[H-verkko] Arvosteltavaksi: Liken kevään 2011 kirjoja
Tapio Onnela
tapio.onnela at utu.fi
Ti Kesä 7 12:11:40 EEST 2011
Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan
nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot
toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele
lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös
Agricolassa.
***
LIKE kevät 2011
Steve Sem-Sendberg: Lodzin kurjat Lodzin kurjat on dokumenttiromaani,
joka kertoo Puolan Lodzissa holokaustin aikana toimineesta getosta.
Natsit asettivat geton johtajaksi juutalaisvanhimman Mordechai Chaim
Rumkowskin, jonka tarinan teos kertoo. Rumkowski yritti säästää
gettonsa tuholta tekemällä yhteistyötä natsien kanssa, mutta samalla
hän alisti kansansa säälimättömään orjatyöhön ja piti itseään vallassa
natsien avulla. Lodzin getto oli Puolan pitkäikäisin ja se lopetettiin
vasta venäläisten vallattua kaupungin vuonna 1945. Lodzin kurjat on
paitsi tarkka holokaustikuvaus, jonka tärkeimpänä lähteenä kirjailija
käytti Lodzista löytynyttä 3 000 sivuista gettokronikkaa, myös
Rumkowskin henkilökuva. Oliko lopulta Auschwitzissa menehtynyt
Rumkowski vain Wehrmachtin alihankkija ja vallanhimoinen
omaneduntavoittelija vai sankari, joka teki kaikkensa pelastaakseen
kansansa?
Juhani Laulajainen: Teemme temppumme, kumarramme ja poistumme
Teos on Vakkasuomen fiktiivinen historia aikojen alusta maailman
loppuun. Seutua luodataan esihistorialliselta ajalta siihen hetkeen
saakka, kun Jumala lähestyy maapalloa ja imaisee ihmiset sisäänsä kuin
valtava imuri. Temppukokoelma koostuu aikuisten saduista, myyttisistä
kertomuksista ja fantasiaa ja scifiä hipovista tarinoista. Laulajainen
varioi, parodioi ja karnevalisoi tekstityyppejä surutta.
Zeina Abirached: Pääskysen leikki
Kun Zeina Abirached syntyi vuonna 1981, Libanonissa oli sodittu jo
kuusi vuotta. Ihmiset olivat tottuneet sotaan ja osasivat järjestää
elämänsä sen ympärille. Beirutilaiset elivät kahta elämää. Yksi
sijoittui sisätiloihin, kotiin, ja oli täynnä lämpöä ja rakkautta.
Toinen elämä elettiin ulkona pommitusten keskellä. Ihmiset käänsivät
sodalle selkänsä. Sodasta huolimatta Zeinan omiin kokemuksiin
perustuva Pääskysen leikki hehkuu lapsenomaista iloa. Ulkopuolista
maailmaa tarkkaillaan kotoa käsin aivan kuin Hitchcockin Takaikkunassa.
Sofokles: Antigone (suom. Kirsti Simonsuuri)
Sota on murskannut Theeban kaupungin ja kansa elää uutta aikaa
kuningas Kreonin mahtikäskyn alla. Rohkea Antigone tahtoo haudata
taisteluissa kuolleen veljensä. Kuolemanrangaistuksen uhalla hän
seuraa omantuntonsa ääntä, vaikka sekä sisar että rakastettu yrittävät
saada hänet perääntymään. Kreon määrää nuoren naisen haudattavaksi
elävältä. Jumalatkin jättävät hänet yksin. Kosto ja suvun kirous
koituvat Antigonen, Oidipuksen uskollisen tyttären, kohtaloksi.
Sofokles kirjoitti Antigonen 2400 vuotta sitten, kansalliskiihkon
riivaamana aikana. Nyt hänen klassikkodraamansa on ajankohtaisempi
kuin koskaan. Sen suoruus käsitellä moraalisia kysymyksiä osuu
pelottavan lähelle aikaamme.
Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli
vuosisataa.
Vuonna 1961 perustettu Animalia on Suomen johtava eläinsuojeluliike ja
asiantuntijajärjestö, jonka päätoimintakohteita ovat maatalouden
eläimet, turkistarhaus ja eläinkokeet. Animalia on poliittisesti ja
uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka toimii kampanjoimalla,
tiedottamalla ja vaikuttamalla lainsäädäntöön. Sen keinot ovat
laillisia. Animalian puoli vuosisataa kertoo järjestön historian aina
1900-luvun puolivälistä tähän päivään. Samalla teos on katsaus Suomen
eläinoikeuksien historiaan ja siihen, kuinka eläimiä on
systemaattisesti hyväksikäytetty Suomessa eri tavoin.
Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin – Pako Ruandan kansanmurhan
keskeltä
Ruandalaisen Leah Chishugin elämä oli onnellista: hän työskenteli
mallina ja oli löytänyt jo nuorena elämänsä rakkauden, jonka kanssa
oli saanut pojan. Vuonna 1994 hänen elämänsä muuttui, kun Ruandan
hutut alkoivat teurastaa säälimättömästi tutsinaapureitaan.
Seitsemäntoistavuotias Leah pääsi pakoon raa'an kansanmurhan keskeltä,
vaikka haavoittuikin vakavasti. Hänen onnistui pelastaa pieni vauvansa
ja kolme muutakin lasta turvaan Zairen rajan yli. Leah päätyi Etelä-
Afrikkaan, josta hän löysi kuin ihmeen kautta kansanmurhan aikana
kadonneen aviomiehensä. Lopulta Leah muutti Iso-Britanniaan ja perusti
sinne hyväntekeväisyysjärjestön nimeltä "Everything is a Benefit"
auttamaan itäisen Kongon naisia ja lapsia, jotka kärsivät yhä Ruandan
sisällissodan seurauksista. Pitkä matka paratiisiin on järkyttävä,
mutta voimaannuttava tarina poikkeuksellisen rohkeasta naisesta.
Tony Judt: Huonosti käy maan – tutkielma nykyisistä surkeuksistamme
Tony Judt (1948–2010) ruotii sitä, kuinka toisen maailmansodan jälkeen
yhteisymmärryksessä rakennettua länsimaista hyvinvointia ollaan
purkamassa, kenties peruuttamattomasti. Kuinka tässä näin kävi?
Thatcher ja Reagan seuraajineen onnistuivat lietsomaan muutkin maat
muutoksiin, joiden seuraukset ovat pelottavia. Vuoden 2008
talousromahdus osoitti, että sodanjälkeistä länsimaailmaa leimannut
yhteiskuntasopimus – tae turvallisuudesta, vakaudesta ja
oikeudenmukaisuudesta – ei ole enää voimassa. Siitä ei enää käydä edes
keskustelua. Valtavan lukeneisuutensa pohjalta Judt tarjoaa kielen,
jolla puhua yhteisistä tarpeistamme. Hän hylkää niin äärioikeiston
nihilistisen yksilökeskeisyyden kuin menneen maailman sosialismin.
Huonosti käy maan antaa välineet uudenlaisen järjestyksen ja paremman
elämäntavan hahmottamiseksi ajankohtana, jolloin Suomessakin vaalit
kuumentavat poliittista keskustelua. Kirjassa on historiantutkija
Mikko Majanderin jälkisana Judtin merkityksestä politiikkojen ja
vaikuttajien ajattelussa.
Teppo Eskelinen, Ville-Pekka Sorsa: Hyvä talous
Talouspolitiikan liikkumavaran väitetään kadonneen globalisaation ja
EU:n myötä. Tässä teoksessa esitetään, että näin ei ole, mikäli
ymmärrämme liikkumavaran oikein. Kirjan perusteema on demokraattisen
oikeutuksen idea. Jokaisen tulisi olla materiaalisen hyvinvoinnin ja
toimintavapauksien suhteen sellaisessa asemassa, jossa hän voi
vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Demokraattisesti oikeutettu talous ei
ole vain ulkoapäin annettu tosiasia vaan ihmisten itsensä rakentama
toimintaympäristö. Hyvä talous kertoo, mikä nykyisessä
talouspolitiikassa on ideologiaa sekä miten tästä päästäisiin
eteenpäin. Kirja on osa Vasemmistofoorumin laajaa tutkimushanketta.
Barry Popkin: Läski maailma
Mistä ylipaino johtuu? Ovatko syynä virvoitusjuomat, pikaruoka,
liikunnan puute vai elintarviketeollisuuden epäeettisyys
tuotantoketjussa? Ravitsemustaloustieteen professori Popkin
tarkastelee elintasossa sekä elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia ja
osoittaa, että nykyiset ravintotottumuksemme ovat törmäyskurssilla
evoluution kanssa. Liikalihavuuden ja kuolemaan johtavien kroonisten
sairauksien yhteys ei ole välttämättä seurausta vain yksilön huonoista
ravintovalinnoista. Pikemminkin se johtuu monikansallisten yritysten
hallitseman maailman tavasta ohjata jokapäiväistä elämäämme. Popkin
paljastaa tehotuotetun ravintoketjun kuolleet kulmat,
valmisruokamarkkinoita hallitsevien ketjujen pimeät puolet ja
elintarvikelainsäädännön porsaanreiät lihavuuskriisin taustalla.
Enn Soosaar: Nurinkurinen vuosisata
Enn Soosaar (1937–2010) tarkastelee viimeiseksi jääneessä teoksessaan
Viron historiaa ensimmäisestä itsenäisyydestä nykypäivään.
Pyörätuoliin sidottu ajattelija seurasi tarkasti ta- pahtumia
ympärillään. Hän peilaa niitä myös isänsä, pappina neuvosto-Virossa
kovia kokeneen miehen kertomuksiin. Soosaar koki Viron itsenäisyyden
menetyksen, neuvostomiehityksen, elämän totalitaristisessa
yhteiskunnassa ja Viron uuden itsenäisyyden haasteet. Soosaaren yhtä
teesiä voi pitää hänen testamenttinaan: virolaista yhteiskuntaa
vaivaavat edelleen neuvostoajan jäljet, joista Viro pääsee eroon
vasta, kun uusi sukupolvi on toteuttamassa tavoitteitaan. Viron
presidentti Toomas Hendrik Ilves on kirjoittanut suomennokseen
esipuheen.
Greg Graffin: Anarkia = evoluutio
Greg Graffin tunnetaan punkbändi Bad Religionin laulajana, mutta harva
tietää, että hän on valmistunut filosofian tohtoriksi ja opettaa
evoluutiobiologiaa Kalifornian yliopistossa. Provokatiivisen
omintakeisessa kirjassaan hän kuvaa, miten hänestä tuli muusikko ja
kuinka hänen Jumalaa, tiedettä ja ihmisen olemassaoloa pohdiskeleva
naturalistinen maailmankatsomuksensa kehittyi. Graffin on aina ollut
tinkimätön kyseenalaistaja, joka ei ole hyväksynyt valmiita totuuksia
sen paremmin kotona, punkskenessä kuin yliopistossakaan.
Musiikkiympyröissä Graffinilla oli joka ilta tarjolla huumeita, seksiä
ja ikävyyksiä, mutta tinkimätön totuudenetsijä halusi laajentaa
tajuntaansa kestävämmin keinoin. Hän huomasi, että evoluution
tutkiminen antoi välineet ymmärtää maailmaa. Vivahteikkaan
puheenvuoron ateismista ja ihmisen alkuperästä esittävä kirja on
pakollista luettavaa kaikille, joita kiinnostaa omien voimavarojen
vapauttaminen tai jotka ovat pohtineet, onko Jumala todella olemassa
Rob Jovanovic: Richey Edwardsin jäljillä
Kun Manic Street Preachersin masentunut kitaristi-sanoittaja Richey
Edwards käveli ulos lontoolaisesta hotellista eräänä helmikuisena
aamuna vuonna 1995, yksi rockhistorian suurimmista ratkaisematta
jääneistä arvoituksista sai alkunsa. Hänen Vauxhall Cavalierinsa
löytyi kaksi viikkoa myöhemmin hylättynä huoltoaseman parkkipaikalta
Severn Bridgen liepeiltä. Autostereoista löytyi Nirvanan In Utero.
Ajoneuvon sijainti ja autostereoihin jätetty kasetti johtivat kaikkien
ajatukset samaan päätelmään. Richey Edwards julistettiin virallisesti
kuolleeksi marraskuussa 2008. Rob Jovanovic naaraa tulkinnallisia
johtolankoja Richey Edwardsin vaikeasta elämästä, viimeisistä päivistä
ja tuotannosta. Teos myös kertaa Edwardsin elämänvaiheet ja avaa
kiinnostavan näköalan Manic Street Preachersin valttikortteihin. Manic
Street Preachers on walesilainen rockyhtye, joka tunnetaan
poliittisesti kantaaottavista sanoituksistaan.
Mickey Leigh, Legs McNeil: Veljeni Joey Ramone
Vuonna 2001 kuollut Joey Ramone oli paitsi punkin peruspilareita myös
ylittämätön vastakulttuuri-ikoni. Elämänsä alkutaipaleella Joey
tunnettiin Jeffry Hymanina, kiusattuna ja kömpelönä pojanhujoppina,
joka kärsi huonosta itsetunnosta, perhetragedioista ja pakko-
oireista. Johnnyn, Dee Deen ja Tommyn kanssa Jeffrey perusti räkäistä
kolmen soinnun rockia soittaneen Ramonesin, joka synnytti punkrockiksi
kutsutun musiikkityylin. Mickey kertoo nyt veljensä ja parhaan
kaverinsa tarinan niin lämpimästi, rehellisesti, humoristisesti ja
paikoin surullisesti, että kirja nousee kirkkaasti tyypillisten
rockelämäkertojen yläpuolelle. Mickey ja Legs McNeil kuvaavat
veljesten repaleista lapsuutta, 1970-luvun sähköistä New York -skeneä,
huumeita, hämmentävää sekoilua ja bändiin lopulta pesiytynyttä
suunnatonta katkeruutta, joka jäädytti soittajien ja heidän
läheistensä välit kuolemaan asti.
Ben Ratliff: John Coltrane – Soundin tarina
John Coltrane – Soundin tarina kertoo, miksi John Coltrane oli Miles
Davisin ohella jazzin suurin tutkimusmatkailija. Se luotaa Coltranen
musiikillista kehitystä ensimmäisistä levytyksistä tuntemattomana
merivoimien soittajana aina viimeisiin äänityksiin, joiden aikana
häntä pidettiin lähes pyhimyksenä. Kirjan toinen osa jäljittää
Coltranen soundin, vaikutuksen ja perinnön tarinaa ja paljastaa, miksi
Coltranella on niin suuri merkitys jazzin perusidentiteetille ja
muillekin musiikinlajeille. New York Timesin maineikas jazzkriitikko
Ben Ratliff sijoittaa Coltranen siis paitsi jazzin mestareiden myös
kaikkien alojen suurimpien amerikkalaistaiteilijoiden joukkoon ja
kirjoittaa hänen tarinansa osaksi Amerikan sosiaalihistoriaa. Hänen
vangitsevan teoksensa keskiössä on intohimo musiikkiin.
Ian Carr: Miles Davis
Trumpetisti-säveltäjä Miles Davisin (1926–1991) sävellykset ja versiot
jazzin standardeista ovat edelleen tunnustettuja merkkiteoksia. Ian
Carrin mukaansatempaava, uutena painoksena ilmestyvä elämäkerta
valottaa jazzjätin neroutta. Miles Davis oli kävelevä ristiriita. Hän
oli tyly ja töykeä yksityiselämässään mutta poikkeuksellisen lämmin
musiikissaan. Hän oli syntynyt yläluokkaiseen perheeseen mutta oli
olemukseltaan katujen kasvatti. Hän oli tutkimaton, ar- vaamaton,
luokittelematon – milloin ystävällinen, milloin väkivaltainen. Samat
piirteet näkyivät Davisin musiikissa. Ne auttoivat häntä luotaamaan
jazzin käymättömiä korpimaita ja kehittelemään jäljittelemättömän
tyylin. Oivaltavassa elämäkerrassaan Ian Carr kertoo kaiken olennaisen
Miles Davisin elämän myrskyistä ja myötätuulista, kiihkeistä bebop-
vaiheista, postmodernistisista kokeiluista ja fuusiomaisesta
loppurutistuksesta. Max Roachin ja Bill Evansin kaltaisten jazzin
vanhempien valtiomiesten haastattelut avaavat mielenkiintoisia
näkökulmia.
Ari Väntänen: Michael Monroe
Michael Monroe on Suomen rocktaivaan sokaisevin tähti, multi-
instrumentalisti ja superstarojen esikuva, joka singahti
maailmanlaajuiseen kulttisuosioon Hanoi Rocksin keulakuvana ja kiertää
nyt maailmaa timantinkovan bändinsä kanssa nälkäisempänä kuin koskaan.
Monroe on sopeutumaton oman tien kulkija, joka seuraa sisäistä
tähteään silloinkin kun maailma näyttää hamaraa. Ulkopuolisten
päähänpotkijoiden lisäksi selkäänpuukottajia on löytynyt
bändikavereista, managereista ja levy-yhtiöistä, ja kosmos on koulinut
poikaansa kovin käsin. Läheisten kuolemat, huumeongelmat ja
kompromissittoman elämäntavan tuoma krooninen köyhyys ovat koetelleet
Monroeta, mutta katuojassa kahlatessaankin hän on aina katsonut
tähtiin. Laserintarkka elämäkerta kertoo, miten Matti Fagerholmin
tuhkista puristui Michael Monroe: suurisydäminen, rauhaa rakastava
rockräyhähenki, hävytön romantikko, vaarallinen kukkaislapsi,
sensitiivinen katujätkä, rock'n'roll-dekadenssia uhkuva streittari,
elävä legenda. Monroe paljastaa rehellisesti pelikätensä ja avautuu
muun muassa korkeampien tietoisuuden tasojen tavoittelusta,
suhteestaan läheisiinsä ja menetyksistään.
Ricky Martin: Minun tarinani
Ricky Martinin levyjä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta ympäri
maailman, ja hän on Suomessakin tavattoman suosittu – etenkin
naisyleisön keskuudessa. Minun tarinani on poikkeava elämäkerta
avoimuudessaan ja pohdiskelevuudessaan. Ricky Martin kertoo
ensimmäistä kertaa omin sanoin elämästään: lapsuudesta, liittymisestä
12-vuotiaana supersuosittuun Menudo-poikabändiin, Livin' La Vida Locan
maailmanmenestyksestä ja latinobuumin alkamisesta. Ennen kaikkea kirja
kertoo kuitenkin hyvin yksityisen tarinan Rickyn matkasta itsensä,
hengellisyytensä ja seksuaalisen identiteettinsä löytämiseen. Lukija
pääsee lähelle todellista Rickyä, ihmistä supertähden takana. Viime
aikoina merkittävintä Martinin elämässä on ollut kaksospoikien
syntymä, ja hän kertookin isyydestään herkästi ja tunteellisesti. Hän
on perustanut säätiön, joka auttaa lapsia ja ennen kaikkea ihmiskaupan
uhriksi joutuneita tyttöjä.
Jouko Aaltonen: Dokumenttielokuvan tekijän opas
Dokumenttielokuvan tekeminen on prosessi, jossa elokuva vaihe
vaiheelta kypsyy ja kehittyy kohti lopullista muotoaan.
Elokuvantekijän on osattava varautua paitsi tuotannon risukoiden
setvimiseen myös aiheensa, todellisuuden, äkkinäisiin yllätyksiin.
Kokenut dokumentaristi, tuottaja, opettaja ja kirjoittaja Jouko
Aaltonen esittelee kirjassaan käytännönläheisesti kaikki
dokumenttielokuvan tekemisen vaiheet. Näkökulma on sekä ohjaajan että
tuottajan, joten tai- teellinen ja tuotannollinen näkökulma kulkevat
tiiviisti rinnan. Tarkastelun kohteena on niin sanottu luova
dokumenttielokuva: tekijälähtöinen, kunnianhimoinen ja ilmaisullisesti
uutta luova elokuvataide, jossa keskeistä on tekijän oma havainto ja
tulkinta kuvaamastaan todellisuudesta. Aaltonen käsittelee
monipuolisesti paitsi dokumentintekijän roolia eri tilanteissa myös
kulttuurienkohtaamiseen ja eettisyyteen liittyviä kysymyksiä.
Annukka Ruuskanen (toim.): Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi
skene
Suomalaisessa teatterissa on meneillään kiinnostava aikakausi.
Nykyteatterin ja esitystaiteen muodot uusiutuvat nopeasti.
Kirjoitettuun näytelmään ja psykologisiin roolihahmoihin perustuva
perinteinen teatteriesitys on saanut rinnalleen laajan kirjon uusia
tekemisen muotoja. Kyse ei ole enää vain marginaalista, sillä niin
kuin Kristian Smedsin suuren näyttämön mittaisista teoksista,
Todellisuuden tutkimuskeskuksen yhtä katsojaa varten suunnitelluista
esityksistä voi nähdä nykyteatterin piirteitä. Teatteri-lehden
päätoimittajan Annukka Ruuskasen toimittama teos esittelee laajasti
uuden teatterin käsitteitä, sisältöjä, hiljattain tehtyjä esityksiä
sekä esitysten yleisösuhdetta. Keskeiset nykyteatterimme tekijät
avaavat työmetodeitaan, taidekäsitystään ja näkemyksiään uudesta
estetiikasta sekä taiteen tehtävästä. Kirjoittajina on yli 20 alan
eturivin teatterintekijää, tutkijaa ja toimittajaa sekä alan opettajia
Teatterikorkeakoulusta.
Are Nikkinen, Anders Vacklin: Television runousoppia – Tv-dramaturgian
syventävät tiedot
Oletko huomannut, että Idols muistuttaa rakenteeltaan jalkapallon MM-
kisoja? Tiesitkö, että debatti ohjelmat juontuvat Oxfordin Unionin
väittelykaavasta ja tosi-tv:n taustat ovat cinéma véritéssä?
Television runousoppia on ensimmäinen suomalainen televisio-ohjelmien
dramaturgiaa käsittelevä tietokirja, joka ottaa huomioon myös draaman
konventiot sekä teatterin ja elokuvan perinteet. Teos syventää lukijan
taitoja tv-ohjelmien kirjoittamisessa, analysoimisessa ja formaattien
kehittämisessä. Se käsittelee fiktiosarjoja ja faktaohjelmia sekä käy
läpi merkittävimmät teoreettiset lähtökohdat, joita televisiolle
kirjoittavan kannattaa soveltaa. Tarkastelun kohteena ovat laaja-
alaisesti insertit, juontajatyypit, webisodit ja kaikki ohjelmat tv-
dokumenteista talk-show'n. Television runousoppia on monikäyttöinen
työkalu ohjelmantekijöille: toimittajille ja muille media-alalla
työskenteleville sekä alan opettajille, opiskelijoille ja tutkijoille.
Runsaine esimerkkeineen se on viihdyttävää luettavaa myös tavalliselle
television katsojalle.
Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämä ja totuus
Opetusneuvos Yrjö Kallisen (1886–1976) elämä on Suomen historian
merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Hän sai sisällissodassa neljä
kuolemantuomiota, vaikka yritti toimia rauhanvälittäjänä valkoisten ja
punaisten välillä. Toisen maailmansodan jälkeen vankkumattomasta
pasifistista tuli Suomen puolustusministeri. Osuustoimintamies ja
Työväen Sivistysliiton pitkäaikainen puheenjohtaja oli merkittävä
puhuja. Kallinen oli paitsi sosialidemokraatti myös teosofi ja tunsi
tarkasti idän uskonnot. Hänen jatkosodan aikana kirjoittamansa opas
zen-buddhalaisuuteen hakee vertaistaan suomalaisen tietokirjallisuuden
erikoisuuksien joukossa. Yrjö Kallinen oli omaperäinen ajattelija,
joka pyrki tinkimättä totuudellisuuteen ja myötätuntoon. Matti
Salmisen kirjoittaman elämäkertateoksen lähteinä ovat Yrjö Kallisen
omat tekstit, joista valtaosa on aiemmin julkaisemattomia.
Vastalöydetty kirjeenvaihto ja kattava arkistotutkimus luovat
Kallisesta uudenlaisen kuvan, ja Kallisen ulkomaisille toimittajille
antamat haastattelut valaisevat Suomen historiaa tavanomaisesta
poikkeavista näkökulmista.
Ele Alenius: Maailman kehityksen suuri käänne
Elämme paraikaa maailmankehityksen suurta käännettä ja uuden
tieteellisteknologisen aikakauden alkua. Ihmiskunnalla on edessään tie
hyvään tulevaisuuteen, jos tiedostamme maailmankehityksen syvimmän
olemuksen, nykyisen vaiheen ja edessä olevat mahdollisuudet oikein.
Ele Aleniuksen teoksen optimismissa korostuu kuitenkin sen
ehdollisuus. Yksi olennainen edellytys muutokselle on se, että
yhteiskunnallinen ajattelu kehittyneimmissä maissa uudistuu.
Kirjoittajan sosialistinen ajattelu, joka aina on yhdistynyt
demokratiaan ja humanismiin, sävyttää osaltaan tekstiä samalla kun
maailmanpolitiikan muutokset ovat tuoneet siihen uusia ulottuvuuksia.
Ele Allan Alenius (s. 1925) on eläkkeellä oleva suomalainen poliitikko
ja valtiotieteen tohtori. Hän oli Suomen pankin johtokunnan jäsen 1977–
1992, kansanedustaja 1966–1977 ja toinen valtiovarainministeri 1966–
1970.
Per Gahrton: GEORGIA
Georgia näyttäytyy alueena, jonka sijainti asettaa sen eräänlaiseksi
maailman keskipisteeksi. Kaukasian alueella olevat luonnonvarat
kiinnostavat maailmalla laajalti, ja niihin liittyvä politiikka nostaa
Georgian jatkuvaksi puheenaiheeksi tavalla tai toisella. Georgia ei
ole pelkästään läpikulkualue, jonka kautta öljy tai kaasu kuljetetaan
maailmalle, vaan sillä on toisenlaisetkin kasvot. Kirjassa kerrotaan
alueen pitkästä historiasta sekä kulttuurista ja politiikasta. Niihin
liittyvät edelleen läheisesti Neuvostoliitto sekä sen hajoamisen
aiheuttamat ongelmat. Georgian itsenäisyyden taival ei ole ollut
helppo. Tässä kirjassa Georgian surulliset tapahtumat eivät jää
pelkäksi uutisoinniksi, vaan Per Gahrton pureutuu pintaa syvemmälle.
Per Gahrton on ruotsalainen poliitikko ja entinen ympäristöpuolueen
Euroopan unionin parlamentaarikko, joka on tutustunut Etelä-Kaukasian
tilanteeseen. Hän toimi siellä EU:n raportoijana ja vaalitarkkailijana.
Reko Ravela: Afganistan – taustaa ja nykypäivää
Tuntematta Afganistanin monipuolista historiaa on vaikea ymmärtää maan
nykyisiä ja aiempia konflikteja. Reko Ravelan teos on terävä analyysi
siitä, miksi nykyinen amerikkalaisjohtoinen miehitys on epäonnistunut
täysin. Kirja esittää, miten alkuperäisillä tavoitteilla ei ole
juurikaan tekemistä nykytilanteen kanssa ja miksi ulkomaisten
joukkojen olisi syytä vetäytyä maasta mah- dollisimman pian. Reko
Ravela vieraili maassa syksyllä 2010 ja tapasi laajasti
afganistanilaisia oppositioryhmiä.
Arundhati Roy: Kuuntelen heinäsirkkoja – merkintöjä demokratiasta
Arundhati Roy raottaa esseissään maailman suurimman demokratian,
Intian, kääntöpuolen. Hän osoittaa, miten hindunationalismin ja 1990-
luvun alun talousuudistusten tie purkautuu vaarallisesti.
Jäljittäessään Intian epävarmaa tulevaisuutta Kuuntelen heinäsirkkoja
kysyy perustavia kysymyksiä demokratiasta – poliittisesta
järjestelmästä, jota on pidetty "olemassa olevista vaihtoehdoista
parhaimpana" ja jota ei siksi ole kyseenalaistettu tai korjattu.
Arundhati Roy on kansainvälisesti tunnettu intialainen kirjailija ja
aktivisti, jota kiinnostavat sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
Pierre Schori: Tie ulos Afganistanista
Pierre Schori on Ruotsin entinen YK-suurlähettiläs, joka kirjassaan
kritisoi voimakkaasti sitä, miten osallistuminen Afganistanin sotaan
uhkaa liittoutumattomien maiden asemaa rauhanvälittäjinä. Hän on yksi
maailman johtavia Afganistan-asiantuntijoita. Ruotsalaiset ja
suomalaiset sotivat Afganistanissa Naton lippujen alla ja
amerikkalaisten johdolla. Tilanne ei ole maiden hallitusten ja
parlamenttien hallinnassa. Samalla YK:n uskottavuus rauhan edistäjänä
on heikentynyt. Rauhanturvaoperaatiosta on tullut sodankäyntiä ja
päätöksenteko on siirtynyt YK:n turvallisuusneuvostolta Natolle.
Yhdeksän vuoden sodankäynnin jälkeen olisi syytä siirtää voimavarat
kehitysyhteistyöhön ja mahdollistaa afganistanilaisten oma strategia
rauhaan ja maan kehittämiseen.
Serafim Seppälä: Armenian kansanmurhan perintö
Armenialaisten kansanmurhan käynnistymisestä on kulunut jo 96 vuotta.
Monituhatvuotinen länsiarmenialainen kulttuuri ja elämäntapa katosivat
lähes kokonaan muutamassa vuodessa, ja armenialaisten rippeet
hajaantuivat kaikkialle maailmaan. Armenialaisten historiassa
kansanmurha oli valtaisa eksistentiaalinen murros, joka on jättänyt
jälkensä kaikille kulttuurin aloille, mutta yleiseen tietoisuuteen
asia ei ole juuri noussut. Serafim Seppälä kuvaa kansanmurhan
kulttuurillista perintöä armenialaisten sisäisenä prosessina.
Millaisia näkökulmia filosofit, teologit ja psykologit ovat avanneet
kansanmurhan perintöön? Miten kansanmurhaa on käsitelty
armenialaisessa kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa ja
kuvataiteessa? Miten armenialainen identiteetti on rakentunut
kansanmurhakokemuksen ja yhä jatkuvan kansanmurhan kieltämisen
ympärille?
Heikki Hiilamo: Miten yhteiskunta voi hyvin?
Heikki Hiilamo hahmottelee kirjassaan, miten jokainen voi tulla omilla
ponnistuksillaan toimeen ja omassa yhteisössään hyväksytyksi ja
arvostetuksi. Hiilamo puhuu myös rahasta, sillä tulot ja omaisuus
kuvaavat ihmisen asemaa sosiaalisessa hierarkiassa. Rikkaammat ovat
koulutetumpia, syövät ja asuvat paremmin, harrastavat enemmän, ovat
terveempiä ja usein myös onnellisempia. Ihmisen elämän merkitys syntyy
kuitenkin suhteissa toisiin ihmisiin. Kulutusyhteiskunta perustuu
kuvitelmaan ihmisestä, joka haluaa aina vain enemmän. Todellisuudessa
ihmisten tarpeet ovat suhteellisen vaatimattomat: terveellinen ruoka,
mukavat vaatteet ja kunnollinen asunto. Tarpeet ovat sidoksissa
yhteisöön ja sen arvoihin. Yhteiskunnalliseen ilmapiiriin vaikuttaa
ratkaisevasti se, millaiset mahdollisuudet köyhillä on kohentaa
asemaansa, voivatko kaikki käyttää aloitteellisuuttaan ja kykyjään
asemansa parantamiseen – vai onko kohtalo määrätty syntymässä.
Taloudellisen kasvun korostaminen tasa-arvon kustannuksella vähentää
lähes kaikkea hyvinvointia.
Juhani Koponen, Tiina Kontinen (toim.): Kaikuja kankkulan kaivosta –
Suomen kehitysapu, mitä väliä?
Suomalaiset tutkijat pohtivat kehitysavun mieltä ja merkitystä. Teos
käy läpi kansainvälistä ja suomalaista kehitysapukeskustelua ja siihen
liittyvää tutkimusta ja esittää näkemyksiä siitä, onko kehitysapu
kankkulan kaivo, toiveiden tynnyri vai jotakin ihan muuta. Mitä hyötyä
kehitysavusta on ollut ja miten sitä voidaan arvioida? Miltä näyttää
Suomen apu Tansanian, Nepalin tai Vietnamin näkökulmasta? Millaisia
uusia haasteita ilmastonmuutos ja konfliktit tuovat kehitysapuun? Onko
kehitysapu kuitenkin vain pieni hiekanjyvä globaalin eriarvoisuuden
maailmassa?
Kristiina Kouros, Susan Villa (toim.): Iloisen talon kellareissa
Iloisen talon kellareissa on kokoelma koskettavia omakohtaisia
kertomuksia kokemuksista Jehovan todistajien, lestadiolaisten,
muslimien, romanien, saamelaisten ja eri siirtolaisryhmien
sisältä.Talossa elää onnellinen yhteisö, joka tarjoaa jäsenilleen
yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta, yhteistä arvomaailman, tuttuja
tapoja, uskoa… ehkä rakkauttakin. Talon kellarista löytyy kuitenkin
kipeitä asioita, jotka satuttavat ja saavat haluamaan pois.
Yhteisöissä on paljon iloa ja onnea, mutta myös ahdistusta, jos yksilö
joutuu yhteisön kontrollin ja painostuksen kohteeksi. Näin voi käydä,
jos ei elä odotusten mukaan. Yhteisön painostukseen on vaikea
reagoida. Ulos- käynti on usein vaikea löytää, eikä eroaminen ole
helppoa. Ja kannattaako sittenkään lähteä, pitäisikö vain sopeutua tai
yrittää muuttaa yhteisöä?
Jan Liesaho, Vaula Tuomaala (toim.): Leipää ja sirkushuveja?
Kulttuurivasemmiston vastaisku
Hyvinvointivaltio pilkotaan, idealisteja pilkataan ja kansalaisista on
tullut post-politiikan sohvaperunoita. Taide valjastetaan
vientiveturiksi kun uutta Nokiaa ei näy. Ja vasemmiston kannatus
polkee pohjamudissa. Teoksen artikkelit, esseet ja keskustelut
luotaavat vasemmiston tulevaisuutta ja venyvät queer -politiikasta
tekijänoikeuskysymyksiin. Vasemmistotaiteilijat ja
kulttuurityöntekijät -toimintaryhmä VATAK on tammikuussa 2010
perustettu verkosto, joka pyrkii tuottamaan tuoreita näkökulmia
poliittiseen keskusteluun ja toimintaan. Pamfletti toteu- tetaan
yhteistyössä VATAKin kanssa.
Tuomas Martikainen: Suomi Remix
Kirja ravistelee usein toistetut harhat maahanmuutosta Suomessa. Se on
rauhallisen analyyttinen katsaus asiaan, jossa ylilyönnit ovat
tavallisia ja tietämättömyys on ennakkoluulojen kukkamultaa. Pamfletti
tarkastelee Suomen uutta maahanmuuttajaväestöä ja sen eri sukupolvia,
kotoutumista ja uskontoa. Kirjan keskeinen väite on, ettei
maahanmuuttoa voi täysin kontrolloida. Globaali kapitalismi ylläpitää
joka tapauksessa liikettä yli rajojen. Suomi on maahanmuuttomaa ja
useimmat tulijat ovat täällä jäädäkseen, joten tulijoiden määrä tulee
kasvamaan. On yhteinen asiamme, minkälainen tulevaisuus meitä odottaa.
Amu Urhonen: Kompastuksia
Kelan pääjohtajaksi valittiin entinen ministeri, jonka mielestä
vammaiset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin henkilökohtaista apua.
Suomalainen poliisi ei tunnista vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa
syrjintää. Insuliinisurmien jälkeisissä keskustelussa media keskittyi
laitosten henkilökuntaan ja jätti henkensä edestä pelkäävät vammaiset
huomiotta. Suomi lykkää vammaisten ihmisoikeussopimuksen ratifiointia
yhä kauemmas tulevaisuuteen, vaikka kysymys piti olla parista
vuodesta. Vammaiset ihmiset halutaan pitää marginaalissa. Heidät
sidotaan nippuun, vaikka heidän tarpeensa eroavat toisistaan. Kukaan
ei ole niin vaikeasti vammainen, ettei osaisi päättää itse omista
asioistaan. Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen puheen- johtaja
Amu Urhonen kertoo kirjassaan tragikoomisia esimerkkejä, minkälaista
vammaisena olo Suomessa pahimmillaan on. Kirjan lopussa on lista
toimenpiteitä, joita itsenäisen elämän toteutuminen vaatii.
****
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja
julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-
listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja-
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-
arvostelut/.
HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!