[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ellen elementissään

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sari Rauhamäki  VTM, tutkija, Talous- ja sosiaalihistoria, Helsingin
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lehtinen, Sirkka-Liisa; Svinhufvud, Sirkka: Ellen Svinhufvud.
Rakkaudesta ruokaan ja Ukko-Pekkaan. Otava, 2010. 175 sivua.


Ellen elementissään
---------------------------------------------------------

Ei ole yllättävää, että nainen, joka tuo nykysukupolvien mieleen
kaiketi vain kakun, julkaisee postuumisti myös keittokirjan. Niin
kuin kirjan otsake antaa ymmärtää, kyseessä on sekä toimitettu
reseptikokoelma että lyhykäinen tietopaketti Ellen Svinhufvudin, os.
Timgren, elämästä pääpiirteissään sekä hänen ja Pehr Evind
'Ukko-Pekka' Svinhufvudin rakkaasta maatilasta, Luumäen
Kotkaniemestä.


Niin, se kakku. Helsingin Töölössä toimineen konditoria Stellan
Fragilité-kakkua tilattiin Svinhufvudien presidenttivuosina ahkerasti
linnan kahvikutsujen pöytää kruunaamaan ja tietysti myös
itsenäisyyspäivän vastaanotolle nimenomaan linnan Ellen-emännän
toivomuksesta. Konditoria pyysi vuonna 1937 saada nimetä kakun
presidentin puolison mukaan, eikä häpeämättömällä herkkusuulla ollut
mitään sitä vastaan. Ainakaan minun mieleeni ei tule toista
valtiojohtajan tai hänen puolisonsa mukaan virallisesti  nimettyä
leivonnaista tai ruokaa Suomessa - Marskin ryyppy kaiketi? Ja sekin
on marskin eikä presidentin ryyppy, jos hiuksia halotaan.
Epävirallisestihan Alli Paasikivi on antanut nimensä
treenaamattomille olkavarsille ja Pentti Arajärvi on vaikuttanut
siihen mitä ainakin 2000-luvun alkuvuosina tuli kansalaisten mieleen
tittelistä valiokuntaneuvos. Mutta näistä 'kunnianosoituksista'
tuskin mennään käräjille, niin kuin tapahtui kakkuparan suhteen
tuhoisin seurauksin: vuonna 1994 pieni Stella-konditoria oli
viisaasti hankkinut rekisteröidyn tavaramerkin kakulle, mutta nimeä
käytti myös Stockmannin tavaratalo. Stella-konditoria meni
oikeusjutun seurauksena konkurssiin, ja vastapuoli Stockmann joutui
muuttamaan omasta marenki- ja kreemiluomuksestaan ainakin nimen.
Tuhdin ja makean kakun ystävät ilahtunevat tiedosta, että muutama
vuosi sitten tavaramerkki ja resepti ovat päätyneet Billnäsin ruukin
omistajan haltuun ja haarukkansa voi upottaa laillisesti Ellen
Svinhufvudiin ainakin Länsi-Uudellamaalla.

Lehtisen ja Svinhufvudin kirja ei suinkaan ole pelkän kakun tarina -
itse asiassa siitä kerrotaan neljän sivun mittaisessa luvussa kirjan
loppupuolella yllä referoitu tarina, sekä tietysti resepti sellaisena
kuin se Ellen Svinhufvudin kokoelmissa oli. Kirja on jaettu lukuihin
keittokirjatyyliin, ei esimerkiksi aikajärjestykseen. On
Jokapäiväinen leipä, Arkisia aterioita, Ruokamuistoja maailmalta,
Ankeita aikoja ja niin edelleen. Ellen Svinhufvud tallensi reseptinsä
ruotsiksi ja ne on tietysti käännetty. Mitat on vanhimmista ohjeista
nykyaikaistettu sikäli kun se on mahdollista: naulojen ja
kortteleiden (joista kirjassa on muuntotaulukko) lisäksi on 'hyvää
määrää', 'ripausta' ja 'sopivaa uuninlämpöä' johtuen luonnollisesti
leivinuunin käytöstä. Ohjeista käy selvästi ilmi se, miten paljon
leivonnassa ja ruoanlaitossa oli reseptinkerääjän aikana sellaista,
mitä oli tarpeetonta kirjata ohjeisiin. Esimerkiksi sitä, että
pullataikinaan tuli vehnäjauhoja ja hiivaa, puhumattakaan siitä, mitä
niille piti tehdä, ei ollut tarpeen mainita. Ehkä keittiöpiika vaivasi
taikinan ja emäntä hoiti vain viimeistelyn? Kysymys oli varmasti
ainakin vaivan ja paperin säästämisestä itsestäänselvyyden lisäksi,
sillä reseptit vaihtoivat omistajaa enimmäkseen suusta suuhun, niitä
ei leikelty lehdistä. Ellen Svinhufvud kirjasi taloudenhoitajansa
Alma Kottelinin kanssa muistiin yli 800 reseptiä, ja niiden lisäksi
hänellä oli käytössään kokoelma keittokirjoja ja tietysti kasvava
valikoima suomalaisia ja ruotsalaisia lehtiä.

Leivontaohjeiden kirjaamisen tarpeettomuudesta päästäänkin siihen,
mikä on ilmeistä ruoanlaiton historiassa viimeksi kuluneen runsaan
sadan vuoden aikana: ennen tehtiin ja säilöttiin kotona, nykyään
ostetaan tuoreena kaupasta. Nykyään koko tuotantoketju pellolta
pöytään on sähkön varassa. Kirjasta käy kaikessa lakonisuudessaan
ilmi, että tämä kehitys ei tarkoita yksioikoisesti kehitystä
suuritöisestä helppoon. Vai mitä sanotte tästä:

Suolaliha leikkeleeksi. Pyöreä lihapala hierotaan ympäriinsä 
salpietarilla ja suolalla. Se pannaan kulhoon tai ruukkuun ja
kaadetaan suolaliemi vielä valmiina päälle. Liha saa seistä pari
päivää. Sitten keitetään suolaliemi uudelleen ja  kaadetaan jälleen
kuumana lihan päälle. Kolmen päivän kuluttua liha keitetään pehmeäksi
samassa liemessä. Liha säilytetään liemessä ja siitä leikataan
viipaleita tarjottavaksi.

Ja nyt kaikki pois sieltä leikkelehyllyltä! Tämähän on suorastaan
rentouttavaa näpertelyä vaikkapa väitöskirjan johtopäätösten hiomisen
välissä. No, leikki sikseen, mutta on totta että aina riittää ihmisiä,
joilla istuu tiukassa käsitys ruoanlaiton vaikeudesta, vaikka välineet
tämän käsityksen kuin niin monen muunkin korjaamiseen löytyvät usein
lähimmästä kirjahyllystä.

Millaisen kuvan kirja antaa ruoan ohella toisesta päähenkilöstään,
Ellen Svinhufvudista? Aivan ensiksi täytyy todeta että
kirjaimellisesti hyvin proosallisen. Kuvituksena on hyvin vähän
ateljeeotoksia tai potretteja edustusillallisilta. Sen sijaan Ellen
Svinhufvud nähdään kampaamattomana ja arkimekkoisena aamuteepöydässä
samovaaria käyttelemässä, karjakon kanssa talvisella
maidonhakumatkalla sekä tukevassa haara-asennossa ja takapuoli
pystyssä keräämässä oman maan mansikoita. Kuvavalintojen mukaisesti
hänestä kertova lyhyt elämäkertaluku, joka on otsikoitu nimen lisäksi
luonnehdinnalla 'sitkeä ja uskollinen' kertoo perhe-elämästä, karjan-
ja puutarhanhoidosta, kalastuksesta ja koirista. Kirjassa ei käytetä
viitteitä kuin aivan muutamissa tapauksissa, ja ainakin uteliasta
perhe- ja tunnehistorian tutkijaa se hiukan häiritsee. Toisaalta,
kirja on niin ilmeisesti sukulaisten avustuksella ja aloitteella
aikaansaatu tuotos, että olisi naiivia yllättyä sen
myötäsukaisuudesta, joka sentään ei ylly imelyydeksi, ja odottaa
laajoja pohdintoja rakkauden ja velvollisuuden vivahde-eroista
päähenkilön avioliitossa.

Politiikkaa ei sivuta sen enempää kuin että mainitaan Pehr Evind
Svinhufvudin karkotus Siperiaan ja sen vaikutus reseptikokoelman
sisältöön, samoin kuin presidenttiaika matkusteluineen ja
edustamisineen. Tiedon esimerkiksi hänen puoluekannastaan joutuu
hakemaan muualta. Ja se lienee täysin perusteltua, sillä tämä kirja
kertoo Ellenistä ja hänen resepteistään, jotka eivät
puoluepoliittista väriä tunne. Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain
kerran, niin kuin sanonta kuuluu, mutta valtakunnanpolitiikkaan ja
jopa sen huipulle toistuvasti.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/