[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Luottamuksellisesti sosiaalisesta pääomasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Timo Vilén  FM, tutkijakoulutettava, Tampereen yliopisto,
Historiatieteen ja filosofian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Keskinen, Jarkko, Teräs, Kari (toim.): Luottamus, sosiaalinen pääoma,
historia. Turun historiallinen yhdistys, 2008. 297 sivua.


Luottamuksellisesti sosiaalisesta pääomasta
---------------------------------------------------------

Historiantutkijoilla on perinteisesti ollut tapana suhtautua
varauksellisesti erilaisiin 'muotikäsitteisiin'. Täysin immuuneja
eivät historiantutkijat uusille muodeille kuitenkaan ole olleet, ja
niinpä esimerkiksi diskurssi ja verkostot ovat jo hyvän aikaa sitten
vakiinnuttaneet paikkansa osana historiantutkijoiden normaalia
käsiteapparaattia. Viime aikoina on myös rohkaistuttu kysymään missä
määrin verkostoihin läheisesti liittyvä sosiaalisen pääoman käsite
voisi osoittautua hyödylliseksi työkaluksi historiantutkimuksen
tarpeisiin - ja juuri tämä kysymys muodostaa lähtökohdan Jarkko
Keskisen ja Kari Teräksen toimittamalle teokselle 'Luottamus,
sosiaalinen pääoma, historia'.


'Luottamus, sosiaalinen pääoma, historia' sisältää johdannon lisäksi
kaikkiaan 11 artikkelia, joiden kirjoittajat koostuvat Suomen
Akatemian 'Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot' -
tutkimushankkeen historiaprojektiin kuuluneista tutkijoista ja heidän
kollegoistaan. Useimmat teoksen artikkeleista voitaisiin luokitella
taloushistorian alaan kuuluviksi, joskaan tällainen luokittelu ei
täysin tee oikeutta kokonaisuudelle: pääpaino on, kuten sosiaalisen
pääoman käsitekin jo implikoi, ihmisten välisissä sosiaalisissa
suhteissa ja yrityksissä jäsentää erilaisia yhteiskunnallisia ja
taloudellisia muutosprosesseja niiden kautta.

Teoksen johdanto tarjoaa tiiviin yhteenvedon siitä, missä kohden
sosiaalista pääomaa ja luottamusta koskevassa käsitteellisessä ja
teoreettisessa keskustelussa nykyisellään ollaan menossa. Käsitettä
pintapuolisemmin tunteva lukija olisi kenties hyötynyt pidemmästä
johdannosta, mutta toisaalta Philip Scrantonin artikkeli, joka
aloittaa ensimmäisen teoksen neljästä pääluvusta, jatkaa siitä mihin
teoksen toimittajat johdannossa jäivät. Kirjoittaja tarkastelee siinä
sosiaalisen pääoman, luottamuksen ja innovaatioiden
vuorovaikutussuhdetta ja nostaa esiin monia sosiaalisen pääoman
ympärillä käytyyn keskusteluun olennaisesti liittyviä kysymyksiä:
Pitäisikö sosiaalinen pääoma ymmärtää lähinnä metaforana vai
tieteellisenä käsitteenä? Millä tavoin sosiaalinen pääoma liittyy
muihin pääoman muotoihin? Miten luottamus olisi ymmärrettävä ja
käsitteellistettävä jne.? Vastausvaihtoehtoja on useita, mutta nämä
ovat joka tapauksessa niitä kysymyksiä, joita jokaisen sosiaalisen
pääoman käsitteen kanssa painiskelevan tutkijan on kysyttävä
itseltään. Luvun muissa artikkeleissa Päivi Vaahterikko-Mejía
tarkastelee kulttuurienvälisten erojen merkitystä luottamussuhteiden
synnylle kansainvälisissä liikeneuvotteluissa, samalla kun Martti
Vihanto kirjoittaa tunteiden vaikutuksesta taloudellisten toimijoiden
valintoihin; erityisesti pohditaan kysymystä siitä, millä keinoin
pankit voisivat kartuttaa sosiaalista pääomaansa, joka tässä on
ymmärretty lähinnä luottamuksena taikka täsmällisemmin
laina-asiakkaiden luotettavuutena.

Teoksen toisen pääluvun keskiössä on kysymys, jota sosiaalisen
pääoman tutkimuksessa ei useinkaan ole huomattu kysyä: missä määrin
sukupuoli vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin päästä osalliseksi
sosiaalisesta pääomasta? Luvun aloittaa Kirsi Vainio-Korhosen
artikkeli mies- ja naisyrittäjien sosiaalisista verkostoista,
elämänkaarista ja yrittämisen kulttuureista autonomian ajan lopun
Suomessa. Kirjoittajan mukaan suomalainen naisyrittäjyys poikkesi
lähtökohdiltaan miesyrittäjyydestä: siinä kun yrittäjyys oli miehille
tulojen kasvattamiseen tähdännyt uravalinta, oli naisyrittäjyys
itsensä elättämisen muoto, johon turvauduttiin lisätienestien tai
pakon edessä. Vainio-Korhosen artikkeli asettaa siten jälleen kerran
kyseenalaiseksi ortodoksisen taloustieteen pitkään hellimän
olettamuksen, jonka mukaan yrittäjyys olisi pelkkää
voitontavoittelua. Luvun toinen, Marjatta Rahikaisen kirjoittama
artikkeli käsittelee helsinkiläisten yksityiskoulujen johtajattaria
ja sitä prosessia, jonka kautta johtajattarien sosiaalinen pääoma
muuttui yksityiskoulujen oppilailleen välittämäksi kulttuuriseksi
pääomaksi ja viimein perinteiseksi pääoman muodoksi. Rahikaisen
tarkastelukulma sosiaaliseen pääomaan on siten hyvin 'bourdieuläinen'
ja sellaisena myös piristävä poikkeus useimmista kirjan muista
artikkeleista, joissa sosiaalista pääomaa tarkastellaan lähinnä
colemanilais-putnamilaisen tradition mukaisesti yhteisöjen ja
organisaatioiden resurssina.

Teoksen kolmas pääluku tuo lukijan sosiaalisen pääoman ytimeen,
verkostoihin ja luottamukseen. Luvun aloittaa Jari Ojalan ja Vilma
Luoma-Ahon artikkeli, jossa kirjoittajat tarkastelevat suomalaisen
talouselämän historiaa yhteistoiminnallisuuden ja sidosryhmäsuhteiden
(sosiaalinen pääoma) näkökulmasta. Sosiaalinen pääoma sekä sidosryhmä
ovat tietenkin käsitteinä uusia, mutta kirjoittajat muistuttavat,
että sillä mitä nykyisin kutsumme sosiaaliseksi pääomaksi on ollut
tärkeä merkitys yrittäjyydelle ja kansantaloudelle jo vuosisatojen
ajan. Jarkko Keskisen artikkeli porilaisten kauppiaiden
ulkomaanmaksuliikenteen kehityksestä taas on onnistunut yritys
jäsentää kauppiaiden luottosuhteita sosiaalisen pääoman ja
luottamuksen kontekstissa, ja luvun päättää Antti Häkkisen artikkeli
erilaisten kiertelevien kulkijoiden - kulkukauppiaiden, työmiesten,
kerjääjien jne. - nimittelykäytännöistä, joita kirjoittaja käyttää
kurkistusikkunana yksilön ja yhteisön väliseen dynamiikkaan sekä
paikallisyhteisön tapaan piirtää omia rajojaan - molemmat teemoja,
jotka ovat saaneet osakseen runsaasti huomiota nykymuotoisessa
sosiaalisen pääoman tutkimuksessa.

Kirjan viimeisessä pääluvussa tarkastellaan taloustieteen erästä
kestoaihetta, yhteistyön ja kilpailun välistä suhdetta. Mika
Kallioinen kirjoittaa suomalaisen puuvillateollisuuden yhteistyöstä,
joka lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen, johti pitkäikäisen
kartellin syntymiseen. Kartellikehitystä tarkastelee omassa
artikkelissaan myös Torbjörn Lundqvist; hänen erimerkkinsä koskee
panimoteollisuuden kartellin muotoutumista Ruotsissa. Molempien
kirjoittajien kuvaukset ovat hyvin taustoitettuja, ja Lundqvistin
artikkeliin kuuluu myös huolellisesti laadittu johdanto, jossa
kirjoittaja pohdiskelee sosiaalisen pääoman ja luottamuksen
käsitteitä sekä niiden yhteyksiä viimeisimpään kartellitutkimukseen.
Luvun ja samalla myös koko teoksen päättää Kari Teräksen oivaltava
katsaus elinkeinoelämän käymään diskursiiviseen valtataisteluun
säännöstelytalouden aikana, toisin sanoen aikavälillä 1939-1949.

Mitä teoksesta sitten jää käteen? Ensinnäkin, 'Luottamus, sosiaalinen
pääoma, historia' on huolella toimitettu ja sen yksittäiset artikkelit
paitsi täydentävät toisiaan, myös tarjoavat kiinnostavan
läpileikkauksen sosiaalisen pääoman erilaisiin historiallisiin
ilmentymiin. Viisastenkiveä sosiaalisen pääoman käsitteeseen ei
lukija teoksesta löydä, eikä hänelle sellaista ole luvattukaan;
kirjoittajat eivät sitoudu mihinkään sosiaalisen pääoman monista
määritelmistä, vaan sosiaaliseen pääomaan suhtaudutaan eklektisesti
ja uusia sovelluksenaloja etsiskellen. Ei myöskään ole sattumaa, että
tekijät ovat teoksen otsikossa valinneet sijoittaa luottamuksen ennen
sosiaalista pääomaa, mikä sekin kertoo kirjan lähtökohdista.
Kriittinen kysymys kuuluu olisiko kirjan tutkimukset voitu tehdä
ilman sosiaalisen pääoman viitekehystä? Monissa tapauksessa vastaus
on kyllä, mutta vieläkin olennaisempi on oikeastaan kysymys siitä
onnistuvatko kirjoittajat sanomaan enemmän sosiaalisen pääoman kautta
kuin mitä muutoin olisi ollut asian laita? Tämä ei ole täysin selvää
kaikkien artikkeleiden kohdalla, mutta tästäkin huolimatta teoksen
voi kokonaisuutena sanoa onnistuvan osoittamaan, että sosiaalisella
pääomalla on analyysivoimaa myös historiantutkimuksessa.

Vielä olisi - vastentahtoisesti - mainittava eräs asia: 'Luottamus,
sosiaalinen pääoma, historia' ilmestyi vuonna 2008, mihin nähden on
tietenkin kiusallista, että teosta koskeva kirja-arvio julkaistaan
vasta nyt. Syy tähän on yksin allekirjoittaneen, mutta onnekseni voin
lääkitä huonoa omaatuntoani toteamalla, että kirja itsessään on
edelleen suuressa määrin ajankohtainen, vaikkei arvostelu sitä enää
olisikaan. Itse asiassa teos saattaa viimeaikaisen talous- ja
finanssikriisin ansiosta olla jopa ajankohtaisempi kuin
ilmestyessään, ja sen soisi joka tapauksessa löytyvän jokaisen
sosiaalisesta pääomasta, luottamuksesta ja verkostoista kiinnostuneen
tutkijan kirjahyllystä.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/