen
toimija yksilöllisten suoritteiden ja palkkioiden markkinoilla.
Ihmiskuvien tasolla katsoen kyseessä on perusviritykseltään hyvin
individualistinen näkemys hyötyään maksimoivasta yksilötoimijasta.

Yrittäjyyskasvatus hallintana -teoksen analyysin mukaan
yrittäjyyskasvatus on osa uutta hallinnan tekniikkaa, jossa yksilöt -
ei ehkä voida puhua kansalaisista muussa kuin yrittäjäkansalaisen
merkityksessä - opetetaan mieltämään itsensä korvattavina jäseninä
erilaisissa vaihtosuhteissa. Kukin yrittäjäkansalainen on koko ajan
itseään myymässä sekä taitojensa ja tuotteidensa laatua todistamassa.
Varmastikin tämä on keskeinen osa yrittäjän arkea, mutta
yrittäjyyskasvatuksen retoriikassa syntyy usein mielikuva, että
sellaiset ominaisuudet kuin luovuus, riskinottokyky, aloitteellisuus,
uteliaisuus ja sitkeys eivät olisi lainkaan palkkatyöläisillä
esiintyviä ominaisuuksia vaan vain yrittäjiin soveltuva attribuutti.
Yrittäjästä tulee kuin huomaamatta hyvän kansalaisen ihannetyyppi,
esikuva ja ruumiillistuma, kun palkkatyöntekijän hahmo ajautuu
melkeinpä kuin määritelmällisesti ei-luovaksi ja passiiviseksi. Tässä
teos asettuu luontevasti uuden julkisjohtamisen ja
markkinoistumistrendien analyysien kuten Raija Julkusen, Leena
Eräsaaren ja Heikki Patomäen teosten rinnalle.

Yritteliäisyys on kaikin puolin kannatettava ominaisuus. Kuten
teoksen kirjoittajat huomauttavat, yrittäjyyskasvatuksen
ohjelmapapereissa mikä vain yritteliäisyys ei oikeastaan ole 'oikeaa'
yrittäjyyttä'. Kirjoittajat toteavat, kuten myös Risto Ikonen
taannoisessa teoksessaan Yrittäjyyskasvatus. Kansalaisen
taloudellista autonomiaa etsimässä (2006), että yrittäjyys näyttää
olevan yrittäjyyskasvatuksesta puhuttaessa usein synonyymi nimeomaan
kasvu- ja riskiyrittäjyydelle, mikä englanniksi sisältyy käsitteisiin
entreprising ja entrepreneurship. Pienimuotoinen kauppaliike tai
vaikka suutari- tai parturiyritys eivät näytä kovin kiinnostavilta
yrittäjyyskasvatusohjelmien laatijoille. Tähän liittyy läheisesti
eräs teoksen kiinnostava argumentti: yrittäjyys on
yrittäjyyskasvatuksessa usein “maskuliininen' asia; siinä
korostuvat liiketoiminnan laajentaminen, suuret projektit ja
“iso yrittäjyys'. Tämän ovat joskus saaneet kokea myös
naisyrittäjähankkeiden osanottajat, joiden kenties arkirealistiset ja
paikallisiin tarpeisiin ja oloihin vastaavat yritysideat rajataan
yrittäjyyden edistämisdiskurssissa ikään kuin vähempiarvoisiksi ja
vaatimattomiksi, kuten teoksessa käy ilmi.

Yrittäjyyskasvatus hallintana -teoksen näkökulma on laajempi kuin
yrittäjyyskasvatus opetussuunnitelmallisena asiana. Tarkastelun
laajempi viitekehys on uusliberalistisen yhteiskuntapolitiikan
retoriikka, jossa korostuu yksilöllisyys, yksilön vastuu, kilpailu ja
yksityisen sektorin laajeneva alue julkisen kustannuksella.
Kirjoittajat käsittelevät kyllä koulunkin yrittäjyyskasvatuksen
kysymyksiä, mutta suuri osa teoksesta laajenee
kilpailukyky-yhteiskunnan kansalaisen asemaa koskeviin kysymyksiin.
Artikkeleissa tarkasteltavia aihepiirejä ovat siten muun muassa
naisten yrittäjyyskoulutushankkeet, liikuntakasvatus ja hoiva-alan
ammatillinen koulutus sekä näillä kentillä konstruoidut yrittäjä-,
kansalais- ja sukupuolikuvat. Kiinnostavia ovat myös artikkeleista
avautuvat näkymät peruskoulun opettajien, koululaisten vanhempien ja
yliopisto-opiskelijoiden tulkintoihin yrittäjyyskasvatuksesta ja
yrittäjämäisyydestä, joita eritellään empiirisen haastattelu- ja
kyselyaineiston avulla. Näissä artikkeleissa tarkastelukohteena on
siis tavallaan yrittäjyyspuheen reseptio, aihe josta juuri
yhteiskuntatiedollisen opetuksen ammattilaisten tulisi olla
kiinnostuneita.

Yrittäjyyspuhe siihen liittyvine yksilöllisyyden, vastuun
henkilökohtaistamisen sekä yksilöiden lahjakkuuseroilla
legitimoitujen yhteiskunnallisten erojen korostuksineen on tullut
tärkeäksi osaksi julkista puheavaruutta. Kuten kirjoittajat toteavat,
toisaalta esimerkiksi koululaisten vanhempien yrittäjyystulkinnoissa
on myös kilpailukriittisiä ja tasa-arvopainotuksia, ei vain kilpailun
ja “lahjakkuuden aatteen' kannatusta. Tuon elementin merkitys
yrittäjyyden representaatioiden sisältönä saattaa vielä vahvistua,
onhan finanssi- ja talouskriisin myötä noussut jälleen enemmän ääniä
varoittamaan itsekkään menetyskeskeisen ajattelun vaaroista. Olisi
ollut kiinnostavaa lukea myös, miten teoksen kirjoittajat näkevät
sosiaalisen yrityksen konseptin asettaman haasteen yrittäjyyden
hahmottamiselle. Kuvaavaa kyllä, Suomen Yrittäjät esitti tammikuussa
2011 mediassa edustajansa suulla epäilyn moisen yrityskäsityksen
mielekkyydestä, sosiaalisen yrityksen keskeisajatus kun ei ole tehdä
voittoa! Yrittäjyyden käsite voi periaatteessa hyvin laajentua uusiin
sosiaalisempiin suuntiin. Risto Ikonen on edellä mainitussa kirjassaan
itse asiassa pohtinutkin, voisiko suomalaisesta tai oikeammin sanoen
pohjoismaisesta yhteiskunnallis-taloudellisen ajattelun ja
kansalaisihanteen perinteestä löytyä yrittäjyydelle sosiaalisesti
kestävämpi malli kuin kasvukeskeinen, riskihakuinen
enterprise-tyyppinen yrittäjyys. - Risto Ikosen teosta muuten voikin
suositella luettavaksi rinnan Yrittäjyyskasvatus hallintana -teoksen
rinnalla, sillä se rakentaa nykyiselle yrittäjyyskasvatuspuheelle
myös historiallista kehystä, jollaista nyt esiteltävä teos ei
niinkään sisällä.  

Yrittäjyyskasvatus hallintana on analyyttinen ja teoreettisesti
kunnianhimoinen teos. Kirjoittajat paikantavat hyvin
yrittäjyyskasvatuspuheen uusliberalistisia piiloviestejä ja
taustaoletuksia, ja sikäli teoksen analyysit ovat kiinnostava
kontribuutio kriittisen koulutuspolitiikan tutkimukseen. Voin
uumoilla, että jotkut lukijat saattavat paikoin oudoksua
yhteiskuntateoreettisten ja kulttuurintutkimuksen käsitteiden
viritystasoa - viittauksissa esiintyvät muun muassa myös Judith
Butler, Jacques Derrida ja Susan Bordo - mutta toisaalta juuri niiden
kautta tähän nimenomaiseen aiheeseen avautuu senkaltaisia näkökulmia,
joita yrittäjyyskasvatuspuheen analyyseihin olen kaivannut. Jos
jonkin toiveen teoksen kokonaisuutta ajatellen saisi esittää,
kokoelmassa voisi olla myös leimallisemmin filosofinen analyysi
yrittäjyyskasvatuksesta ihmiskuvan ja hyvän elämän ideaalien kannalta
sekä poliittinen analyysi, miten
yrittäjyyskasvatuspuhetta voitaisiin haastaa vaikkapa sosiaalisen
yrittäjyyden konseptiosta käsin.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/