[H-verkko] Oulu, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3A_Pyh=E4t?= paikat saamelaisten rituaalisessa maisemassa

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Pyhät paikat saamelaisten rituaalisessa maisemassa
Oulu 24.09.2011 klo 12:00

Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa

Väittelijä
Filosofian maisteri Tiina Äikäs

Tiedekunta ja laitos
Humanistinen tiedekunta, arkeologia
08 553 3347

Oppiaine
Arkeologia

Väitöstilaisuus
24.9.2011 klo 12

Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Keckmaninsali (HU106)

Aihe
Rantakiviltä tuntureille – Pyhät paikat saamelaisten rituaalisessa
maisemassa
Sacred places in Sámi ritual landscape

Vastaväittäjä
Professori Håkan Rydving, Bergenin yliopisto, Norja

Kustos
Professori Milton Nuñez

Saamelaisten pyhien paikkojen käyttöön on avautunut uusia näkökulmia

Saamelaisten pyhiä paikkoja ja erityisesti uhrikiviä eli seitoja on
usein pidetty siinä määrin yhtenäisenä ryhmänä, että kiven
tyypillistä muotoa voidaan käyttää jopa aiemmin tuntemattoman seidan
identifioimisessa. Väitöstutkimuksessa kuitenkin osoitetaan, että
pyhät paikat ovat olleet luonteeltaan moninaisia. Pyhyys on voinut
ilmetä niin suurissa tuntureissa kuin huomaamattomissa kivissäkin.

Arkeologisiin kenttätöihin ja historiallisiin lähteisiin tukeutuen
tutkimuksessa selvitetään myös rituaalisen toiminnan ja pyhiin
paikkoihin liittyvien merkitysten muutosta 1000-luvulta nykypäivään.
Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että naapurimaista poiketen
metallilöydöt ovat vähäisiä Suomen Lapin uhripaikoilla. Sen sijaan
ajanjaksolla 1000-luvulta 1600-luvulle uhrattiin muun muassa poroa,
peuraa, metsoa, kalaa ja karhua.

Pyhät paikat ovat liittyneet maisemaan, joka on ollut ihmisten
aktiivisen toiminnan näyttämönä. Ihmiset eivät kokeneet pyhyyttä ja
rituaalista toimintaa irrallaan arjesta, vaan ne liittyivät useisiin
nykyään arkisiksi koettuihin askareisiin, kuten ravinnon hankintaan
ja asumiseen. Toisaalta toiminta pyhillä paikoilla ei koostunut
ainoastaan uhrauksista, minkä osoituksena ovat seidat, joilta ei
arkeologisten tutkimusten yhteydessä löydetty uhraukseen viittaavaa
aineistoa.

Vaikka luulöydöt loppuvatkin 1600-luvulla, ei tämä tarkoita sitä,
että pyhät paikat olisi hylätty tuolloin. Suullinen perinne kertoo
uhrausten jatkuneen vielä 1900-luvulla ja nykyäänkin seidoille
jätetään muun muassa kolikoita ja alkoholia. Seidat ovat saaneet
uusia merkityksiä turistien ja uuspakanoiden vieraillessa paikoilla,
mutta ne ovat yhä merkityksellisiä myös paikallisille.




Ilmoitus lähetetty: 24.8.2011 11:53

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/