[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yliopiston roolista suomalaisessa yhteiskunnassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Nissilä, Rami  VTM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Niiniluoto, Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. Sata puhetta ja
kirjoitusta vuosilta 1987-2010. . Gaudeamus, 2011. 400 sivua.


Yliopiston roolista suomalaisessa yhteiskunnassa
---------------------------------------------------------

Pitkän linjan yliopistomiehen Ilkka Niiniluodon kirjoittama kirja
'Dynaaminen yliopisto. Sata puhetta ja kirjoitusta vuosilta
1987-2010' on tervetullut lisä keskusteluun koulutuksen, tutkimuksen
ja  huippuosaamisen merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle.
Niiniluoto on tehnyt pitkän päivätyön eri tehtävissä Helsingin
yliopiston palveluksessa. Kirja alkaakin kuvauksella uuden
ylioppilaan taipaleesta yliopistolla ja osakunnassa, jatkuu siitä
ensimmäisten virkojen kautta professoriksi, dekaaniksi,
vararehtoriksi ja kansleriksi.



Aluksi

En tiedä onko Niiniluodon tarina täysin ainutlaatuinen Suomessa. Joka
tapauksessa se on aito suomalainen menestystarina, terävä-älyisen ja
laaja-alaisen ajattelijan, tutkijan ja hallintovirkamiehen
kehityskertomus Suomen suurimman yliopiston eri tehtävissä aina
rehtoriksi ja kansleriksi saakka.

Niiniluodolla on ollut mahdollisuus tarkkailla suomalaista
yliopistolaitosta ja korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaamme
aitiopaikaltaan. Tämän lisäksi hän on äärimmäisen selkeä kirjoittaja,
jonka älykästä ja punnittua tekstiä on vaivatonta lukea. Tuloksena on
painavaa asiaa tärkeästä aiheesta. Edellä mainituista syistä onkin
hienoa, että Niiniluodon tärkeät puheenvuorot on nyt toimitettu
yksiin kansiin.


Viestistä ja rakenteesta

Niiniluodon teksti on punnittua ja harkittua. Hän pysyy korkeakoulu-
ja tiedepoliittisissa linjauksissaan uskollisina omille ajatuksilleen
läpi koko kirjan. Miltei neljännesvuosisadan aikajanakaan ei tässä
mielessä ole ongelma. Teos voisi olla yksinään jo jonkunlainen
'yliopiston historia', niin paljon asiaa ja tietoa se sisältää
Helsingin yliopiston eri vaiheista. Kirjassa on kymmeniä painavia
megaluokan kannanottoja yliopistolaitoksen, korkeakoulu- ja
tiedepolitiikan järjestämiseksi sekä suomalaisen yhteiskunnan
kehittämiseksi. Luettavuuden nautintoa häiritsee hieman se, että
mukana on myös puheita, kirjoituksia ja pöytäkirjan otteita
yliopiston arkipäiväisestä hallinnosta. Kokonaisuus voisi siis olla
korkealentoisempi ja kirjan teemat yhtenäisempiä.

Teoksessa on valtava määrä aiheita, henkilöstön
palkkausjärjestelmästä filosofiaan, vastinekirjoituksista
juhlapuheisiin. Kirja voisi näin toimia myös työnhakuoppaana
jokaiselle rehtorin virasta haaveilevalle. Mukaan on hyväksytty
rehtorin puheita jopa patsaiden julkistamistilaisuuksista, ilmeisesti
jonkinlaisena kuriositeettina suuren yliopiston rehtorin vaihtelevista
työtehtävistä. Tässä mielessä se toki vastaa otsikkonsa teemaan
dynaamisesta sivistysyliopistosta koko väriskaalan laajuudelta.

Joukossa on lukematon määrä loistavia klassisia sitaatteja
Snellmanilta ja Topeliukselta. Niiniluoto tekee suuren palveluksen
toistaessaan omien suurmiestemme yhä ajankohtaisia viestejä. Turhan
usein lähdetään merta edemmäs kalaan ja haetaan viisauksia
ulkomaalaisten kirjoittajien teksteistä.Myös Niiniluodon omasta
kynästä irtoaa nautinnollisia aikalaishavaintoja ja kommentteja.
Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlissa vuonna 1990 tarkkavaistoinen
ajattelija tunnisti ajanmerkit ja aisti lähestyvän romahduksen
läheisyyden:

'Käsitykseni mukaan me elämme aikaa, jossa kulutusjuhla on saanut
valomerkin, ehdottoman varoituksen ympäristön sietokyvyn ja sen myötä
'tarjoilun' loppumisesta. Maailma jatkaa silti optimistisesti
eteenpäin virvatulen tavoittelua niin kuin mikään ei olisi muuttunut,
niin kuin lisäaikaa, uusia markkinoita ja kasvua riittäisi
rajattomasti. - - - Neonvaloissa leikkivä postmoderni sukupolvi
puolestaan käyttäytyy niin kuin ravintolayleisö valomerkin jälkeen:
tilataan nopeasti lisää ja pidetään hauskaa, kunnes valot kokonaan
sammuvat.' (s.88)

Niiniluoto sivuaa usein valtionhallinnon parjattua tuottavuusohjelmaa
(henkilöstön vähentämistä ja sitä kautta mekaanisesti 'tuottavuuden'
lisäämistä). Esimerkkinä mainittakoon seuraava lainaus:

'... se (tuottavuusohjelma) jää historiaan kuriositeettina, jossa
talouden veturin vauhtia ajateltiin parannettavan polttoainetta
vähentämällä.' (s.296)

Erityistä huolta Niiniluoto kantaa tutkimuksen asemasta
yliopistoissa. Ilman korkeatasoista, itse asiassa kansainvälisesti
korkeatasoista, perustutkimusta yliopistot näivettyvät. Tämä näkyy
välittömästi rahoituksen tason laskemisena, parhaiden tutkijoiden
poismuuttona ja oppilaspakona koulutuksen tason heikentyessä.
Korkeatasoinen tutkimus on yliopistojen menestymisen avain sen
'kolmen tehtävän toteuttamisessa'.


Parannusehdotuksia ja jatkotoivomuksia

Teknisenä huomiona voisi toivoa henkilö- ja asiahakemiston laatimista
kirjan loppuun. Hakemistot palvelisivat lukijaa, sen verran asiaa ja
henkilöitä vilahtelee 400 sivun aikana. Luettavuutta lisäisi myös
kirjoituksen alkuperäisen kohteen merkitseminen otsikon yhteyteen.
Nyt lukija joutuu hakemaan tiedon tekstin lopusta löytääkseen
foorumin, jossa kirjoitus on julkaistu ja jolle se on alun perin
tarkoitettu. Kriittisen lukijan silmissä on suuri ero sillä, onko
teksti julkaistu Yliopistolaisessa vai Taloussanomissa. Tai onko puhe
pidetty Ilmatorjuntapatsaan paljastamistilaisuudessa vai Yliopiston
350-vuotisjuhlissa.

Viestiltään ja painoarvoltaan ansiokkaan teoksen kokonaisarvosanaa
heikentää sen perusrakenne sadan(!) eri puheen tai kirjoituksen
kokoelmana. Olisiko mahdollista, että Niiniluoto - joko yksin tai
yhdessä muutaman muun sivistysyliopiston kannattajan ja
tiedepolitiikan asiantuntijan kanssa - kirjoittaisi eräänlaisen
tilinpäätöksen, yksiin kansiin toimitetun painavan ja punnitun
mielipiteen yliopiston tilasta, roolista ja tulevaisuudesta Suomessa?
Kunpa saisimme vielä nauttia kriittisen ajattelijan ja havainnoitsijan
selkeästä visiosta yliopistoinstituution kehittämiseksi. Tällaista
sanomaa tarvitaan kipeästi nyky-Suomessa, jossa sivistys ja kulttuuri
tuntuvat liian usein jäävän lyhytnäköisen taloudellisen hyötyajattelun
jalkoihin.


Lopuksi

Ilkka Niiniluodon Dynaaminen sivistysyliopisto on ajankohtainen teos
kaikille, jotka tuntevat osallisuutta tai kiinnostuneisuutta
yliopistolaitokseen, länsimaisen sivistysvaltion keskeiseen
elementtiin. Yliopistot ovat yli 900 vuotta vanha instituutio ja
samalla eurooppalaisen yhteiskunnan peruskiviä. Vuosisatojen aikana
tiedeyhteisön kriittisellä metodilla tuottama uusi tieto on
nykyaikaisen elämäntapamme elinehto ja edellytys. Bulkkituotteilla ja
raaka-ainevarannoilla emme pärjää nousevien talousmahtien kanssa
kilpailtaessa. Globaalissa kilpailussa sivistys, koulutus ja
huippuosaaminen ovat suomalaisen ja eurooppalaisen kilpailukyvyn
edellytys tulevaisuudessa. Jotain, joka erottaa meidät muista. Tästä
aiheesta kannattaa jatkossakin kirjoittaa, julkaista ja lukea.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/