[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: 60-luvun sankariaikoja muistellessa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Timo Toivonen  professori (emer.), Turun yliopisto (Turun
kauppakorkeakoulu)
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Miettunen, Katja-Maria: Menneisyys ja historiakuva. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, 2009. 1-306 sivua.


60-luvun sankariaikoja muistellessa
---------------------------------------------------------

Katja-Maria Miettusen väitöskirja on poikkeuksellisen
mielenkiintoinen koska 60-luku ja 60-lukulaisuus ovat nousseet
erilaisissa yhteyksissä aivan myyttisiin mittoihin mutta myös siksi,
että 60-luku kiinnostaa lukijaa, joka itsekin on tuon ajan kokenut.


Tekijä on käynyt teosta varten läpi todella laajan lähdeaineiston
erilaisia radio- ja TV-nauhoituksia sekä hyödyntänyt Internetiä.
Olemassa olevaa aineistoa tuntuu olevan vaikka kuinka paljon, vaikka
aineisto onkin rajattu niin, että mukana ovat vain ne muistelmat,
joissa 60-luku on keskeisessä asemassa. Yhtään originaalihaastattelua
Miettunen ei näytä tehneen, mikä on vahinko, sillä vaikka aineistoa on
runsaasti, se on erittäin Helsinki-keskeistä.

Teoksen lähtökohta on se, että tapahtumiin on karkeasti kaksi
selkeästi toisistaan erottuvaa näkökulmaa, nimittäin radikaalien ja
popparien näkökulmat. Ainakin minulle on aika yllättävää, että
popparit suorastaan kiihkeästi inhosivat radikaaleja ja
intellektuelleja, mutta toisaalta täytyy tunnustaa, että en oikein
ennen ollut tutustunutkaan Jyrki Hämäläisen ja kumppanien teksteihin.
Radikaaleille tärkeitä olivat yhteiskunnalliset kysymykset, kun taas
poppareille uuden tyyppisen populaarimusiikin läpimurto oli
olennainen asia. Kirjassa tehdään myös kiinnostavia erittelyjä
taistolaisten, maolaisten ja underground-ihmisten näkökulmiin.

Kirjoittaja toteaa alussa moneen otteeseen, että häntä ei kiinnosta
ovatko muistelijoiden rakentamat kuvat 1960-luvusta totta vai ei,
vaan ainoastaan se, millaisia kuvat tai narratiivit ovat. Kuitenkin
narratiivilla kai useimmiten tarkoitetaan kertomusta, jolla on jotain
tekemistä totuuden kanssa. Sellaista narratiivia, joka ei millään
lailla liity faktoihin kutsutaan aika harvoin narratiiviksi. Näin on
tässäkin tapauksessa, ja Miettunen useissa kohdin nimenomaan korjaa
muistelijoiden kuvaa, ja jopa antaa ymmärtää, että muistelijat ikään
kuin tahallaan unohtavat totuuden. Kun esimerkiksi Johan von
Bondsdorf kertoo Rudi Dutschken tulleen ammutuksi pari päivää ennen
FNL-mielenosoitusta, Miettunen kommentoi: 'Hän ei mainitse tässä
yhteydessä, että kyse oli murhayrityksestä' (67). Kuitenkin varmaan
moni muukin aikalainen muistaa Dutschken tulleen nimenomaan
murhatuksi, koska kuuluivathan jo tunnetun laulun sanat: 'Kolme
luotia Rudi Dutchkeen ja verta asfalttiin...'. Tuon laulun
perusteella varmaan moni muukin muistaa tai löisi vaikka vetoa, että
Rudi Dutschke kuoli jo vuonna 1968, eli kyse ei ole mistään
pimittämisestä. Samalla tämä esimerkki kuvatkoon sitä, että Miettunen
on tulkinnoissaan jokseenkin varovainen, sillä seuraavaksi tietysti
pitäisi kysyä sitä, mitä tällainen muistamattomuus mahtaisi palvella.

Mutta hieman isompi asia on mielestäni se, että muistelijat nyt
jälkikäteen ikään kuin lokeroivat itsensä johonkin ryhmään. Rajat
ovat siis syntyneet vasta myöhemmin. Yksi tällainen jälkikäteen
selvänä näkyvä raja on tullut radikaalien ja underground-ihmisten
väliin. Kuitenkin esimerkiksi Turun yliopiston ylioppilaskunnan
vaaleissa keväällä 1969 oli sitoutumaton uusvasemmistolainen
vaaliliitto Sorretun Woima, jonka ehdokkaina olivat muun muassa yhden
asian liikkeen edustajina Raija Alho (Marraskuun liike), Terttu
Nupponen (Yhdistys 9), folk-laulaja Heli Keinonen sekä U-miehet
Markku Into ja Jarkko Laine. Toisaalta taas popparien kohdalla
näyttää olevan niin, että erilaisia ryhmiä on jälkikäteen niputettu
yhteen. Esimerkiksi itselläni oli kyllä kaikki yllä mainitun Heli
Keinosen levyt mutta ei silloin eikä nyt ainuttakaan Dannyn levyä.
Onkohan se yleisesti näin, ja jos on, niin miksi?

Muistelijoille keskeisiä tapahtumia ovat olleet muun muassa
Tsekkoslovakian miehitykseen liittyvät mielenosoitukset, Shaahin
vastaiset mielenosoitukset ja Vanhan valtaus. Miettunen panee
merkille, että sellaista 60-luvun ilmiötä kuin yhteiskunnan
rakennemuutosta kuvataan 60-lukua koskevissa muistelmissa verraten
vähän. Arvojen ja asenteiden muutos on tekijän mukaan keskeisessä
asemassa. Tekijä kuitenkin pitää Heikki Turusen teosta Simpauttaja
vuodelta 1973 rakennemuutoksen kuvaajana. Sitä se onkin, mutta voi
pohtia, eikö kyseessä ole pikemminkin aikalaiskuvaus kuin muistelma?
Joku vuosiraja olisi pitänyt asettaa sille, mitkä ovat 60-luvun
muistelmia, mitkä aikalaiskuvauksia. Mutta ylipäänsä kai on niin,
että talous ei näytellyt merkittävää osaa kuin aivan yleisellä
tasolla (Imperialismin vastainen taistelu) eikä näyttele
muistelmissakaan. Ehkä Miettunen kuitenkin hieman liioittelee arvojen
ja asenteiden muutosten keskeisyyttä, sillä aika monet muistelijat
ovat muistelleet myös sosiaalipolitiikassa ja kontrollipolitiikassa
tapahtuneita muutoksia, koulu-uudistusta ja niin edelleen.

Keskioluen myynnin vapautuminen ruokakauppoihin ja baareihin vuoden
1969 alusta ei kuulu muistelijoilla 60-luvun keskeisiin tapahtumiin,
vaikka alkoholin kulutus moninkertaistui erityisesti nuorten
keskuudessa. Humalakokemuksistakaan ei varsinkaan radikaalien
teksteissä paljon puhuta, vaan puhutaankin enemmän huumeista.
Huumekokeilut toki yleistyivät mutta alkoholi oli päihteenä
ylivoimaisesti enemmän käytetty. Kyse oli tietenkin siitä, että
huumeet liitettiin hippiliikkeeseen ja hippiliike oli jotain
erikoisen trendikästä.

Kirjassa on herkullisia oivalluksia kuten kohta, jossa Ilkka Lipsanen
muistelee Danny-show'n viemistä Pohjanmaalle: 'Me oltiin kuin
ristiretkellä viemässä jotain vierasta uskontoa ja kulttuuria
lakeuksille, missä ei jumalauta saanut pilkata Jumalaa'. Miettunen
kiinnittää huomiota siihen, että siinähän poppari on päätynyt
kuvaamaan Pohjanmaan ajatusilmastoa inhoamansa radikaalien
kulttinäytelmän Lapualaisoopperan sanoin (137). Miettunen havaitsee
myös, että joidenkin muistelijoiden mukaan 60-lukua eivät voi
ymmärtää kuin mukana olleet, mutta 30-luvun asiantuntijoina
saattoivat esiintyä samat henkilöt, vaikka ei heillä tuosta
vuosikymmenestä omia kokemuksia ollutkaan. Mutta vastapainoksi
Miettusella on myös joitakin latteuksia kuten: 'Historiakuvan
kannalta tärkeää on huomata, että muistelijat muistelevat niitä
ilmiöitä, joita pitävät itselleen merkittävinä' (234).

Miettunen kirjoittaa, että joillekin Kekkosen aika merkitsi vapauden
ja moniarvoisuuden kasvua ja joidenkin toisten mukaan taas aikaa
leimasi suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys. Tässä kohtaa lukijan
mieleen tulee, että työssä on aika vähän käytetty hyväksi Purhosen,
Heiskalan ja Roosin toimittamaa Kenen sukupolveen kuulut -teosta,
vaikka juuri siinä laajasti pohditaan näitä erilaisia 60-luvun kuvia.

Kirjan sivukoko on melko suuri mutta painamisessa käytetty fonttikoko
on ärsyttävän pieni. Johtuuko tämä kustannussyistä, sitä en tiedä,
mutta tehty ratkaisu vaikeuttaa sujuvaa lukemista. Mutta lukijan
kannattaa yrittää kestää, kyllä Menneisyys ja historiakuva sen
ansaitsee.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/