[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Muistoja myymäläautoista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Kaarninen  tutkija, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lehtonen, Jussi: "Viettelyksen vaunu". Suomalainen myymäläauto
1930-luvulta 2000-luvulle. Turun yliopisto, kansatiede, 2010. 152
sivua.


Muistoja myymäläautoista
---------------------------------------------------------

Myymäläautot vastasivat 1960- ja 1970-luvulla monin paikoin maaseudun
kauppapalveluista. Ne ovat oleellinen osa suomalaisen maaseudun ja
suomalaisen vähittäiskaupan historiaa. Kuitenkaan myymäläautoja ei
ole tutkittu kovinkaan paljon. Jussi Lehtosen kansatieteellinen
tutkimus tarjoaa muistoja myymäläautoista henkilökunnan ja
asiakkaiden kertomana.


Myymäläautoja alkoi 1950-luvulla liikkua yhä useammin eri puolilla
Suomessa. Ensimmäiset myymäläautot olivat kulkeneet Etelä-Suomessa jo
1930-luvulla, jolloin helsinkiläinen edistysmielinen osuusliike Elanto
aloitti myymäläautotoiminnan. Yksityiskauppiaat yrittivät
alkuvaiheessa vastustaa myymäläautoja ja he väittivät niiden olevan
kulkukauppaa, johon tarvittiin erillinen lupa. Elanto voitti
kuitenkin kiistan korkeimmassa oikeudessa. Yksityiskauppiaat tosin
vastustivat muutenkin osuuskauppojen toimintaa. Kuitenkin nekin sodan
jälkeen lähtivät aktiivisesti mukaan myymäläautoistumiseen.

Yli tuhat myymäläautoa liikkui niiden toiminnan huippuaikana 1960- ja
1970-luvuilla Suomen teillä. Kaikilla neljällä suurella
keskusliikkeellä oli omat autot ja ne saattoivat ajaa samoja reittejä
hieman eri aikataulun mukaan. Alalla toimi myös keskusliikkeiden
ulkopuolella olevia yrittäjiä. Myymäläautot olivat tärkeitä maaseudun
asukkaille. Alkuvaiheessa niillä korvattiin maaseudun harvenevaa
kauppaverkostoa. Kaupat lopettivat sivumyymälöitään ja korvasivat ne
autoilla. Myöhemmin myymäläautojen lopettamisen jälkeen jouduttiin
usein lakkauttamaan myös maaseudun pikkukauppa, joka oli saatettu
perustaa pelkästään, jotta oli saatu lupa myymäläautolle.
Myymäläautotoimintaa varten tarvittiin sen alkuvaiheessa enemmän
lupia ja sitä koskivat tarkemmat määräykset kuin myöhemmin.

Myymäläautot liittyivät osaltaan autoistumiseen ja niiden kehitys oli
riippuvainen autoistumisen kehityksestä. Autojen kehittyminen
mahdollisti myymäläautojen kehittymisen liikkuviksi kauppaliikkeiksi.
Maaseudun tiestö ei kuitenkaan kehittynyt samassa tahdissa autojen
teknisen kehityksen kanssa. Kun autojen määrä 1960-luvulla lisääntyi
suuresti se merkitsi sitä, että maaseudultakin voitiin käydä
kauempana kaupassa. Maaseudun kauppaverkosto supistui ja
myymäläautoja tuli tilalle. Kuitenkin maaseudun myymälät ja myös
myymäläautot menettivät lopulta autoistumisen vuoksi asiakkaita. 

Jussi Lehtosen kirja käsittelee mielenkiintoista asiaa suomalaisen
kaupan historiassa. Se perustuu osittain Lehtosen kansatieteen pro
gradu-tutkielmaan ja on julkaistu ennen Lehtosen tekeillä olevaa
väitöskirjaa, joka käsittelee laajempaa ilmiötä maaseudun pyörillä
liikkuvista palveluista. Pääasiallisena lähdeaineistona ovat
myymäläautoja koskevien kyselyiden vastaukset sekä Lehtosen tekemät
laajemmat haastattelut. Muuta lähdeaineistoa on hyvin vähän. Mukaan
on saatu sekä myymäläautoissa työskennelleiden että niiden
asiakkaiden näkökulma. Kyselyn vastauksia on melko laajasti eri
puolilta Suomea. Kaikista pohjoisin Suomi Rovaniemen pohjoispuolelta
kuitenkin puuttuu vastauksista. Lehtonen antaa varsin yhtenäisen
kuvan myymäläautotoiminnasta eri puolilla Suomea, eikä hän pyrikään
etsimään alueellisia eroja. Eri keskusliikkeiden välisiä eroja hän
tuo esiin. 

Myymäläautoimintaa tarkastellaan monipuolisesti, mutta valitettavan
hajanaisesti ja sekavasti. Kirjasta puuttuu kunnollinen jäsennys ja
siinä on mennyttä ja tulevaa sekaisin. Siinä kerrotaan
myymäläautotoiminnan syntyminen, kehittyminen ja supistuminen. Monet
asiat kuitenkin toistuvat hyvin usein ja kirjoittaja joutuu itsekin
usein toteamaan, että tämähän on jo kerrottu. Kirjassa ei
varsinaisesti ole ajallista jaottelua, vaan vanhat asiat kerrotaan
sekaisin tulevaisuuden pohdintojen kanssa. Se käy liian usein ilmi,
että myymäläautot ovat väistyvää kulttuuria, joka on kohta loppumassa
Suomesta. Tulevaisuuden pohdinnan olisi hyvin voinut jättää kokonaan
pois tästä kirjasta ja keskittyä menneisyyteen. Menneisyyden
muistelua leimaa jossain määrin liiallinen nostalgisointi, mutta myös
myymäläautojen negatiivisia puolia tulee esiin joissakin muistelmissa.

Kirjan nimi 'Viettelyksen vaunu' oli ilmeisesti käytössä
viisikymmentäluvulla vain Lohjan seudulla. Nimi viittaa enemmänkin
amerikkalaiseen menestysnäytelmään ja elokuvaan kuin myymäläautoihin
yleisemmin. Vuonna 2001 ilmestyi tämän niminen kirja, joka käsitteli
autoilukulttuuria. Myymäläautot olivat aikoinaan kuitenkin varsin
arkipäiväinen asia niin kuin kaupassa käyminen yleensäkin.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/