[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Cum panis - leipää ja ystävyyttä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Ilona Raunola  FM, Itä-Suomen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lehmijoki-Gardner, Maiju: Askeettien pidot. Uskonnot ja syömisen
etiikka.. Kirjapaja, 2009. 244 sivua.


Cum panis - leipää ja ystävyyttä
---------------------------------------------------------

Yleisen kirkkohistorian dosentti Maiju Lehmijoki-Gardner lähestyy
uskontoa syömisen näkökulmasta. Askeettien pidot tarkastelee
ruokatalouden näkökulmasta uskonnollisten traditioiden ja Raamatun
tulkintaa ja nostaa esiin oivaltavia ajatuksia uskontojen
historiallisista ja nykyisistä käytännöistä. Ruoan ja syömisen
jokapäiväisyyden suhteen teoksessa käsiteltävä juutalais-kristillinen
uskonnollisuus avautuu havainnollisesti: 'Ruoka on pienoistodellisuus,
jonka valossa voi tarkastella uskontojen maailmankatsomusten
käytännöllisiä seurauksia.'


Teoksen ensimmäiset pääluvut keskittyvät juutalaisuuden ja
kristinuskon ruokasuhteeseen. Etenkin juutalaisuutta ja vanhaa
testamenttia käsittelevä luku on hyvin laaja ja seikkaperäinen. Se
pohjustaa uuteen testamenttiin ja tulkintatavan muutokseen
siirtymistä. Kirjassa käsitellään laajemmin myös islamia. Aasian
uskonnoista hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja taolaisuutta
esitellään lyhyesti uskontotieteellisesti juutalaisuuteen ja
kristinuskoon vertaillen. Suurin ero 'idän panteististen' ja 'lännen
monoteististen uskontojen' välillä on eettinen jännite elämän
ylläpitämisestä toisen elollisen tuhoamisen kustannuksella: '- -
juutalaisen, kristityn tai muslimin lautasella ei ole taivaallista
potentiaalia tai pelastusta kohti matkaavaa elämää.' Monoteististen
uskontojenkaan käsitys ei ole ollut yksinkertainen, vaan ruokailu on
nähty jumalalta lainaamiseksi. Eläimistä vuodatettu veri on koettu
elämän vertauskuvaksi. 'Etenkin vuosituhansia vanhassa
juutalaisuudessa ja siihen ruoka-ajattelunsa suhteen tukeutuvassa
islamissa veren vuodattaminen on tarkoittanut sekä vaaralliseksi että
pyhäksi koettua suoraa yhteyttä lahjaksi saatuun elämän henkeen.' (s.
14) Kristinuskon ihmiskeskeisessä teologiassa syömisen aiheuttama
moraalinen painolasti on ollut muita uskontoja kevyempi.

Antiikin vaikutus varhaiskristilliseen elämään ja uuden testamentin
uusiin tulkintoihin oli suuri. Jeesuksen opetukset sapattina
syömisestä ja toimeliaisuudesta, sekä ihmisen arvostelukykyä ja
järkeä korostava irtautuminen ruoka- ja puhtaussäännöistä olivat
radikaaleja muutoksia juutalaisuuden sääntöihin. Jeesuksen mukaan
ihmistä ei voi saastuttaa mikään ulkoapäin tuleva, vain se, mikä
tulee sisältä ulos. Ajatukset, sanat ja teot ovat ruokasäädöksiä
tärkeämpiä. Lisäksi vatsaan menevän ruoan valinta ei ole ratkaisevaa,
koska tunteet ja ajatukset eivät paikannu vatsaan, kuten juutalainen
perinne oletti. Lehmijoki-Gardnerin mukaan Jeesus kannattaa
kreikkalaisen lääketieteen ja filosofian käsitystä sydämestä
tunteiden ja ajatusten ruumiillisena paikkana. (s. 111) Jeesuksen
vapaamielisyys ylsi myös ateriayhteyteen: pöytäseurueissa istuivat
niin halveksitut, syntiset kuin naiset. (118)

'Syökää mitä teille tarjotaan' -luku on kirjan mielenkiintoisin
raikkaine tulkintoineen. Esimerkiksi Johannes Kastajan askeettinen
elämä erämaassa näyttäytyy paitsi uskonnollisena kilvoitteluna myös
ruumiin kautta tapahtuvana puhdistautumisena ja valmistautumisena
uuden ajan edellä. Juutalaisuutta ei ruoan erottelusta ja
luokittelusäännöistä huolimatta voida pitää järin askeettisena
uskontona. Lehmijoki-Gardner kuvaa Johanneksen kuitenkin saaneen
vaikutteita elämäntapaansa juutalaisista kieltäymykselle ja jumalan
palvelemiselle omistautuneilta ryhmiltä sekä kreikkalais-roomalaisen
filosofian käsityksistä henkisestä vapaudesta ja puhtaudesta. Omia
erämaapaastojaan lukuun ottamatta Jeesus edusti ja julisti ruokailun
sosiaalista ja nälkää poistavaa funktiota. 'Johannes tuli, hän ei syö
eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki'. Ihmisen poika
tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari,
publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta viisauden teoista
Viisaus tunnetaan!' (Matt. 11:18-19.) (117)

Jeesus opetti kieltäymyksen olevan vain kilvoittelun keino.
Kohtuullisuus ruoan ja juoman nautinnoissa tulee olla arkisen elämän
peruskivi. Hän itse taisi pöytäetiketin (joka usein oli sosiaalisen
kanssakäymisen ehto) niin juhlapidoissa kuin vaatimattomissakin
ateriayhteyksissä. Ruoan ja juoman tarve korostivat Jeesuksen
ihmisyyttä. Ihmisyyttä ja ruumiillisuutta korostivat myös viimeinen
ateria ja sen symboloituminen kirkossa nautittavaksi ehtoolliseksi.
Johanneksen evankeliumissa esiintyvä elämänleipä (esimerkiksi 'Minä
olen elämänleipä' Joh. 6:35) on hyvä esimerkki ruokaan rinnastuvasta
monimerkityksisestä opetuksesta ja uskonnollisesta kokemuksesta:
elämän leipää nauttiva on pysyvästi kylläinen ja Jeesuksen
viitoittamalla tiellä iankaikkiseen elämään. (124)

Ruoan valtiaat -luku kokoaa yhteen askeettiseen harjoitukseen
pohjaavan kristillisyyden taustat. Ruumiillisen kieltäymyksen
harjoitteita katsottiin tarvittavan itsehillinnän ja älyllisyyden
kehittämisessä. (156) Kristillisten askeettien ankarimmissa
käsityksissä kieltäymyksen eri muodot olivat Jeesuksen kärsimyksiin
samastumista, ruumiin tasolla todeksi elettyä hengellistä kokemusta.
Erakkohengellistä askeesia esiintyi myös varhaisen kirkon naisten
parissa, joista Maria Magdalena lienee tunnetuin. Hän toi esiin
naisten askeesille tyypillisen seksuaalisen katumuksen. (164)

Sydän- ja myöhäiskeskiajan  kaupungissa asuvien maallikkonaisten usko
on mielenkiintoisessa yhteydessä varhaisten luostarien
erakkohengelliselle paastolle. Maallikkonaisille tärkein
uskonnollisen ilmauksen väline oli oma ruumis. Ruumiillisten
kokemustensa avulla he saattoivat osallistua sananjulistamiseen,
sillä naisina ja lisäksi usein luku- ja kirjoitustaidottomina heillä
ei ollut julistus- tai opetusoikeutta. (179) Rudolph Bell on
esittänyt naismystikkojen kärsineen nykyisin anoreksiaksi
luokiteltavasta syömishäiriöstä. Syömishäiriöitä ja
terveyskäyttäytymistä tutkinut Anne Puuronen muistuttaa kuitenkin,
ettei anorektisen henkilön motivaatiopohja ole uskonnollinen eikä
anorektisuus rakennu suhteessa yliluonnolliseen (Puuronen 2009, 4).

Yhdeksi tapausesimerkiksi Lehmijoki-Gardner on nostanut Katariina
Sienalaisen, joka jätti 15-vuotiaasta alkaen eri ruoka-aineita pois
ruokavaliostaan. 23-vuotiaana hän nautti pieniä määriä raakoja
kasviksia ja satunnaisia kulauksia vettä. Askeesin keinoin Katariina
erottautui maailmallisesta ympäristöstä, vaikka asuikin kodissaan.
Kieltäymyksen avulla päivittäinen ateriointivelvoite muuttui
hengelliseksi mahdollisuudeksi. Ehtoollista Katariina nautti
kuitenkin lähes päivittäin saaden siitä kokonaisvaltaisen ruumiin ja
hengen ravitsemuksen. (182) Varhaiskristillinen ja keskiaikainen
paastokulttuuri elävät nykyisin vahvimmin ortodoksisuudessa.

Luvun kevyempää käsittelyä edustavat hauskat detaljit esimerkiksi
luostaritavoista. Keskiajalla munkkien aterian tärkein laji oli
leipä. 'Leivän merkityksestä kertoo latinan kumppanuuteen viittaava
sana - cum panis. Ystäviä olivat he, jotka jakoivat leivän
keskenään.' (170) Luostareissa ruokailtiin hiljaa. Pyytäessään pöydän
antimia, ruokailijan tuli äännähtää tai tehdä yksinkertainen ele.
Syonin luostarin birgittalaisnunnien ruokailuun liittyvien viittomien
käsikirjassa 'maitoa haluavan tuli nykiä vasenta pikkusormeaan
lypsämistä muistuttavalla tavalla ja sinappia halutessaan nunnan tuli
puolestaan hieroa oikealla nyrkillä nenäänsä.' (172)

Eettinen pohdinta kulkee mukana ja nousee vahvemmin keskiöön vasta
jälkisanoissa sovituksen, itsehillinnän, vapauden, osallisuuden ja
juhlan käsittein. Käsitteillä ankkuroidutaan nykypäivään ja 'vihreään
teologiaan', eettiset periaatteet kulutuksessa huomioonottavaan
elämään. Loppuessee jää kuitenkin irralliseksi ongelmien
luettelemiseksi. Aiheesta olisi ollut kiintoisaa lukea hieman
laajempi katsaus, joka olisi kiinteämmin sidoksissa teoksen
sisältöön.

Jokaista kirjan päälukua edeltää käsiteltävään tematiikkaan tavalla
tai toisella liittyvä kuva. Jälkisanoja lukuun ottamatta lukuja
höystävät myös 'sivupolkulaatikot', joissa on kerrottuna jokin
yksityiskohta tai juonne käsillä olevan pääluvun aihepiiristä.
Askeettien pidot muistuttaakin samaan tapaan toteutetusta, joskin
täysin eri aiheesta kirjoitetusta Eeva Rouffin teoksesta Tuoksujen
puutarha, jossa tiede- ja taidekirjan yhdistelmässä painottuu taide
kun Lehmijoki-Gardnerilla painottuu tiede.

Johdannossa Lehmijoki-Gardner lupaa teoksen keskittyvän
juutalaisuuden ja kristillisten kirkkojen ruokaa koskevien
käytäntöjen taustalla vaikuttaviin teologisiin ja eettisiin
katsomuksiin. Tätä kirja myös tarjoaa ja antaa kannustavan esimerkin
Raamatun filosofiselle tutkiskelulle ennakkoluulottomasti ja uusista
näkökulmista. Jatkossa olisi kiinnostavaa lukea myös
uususkonnollisten ja uushenkisten ruokakäsityksistä traditionaalisten
uskontojen rinnalla.

Kirjallisuus:

Puuronen, Anne (2009) Moderni ruoka-askeesi ajan terveyseetosta
rakentamassa. Elore, vol. 16 - 2/2009. Julkaisija: Suomen
Kansantietouden Tutkijain Seura ry.
[http://www.elore.fi/arkisto/2_09/katsart_puuronen_2_09.pdf] 
 Rouff, Eeva (2003) Tuoksujen puutarha. Otava: Helsinki.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/