[H-verkko] Arvosteltavaksi: Siltalan syksyn 2010 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen:  
<agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat AINA kirjan nimen ja  
kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan  
kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi  
juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.

Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat  
arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et saa  
arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan  
toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi.  
Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin julkaisussa ja  
muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan Agricolan kirja- arvostelut julkaisun  
sivulle [Lisää arvostelu] -linkin kautta, josta se lähetetään ensin  
Agricolan toimitukseen, joka tarkistaa sen ja  julkaisee arvostelun.  
Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listojen tilaajille  
sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut"  
julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/

HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!

***
Aila Meriluoto (toim. Anna-Liisa Haavikko)
Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004.

"Minussa on kaksi maailmaa - ulottuvuutta. Toinen minä kirjoittaa  
kirjojani, runoa ja proosaa. Toisessa kirjoitan päiväkirjaa, sitä  
konkreettista toimivaa - ja toimimatonta. Ne kaksi painivat keskenään,  
ehkä auttavatkin toinen toistaan."
***

Hannu Raittila - Marsalkka
"Olen siinä asemassa, ilmoitin, että minua voivat käyttää hyväkseen  
mitä erilaisimmat tahot omiin tarkoituksiin enkä voi puuttua asiaan."  
Näin sanoo Suomen marsalkka Mannerheim amerikkalaiselle  
tiedustelueverstille Hannu Raittilan romaanissa Marsalkka.
***

Sinikka Sokka, Liisa Talvitie
Sokka

"Kirja Sinikka Sokasta ei syntynyt sattumalta. Se on tehnyt tuloaan  
yli 20 vuotta kestäneen ystävyytemme ajan. Yhteiset pitkät yöhön  
kestävät tarinat alkoivat syksyllä 1989. Niitä on puhuttu kodeissamme,  
saarissa, ravintoloissa ja lopulta roihuvuorelaisen kotitalomme  
parvekkeilla ja pihamaalla, kun punaviiniä avataan toinenkin pullo.  
Olen istunut katsomoissa ja nähnyt lähestulkoon kaikki Sinikan  
esitykset. Hurmioidun joka kerran hänen lavasäteilystään. Sinikan  
erikoisen runsas elämäntarina on kertomisen arvoinen. Hänen tarinansa  
on yhden taiteilijasukupolven tarina, tarina toiveesta rakentaa  
parempi maailma laulamalla ja näyttelemällä."

Sinikka Sokan tarinaa täydentävät hänen sukulaisensa, miehensä,  
ystävänsä ja kollegansa. Rakastavat ja rehellisen kriittiset  
puheenvuoronsa esittävät mm. Kaj Chydenius, Pekka Milonoff, Marja  
Packalén, Pirkko Saisio, Laura Jäntti, Kirsti Wallasvaara, Riitta  
Havukainen, Tiina Brännare, Leif Salmén ja Alpo Suhonen.
***
Wibke Bruhns
Isäni maa

Elokuun 15. päivänä majuri Hans Georg Klamroth tuomittiin kuolemaan  
osallisuudesta Hitlerin vastaiseen salaliittoon. Yksitoista päivää  
myöhemmin hänet teloitettiin hirttämällä. Majuri Klamrothin nuorin  
tytär Wibke Bruhns oli tuolloin kuusivuotias. Katsellessaan  
vuosikymmeniä myöhemmin tv-dokumenttia kesän -44 tapahtumista hän  
näkee isänsä ilmestyvän televisioruudulle.

"Tuijotan tuota tyhjäkatseista miestä. En tunne häntä. Mutta näen  
itseni hänessä - hänen silmänsä ovat minun silmäni; tiedän  
muistuttavani häntä. Tiedän, etten olisi olemassa ilman häntä. Ja mitä  
minä tiedän hänestä? En yhtään mitään."

Miten oli mahdollista, että Bruhnsin isänmaallinen ja menestynyt perhe  
sortui natsisympatioihin? Mikä sai hänen vanhempansa uskomaan  
Hitleriin? Ja miksi hänen isänsä lopulta tuomitsi Hitlerin? Runsaan  
päiväkirja- ja kirjeenvaihtomateriaalin avulla Bruhns kutoo  
kertomuksen kokonaisuudeksi, joka yltää keisari Wilhelmin  ajasta  
toisen maailmansodan loppuun asti. Klamrothien perhetarina avaa  
huikean näkymän saksalaiseen mielenmaisemaan, arvoihin ja arkielämään  
maailmansotien välillä. Saksassa Wibke Bruhnsin kirja on ollut  
häikäisevä menestys ja pitkäaikainen bestseller. Isäni maata on siellä  
kuvattu "tosielämän Buddenbrookeiksi".

***
Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulet
Pjongjangin akvaariot

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois- 
Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan  
isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän  
kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu  
perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä  
antamatta Yodokin työleirille.

***
Teemu Keskisarja
Vihreän kullan kirous
G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit

"Sanalla sanoen, hän on huono ihminen", tiivisti G. A. Serlachius  
(1830-1901) henkilöstään vallinneen aikalaismielipiteen. Jälkimaailma  
oli eri mieltä ja korotti hänet "suomalaiseksi self-made man - 
legendaksi". Serlachius perusti hiljaiseen erämaahan, pienen kosken  
partaalle Mäntän tehdastaajaman. Alansa tienraivaajana hän oppi  
valmistamaan paperia puusta.

Metsäpatruunat huomataan harvoin Paavo Nurmen ja Jean Sibeliuksen  
kaltaisiksi johtotähdiksi, mutta puun jalostamiseen sisältyi  
maailmanhistoriallinen suoritus. Havumetsien ja metsäläisten maa  
ruokki sivilisaatiota, jota kuristi paperipula. Keski-Euroopan  
romaanien ja sanomalehtien miljoonapainoksia ei voinut valmistaa  
hintavasta lumpusta saati hauraasta papyruksesta. Serlachius näki  
metsän puilta ja vuoli vihreää kultaa. Toisaalta hän kantoi kirousta,  
joka lankesi lukemattomina onnettomuuksina. Hän oli vallanjanoinen  
patruuna, jota nykykäsitteillä kutsuttaisiin työpaikkakiusaajaksi ja  
psykopaatiksi. Liikeasioissa Serlachius ei kaihtanut keinoja, mutta  
sivupersoonaltaan hän oli kaunosielu ja idealisti. Hän oli  
luonnonsuojelun uranuurtaja, suomikiihkoinen kielipoliitikko,  
kultakauden taide-elämän kannustaja ja Akseli Gallen-Kallelan tärkein  
mesenaatti
***
Matti Klinge
Jupisteeri  Päiväkirjastani 2009-2010

"Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo  
Savosta?" Juhani on jäänyt ahtaalle väittelyssä Aapon kanssa ja  
koettaa pilkalla kääntää tilanteen voitoksi. Samaa taktiikkaa hän  
soveltaa puolustellessaan myöhemmin toista kömmähdystään: "Minä en  
olekaan mikään korkea kirjanoppinut ja jupisteeri."  Toisin kuin  
Juhani Jukola, Matti Klinge on jupisteeri. Lönrotin suuren sanakirjan  
liiteosassa annetaan määritelmä "jupisteeri = jubelmagister". Samassa  
sanakirjassa tarkennetaan: "riemumajisteri = jubelmagister  
(vanhusmaisteri)". Toukokuussa 2010 Matti Klinge seppelöitiin  
jupisteeriksi Helsingin Yliopiston filosofisen  tiedekunnan  
promootiossa.  Julkisen elämän, kansainvälisen politiikan, kulttuurin,  
tapojen, muotien ja kaupunkikuvan intohimoinen tarkkailija osallistuu  
intensiivisesti maailmanmenoon. Matti Klingen päiväkirja haastaa,  
innostaa ja provosoi. Tapansa mukaan.

****
Henrik Meinander
Kekkografia

Henrik Meinanderin Kekkografia tarkastelee Suomen
kohtaloita eurooppalaisen suurvaltapolitiikan keskellä. Meinander  
osoittaa kuinka tiiviisti EU:n ja Venäjän kohtalot ovat kietoutuneet  
toisiinsa; eurooppalaista  historiaa ei voi ymmärtää ilman venäläistä  
perspektiiviä. Esseekokoelmassa palataan myös maailmansotien  
vaikutukseen Suomen kehityksessä, etenkin  maamme sotien muisto- ja  
historiakulttuuriin. Meinanderin mukaan sotavuodet ovat olleet  
voimakkaasti läsnä suomalaisessa keskustelussa ja mentaliteetin  
rakennusaineina vuoden 1945 jälkeen.
Meinander luo myös läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta vuonna  
1857, jolloin tapaamme mm. J.V. Snellmanin Helsingin Unioninkadulla.  
Meinander muistuttaa sensaatiomaisesta, mutta jo unohtuneesta Suomen  
suurimmasta pankkikavalluksesta vuonna 1912 Tampereella. Hän kommentoi  
myös suomenruotsalaisten huolestunutta isänmaallisuutta ja piirtää  
lähikuvan K.A. Fagerholmista. Historiantutkimuksen suuret linja ja  
rikas detaljiaineisto risteävät Kekkografiassa. Urho Kekkosta  
tarkastellaan kirjassa monesta kiinnostavasta näkökulmasta. "Setä  
Kekin" suhde Ruotsin kuningashuoneeseen avautuu humoristisella ja  
jännittävällä tavalla. Meinanderin kirjoitus pääministeri Jäätteenmäen  
erosta tuo puolestaan historiankirjoituksen uskaliaan
lähelle nykypäivää.