[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihto - arjen historiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Soili Wäli  FL, Liminka
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kallio, Maria-Liisa; Valkonen, Kaija (toim.): Viikon perästä tulen
kotiin. Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihtoa vuosilta 1918-1937..
Kirjapaja, 2010. 280 sivua.


Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihto - arjen historiaa
---------------------------------------------------------

Pitkän poliittisen uran tehneen Kyösti Kallion ja hänen
Kaisa-vaimonsa välinen kirjeenvaihto tarjoaa lukijalleen ennen
kaikkea aikamatkan 1900-luvun Nivalaan ja maaseudun arkeen
kuusilapsisen maanviljelijäperheen näkökulmasta. Oman lisänsä
kirjeisiin tuo se, että toinen kirjoittajista on nuoren tasavallan
keskeisiä poliittisia toimijoita.


Nyt julkaistu kirjekokoelma ja sen hieman aiemmin julkaistu sisarteos
 Uskon, että paikkasi on siellä (kirjeenvaihtoa vuosilta 1904-17)
tuovat  julkisuuteen laajan ja mielenkiintoisen kirjeenvaihdon, joka
syntyi varsin erikoisissa oloissa yli 30 vuoden aikana.
Kirjeenvaihdon toinen osapuoli emännöi suurta maatilaa ja huolehti
kuudesta lapsesta Nivalassa, kun taas toinen osapuoli oli suurimman
osan ajasta Helsingissä. Teosten nimet kuvaavat hyvin Kallioiden
pitkien erojen sävyttämää parisuhdetta. Kaisa Kalliota kannatteli
ajatus siitä, että puoliso toteutti jumalan tahtoa. Kyösti Kalliolla
puolestaan oli jatkuva ristiriita poliittisen työn ja kodin välillä.
Kuten jälkipolville säilynyt kirjeenvaihto kertoo, koti kutsui mutta
työ vei voiton. Myös lukujen, joiden alle kirjeet on järjestetty
vuosittain, otsikot kuvaavat hyvin kirjeiden sisältöä. Sekä teosten
nimet että lukujen otsikot ovat sitaatteja kirjeistä. Ainakin minua
tämä systemaattinen kirjesitaattien käyttö miellytti.

Kokoelman kirjeet ovat mikrotason kurkistus Suomen historiaan. Sen
lisäksi että ne sisältävät Kyösti Kallion (ja hieman myös Kaisa
Kallion) poliittisia pohdintoja ja perheen sisäisiä asioita, niistä
välittyy niin tavallinen arki kuin  poikkeusolojen (esimerkiksi 1918
sisällissota) vaikutus ihmisten arkeen. Teokset tarjoavat paitsi
mukavaa luettavaa historiasta kiinnostuneelle myös hyvän
lähdeaineiston  esimerkiksi emännän elämää, äitiyttä tai Nivalaa
käsittelevälle tutkimukselle.

Kun kirjeitä, Maria-Liisa Kallion mukaan, kertyi vuosien aikana
tuhansia, ja kirjeitä on kuitenkin kaksiosaisessa teoksessa siihen
nähden pieni määrä, olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten
kirjeet on kokoelmaan valittu. Esipuheeseen olisin kaivannut myös
tarkennusta siitä, mikä toimittajien rooli on teoksessa ollut.
Maria-Liisa Kallion esipuheesta käy ilmi, että hän on valinnut
kirjeet ja naputellut ne muistiin. Entäpä Kaija Valkonen? Myös
kirjeiden tämän hetkinen sijainti kiinnostaa tutkijaa: ovatko kirjeet
Kansallisarkistossa tutkijoiden saatavilla vaiko suvun hallussa? Nämä
asiat jäävät harmittavasti kertomatta muuten informatiivisessa
esipuheessa.

Lukujen alkuun sijoitetut yleiskatsaukset sitovat hyvin kirjeet omaan
aikaansa. Näissä alkuteksteissä toimittajat tekevät myös yhteenvedon
kirjeiden sisällöstä. Näihin lukujen alkuteksteihin, Lopuksi-lukuun
(aika vuodesta 1937 eteenpäin) ja myös kirjeiden sisälle
sijoitettuihin selventäviin lisäyksiin olisin kaivannut
jonkinasteista nootitusta. Toisaalta kirjeet luonnollisesti ovat
pääosassa ja lähteet toki mainitaan teoksen lopussa. Liekö kuitenkin
juuri nootituksen puuttuminen syy siihen, että pari asiavirhettä
sattui silmääni. Lopun (s.271) sitaatti 'Welvollisuuteni...' ei ole
sotatalvelta Kaisa Kalliolle Nivalaan vaan helmikuulta 1918 (s.27).
Kyösti Kallion kirjeeseen lisätty viittaus espanjantautiin ei ole
mielestäni oikea tulkinta. Kaisa Kallio, joka kirjoitti miehelle
usein myös unistaan, lienee puhunut niistä tälläkin kertaa.

Kyösti Kallio kirjoittaa: ...'Mutta muuten olen hyvissä voimissa,
joten oudot eliöt [espanjantautivirukset], joista kirjeessäsi
mainitset eivät liene minun tähden. Ja surumme onkin suuri, jos ne
ennustavat sinun sairautta. Ole rakkaimpani äärimmäisen varovainen
kaikessa.Ota apua  niin paljon, ettei sinun itsesi tarvitse muuta
kuin johtaa. ...Jos vatsahaava kiusaa sinua, niin kysy lääkäriltä,
olisiko tultava leikkauttamaan.'... (s.85)

Kirjeet on julkaistu sellaisenaan, kielivirheineen, mutta niihin on
lisätty jonkin verran selventäviä välimerkkejä. Toimittajat ovat
lisänneet kirjeiden sisälle myös hakasuluilla erotettuja 
selvennyksiä, joista osa tuntuu tarpeettomilta  ja toiset,
esimerkiksi tarkennukset henkilöihin, taas lisäävät luettavuutta. 
Lukijaa palvelevat myös kirjan lopun henkilöluettelot. Pikanttina
lisänä löytyy maininta myös Heikkilän hevosista, jotka kirjeissä ovat
useinkin esillä. Myös kuvia on käytetty kiitettävästi.

Sisältönsä puolesta teos on kurkistus Kallion perheen, Nivalan ja
Suomen elämään vuosina 1918-1937 niin, että kokoelman ensimmäinen
kirje on päivätty 7.1.1918 ja viimeinen 23.1.1937. Liekö sattumaa se,
että sekä ensimmäinen että viimeinen kirje ovat Kyösti Kallion
käsialaa? Painopiste on joka tapauksessa Kyösti Kallion kirjeissä.
Ylivoimaisesti eniten kirjeitä on vuodelta 1918. Korreloiko julkaistu
kirjeiden määrä todelliseen määrää, vai onko kirjeitä eniten tältä
ajalta siksi, että ajankohta on kiinnostava ja kirjeet sisältävät
paljon mielenkiintoisia pohdintoja? Kun määrä vaihtelee eri vuosien
osalta 4 ja 36 välillä, valintakriteereitä miettii väistämättä.

Kirjan ehkä kiinnostavin kirje on Kyösti Kallion kasvatusäidilleen
Anttuuna Kankaalle osoittama kirje (s.50-53).  Kesäkuulle 1918
päivätyssä pitkässä kirjeessään Kyösti Kallio kirjoittaa hyvin
voimakkain sanoin vaimoaan puolustaen. Ei ihme, että Kaisa Kallio ei
sanojensa mukaan hennonnut  antaa sitä anopilleen, jonka kanssa välit
paranivat vasta hieman ennen tämän kuolemaa. Myös tässä kohtaa lukija
miettii kirjeiden valintakriteeriä, onhan kirje ainoa ei Kyösti ja
Kaisa Kallion välinen kirje teoksessa. Onko se mukana vain siksi,
että se oli Kyösti Kallion vaimolleen osoittaman kirjeen mukana?
Kertooko se jotain erityisen tärkeää kolmikon suhteesta, minkä
toimittajat haluavat lukijalle kertoa?

Kaiken kaikkiaan kirjeiden julkaiseminen on hieno lisä muiden
vastaavien kirjeenvaihtoa sisältävien julkaisujen rinnalle. Siinä
missä ns. kulttuurisukujen jäsenten keskinäinen kirjeenvaihto tarjoaa
tämän päivän lukijalle kurkistuksen keski- ja yläluokan elämään,
Kallioiden kirjeenvaihto valottaa talonpoikaiskulttuuria ja
ylipäätään elämää maaseudulla. Toki on muistettava, että Kalliot
eivät olleet ihan tavallinen maanviljelijäperhe, edes Kyösti Kallion
poliittisen uran alkuvaiheessa ja kirjeenvaihdon alkaessa.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/