[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sisällönanalyysi laadullisen tutkimuksen kentässä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Liisa Granbom-Herranen  KT, FM, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli: Laadullinen tutkimus ja
sisällönanalyysi. Tammi, 2009. 182 sivua.


Sisällönanalyysi laadullisen tutkimuksen kentässä 
---------------------------------------------------------

Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven kirja 'Laadullinen tutkimus ja
sisällönanalyysi' tarjoaa yleiskuvan sisällönanalyysistä. Teos on
oppikirja, jossa painopiste on olemassa olevan
tutkimusmenetelmätietouden koonti laadullisen tutkimuksen
näkökulmasta.

 

 


Tartuin teokseen 'Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi' varsin
suurin odotuksin. Aihe on edelleen ajankohtainen, vaikka kyseessä on
alun perin vuonna 2002 julkaistun kirjan kuudes painos. Edelleenkin
on olemassa tilaa suomenkieliselle sisällönanalyysiä selkeyttävälle
metodioppaalle. Kirjan nimestä ja takakannesta ymmärsin teoksen
keskittyvän erityisesti sisällönanalyysiin laadullista tutkimusotetta
käyttävissä tutkimuksissa. Jo sisällysluettelo antoi aavistaa, että
olin kenties tulkinnut väärin tavoitteet. Joka tapauksessa
'Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi' selkeyttää
sisällönanalyysin asemaa laadullisen tutkimuksen kentässä.

Teos on '6. uudistettu painos', sen ensimmäinen painos on vuodelta
2002. Uudistaminen on käsitetty varsin suppeasti: joitakin tekstin
lauseita on muokattu uusiksi, jokunen otsikko on saanut uuden sanan
toisen tilalle ja luvun 'Laadullisen tutkimuksen perinteet'
hierarkiaa on muutettu. Uudistaminen on osittain ollut lisäyksiä,
joiden nivoutumista aiempaan tekstiin ei ole huolella tarkistettu. Ne
ovat pieniä, mutta lukijan kannalta kiusallisia huolimattomuuksia.
Kokonaan uutta on luku 'Laadullisen tutkimuksen raportin
kirjoittaminen ja arviointi'. Lähdeluettelon ei voi sanoa
merkittävästi uudistuneen, siihen on lisätty seitsemän teosta ja
poistettu yksi. Aiemmista painoksista puuttunut hakusanasto on
lisätty, mikä on ollut toivottu lisäys. Teoksessa ei ole aiempiin
painoksiin nähden niin paljon uutta, että kenties olisikin
kannattanut puhua tarkistetusta painoksesta.

Kirja on tehty oppikirjaksi ' ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen
opiskelijoita sekä tutkijoita...' sekä ilman näitä tutkintoja
työelämässä tutkimusta tekeville. Lisäksi kohderyhmäksi mainitaan
opinnäytetöiden ohjaajat ja arvioijat. Kunnianhimoinen tavoite, jonka
rajausta voisi miettiä. Teos on riittävä oppikirjaksi ja avuksi
tutkimuksen teossa, mutta johdannossa olisi ehkä kannattanut mainita,
että näkökulma on suunnattu lähinnä hoitotieteeseen ja
yhdysvaltalaiseen tutkimukseen. Keskittyminen vaikuttaa läpi koko
kirjan ja lienee heijastaa kirjoittajien ammatillista taustaa ja
opetuksessa ilmenneitä tarpeita. Laadullinen tutkimus kuitenkin
kattaa varsin monenlaiset tutkimusmenetelmät ja on käytössä useilla
tieteenaloilla. Kyse ei ole vain kirjoittajien mainitsemista
'ihmistieteistä'. Sisällönanalyysi ja laadullinen tutkimus
esimerkiksi historiatieteissä jää kokonaan käsittelyn ulkopuolelle.

Oppikirjamaisuudella on sekä hyvät että rajoittavat puolensa. Teos on
mitä ilmeisimmin luotu opetustarpeita varten ja kenties siksi se
vaikuttaa hiukan luentomonistekoosteelta. Se ei välttämättä ole huono
asia, mutta tällöin auetakseen lukijalle varsinkin orientoituva osa
vaatii tuekseen laajemman paneutumisen lähteinä oleviin teoksiin.
Uusi luku 'Laadullisen tutkimuksen raportin kirjoittaminen ja
arviointi' on kirjoitettu opinnäytettä kirjoittavan kannalta
selkeästi ja turhia spekuloimatta.

Kirjan lukemista helpottaisi otsikoiden tasojen selkeä eriyttäminen.
Numerointi voi tuntua kömpelöltä ratkaisulta kirjoittajan kannalta.
Lukijan kannalta se on huomattavasti helpompi tapa erotella
kokonaisuuksia toisistaan kuin otsikoiden tekstilajien vertailu -
joka sekin vaikuttaa tekevän poikkeuksia ainakin neljännen luvun
viimeisimpiin kuuluvissa otsikoissa 'Teoriaohjaava sisällönanalyysi'
ja 'Vielä kerran analyysimuotojen eroista'. Lukujen hierarkiassa
vertautuvat keskenään sekä sisällöltään että painoarvoltaan hyvinkin
eritasoiset luvut (esimerkiksi luvut 'Aristoteelinen perinne ja
ymmärtävä tutkimus' sekä 'Kriittisen teorian perinne ja
toimintatutkimus' suhteessa lukuihin 'Näyte' ja 'Saturaatio').

Kirjassa tukeudutaan paljolti jo julkaistuun kirjallisuuteen. En pidä
sitä ongelmana, kyse on monelta osilta 'kirjallisuuskatsauksesta',
jonka tekijät näkevät myös osana laadullista tutkimusta. On totta,
että monet asiat on jo koottu toisiin teoksiin ja siinä mielessä
niitä on turha yrittää enää uudelleen keksiä. Teoksen
lukijaystävällisyys kuitenkin kärsii, kun kovin tiiviisti 30 sivulla
yritetään kertoa esimerkiksi kaikki se, mitä Ilkka Niiniluoto on
useammassa teoksessaan esittänyt tieteenfilosofian
tutkimusperinteistä ja niiden perusteista. Ensimmäinen luku, jonka
tekijät toteavat olevan 'orientoitumisluku', jää todennäköisesti
oppikirjaa tentittäessä ulkoa opettelun varaan ja ilman tutustumista
alkuperäislähteisiin myös ymmärtämättä. Epäselväksi kaaokseksi. Se,
jota asia kiinnostaa, ei tästä osuudesta vielä pääse pohdinnan
asteelle ja se, jota asia ei kiinnosta, kokee sen luultavimmin
hämmentäväksi. Asian esitysmuotoon ja jäsentämiseen kannattaa
panostaa lukijan (oppijan) näkökulmasta.

Orientoivan luvun viittaukset on ansiokkaasti identifioitu, kuten
yleensä koko kirjassa. Tämä helpottaa tiedonhaluisen siirtymistä
alkuperäislähteisiin. Kirja on toimiva apuväline laadullista
tutkimusta tekevälle. Lähdeluetteloa voidaankin pitää yhtenä teoksen
antina lukijalleen. Tosin uusimmatkin lähteet alkavat olla jo lähes
kymmenen vuoden takaa. Joistakin luettelon kirjoista olisi ollut
saatavilla huomattavasti uudempia ja uudistettu ja/tai tarkistettu
painos. Ensimmäisessä painoksessa vuodelta 2002 on ymmärrettävää,
että painotus on 1900-luvun julkaisuissa, mutta uudistetussa
painoksessa olisi toivonut myös uudemman lähdekirjallisuuden
huomiointia. Esimerkiksi viidennen luvun 'Laadullisen tutkimuksen
eettisyys' käsittelemästä aiheesta on 2000-luvulla ilmestynyt
kohtuullisen runsaasti kirjallisuutta (esimerkiksi Karjalainen &
Launis & Pelkonen & Pietarinen 2002, Kuula 2006, Mäkinen 2006,
Hallamaa & Launis & Lötjönen & Sorvali 2006, Clarkeburn & Mustajoki
2007). Samoin on 2000-luvulla julkaistu laadullisen tutkimuksen
oppaita (esimerkiksi Metsämuuronen 2005, Syrjäläinen & Eronen & Värri
2007, Kananen 2008, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009).

Teos pyrkii käsittelemään laadullista tutkimusta varsin kattavasti.
Ehkä juuri tästä syystä päädytään kohtuullisen usein toteamaan 'Ei
siis ole yksimielisyyttä...' ' Tähänkään ei ole yksiselitteistä
vastausta...' ' ... ei ole olemassa minkäänlaisia yksiselitteisiä
ohjeita ...' '...on siis vain eräs orientoitumistapa'. Tällaiset
kommentit ovat varmasti aiheellisia asian hallinnan kannalta, mutta
oppikirjassa saattaisi olla tuloksekkaampaa ottaa selkeämpi kanta
esitettyihin asioihin.

Luku 'Aineistolähtöinen sisällönanalyysi' on sitä, mitä lukija
tällaiselta kirjalta odottaa. Se on osuus, joka paikkaa
tutkimusmenetelmäkirjallisuudessa olevaa tyhjiötä. Tämä luku on
kirjoitettu tehokkaasti ja selkeästi. Kirjassa on muutenkin runsaasti
luokitteluja selkeyttäviä taulukoita. Taulukointiesimerkit
selkeyttävät sanallista tekstiä. Valitettavasti näissä esimerkeissä
pitäydytään valtaosin aineiston keruun ja käsittelyn (sisällön
erittelyyn) vaiheisiin, joten itse sisällönanalyysi
tutkimusmenetelmänä jää käsittelemättä. Lukijalle saattaa jäädä
edelleen kuva, että sisällönanalyysi tutkimusmenetelmänä ei sisällä
pohdintaa, teorioita ja johtopäätöksiä. Jäinkin kaipaamaan
sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn yhtäältä erottamista
toisistaan ja toisaalta niiden yhteenkuuluvuuden käsittelyä.
Käsitteiden englanninkieliset nimitykset helpottaisivat muun
menetelmäkirjallisuuden käyttöä. Luotettavuuden kriteerien
englanninkielisten käsitteiden käännökset ja niiden keskeinen
vertailu on esitetty taulukossa (s. 138-139). Vastaavanlaisella
taulukoidulla pohdinnalla olisi käyttöä jo kirjan nimen keskeisten
termien yhteydessä 'laadullinen tutkimus' ja 'sisällönanalyysi'.

Mielenkiintoista on myös, että tekijät ovat pitäytyneet ainoastaan
haastattelumenetelmien käsittelyyn aineistonkeruussa - muut
menetelmät käsitellään yhdellä sivulla otsikolla 'Muita
aineistonkeruumenetelmiä'. Tämä luku olisi ansainnut ehdottomasti
enemmän tilaa ja huomattavasti uudempia lähteitä kuin Eskolan teos
vuodelta 1975. Puhuttaessa 'Tutkimukseen osallistuvien määrästä'
lienee yleensä kyse otannan koosta, ei näytteistä, jonka pohdinta
perustuu Jyringin vuonna 1977 julkaistuun oppaaseen.
Aineistonkeruumenetelmänä haastattelulle sisältää kirjoittajien
mukaan paljon etuja ja vain pari haittaa: aika ja raha. Toki
haastattelu on oiva aineistonkeruumenetelmä, mutta vain tästä ajasta.
Haastatteluun kohdistuva lähdekritiikkikin jää jonkun verran sivuun:
kielletyt puheenaiheet, hoitotilanteissa usein epätasa-arvoinen
haastateltavan ja haastattelijan suhde, ongelmaorientoituneet
kysymykset joitakin mainitakseni. Jos jokin aineistonkeruumenetelmä
nostetaan esille, kannattaisi se sitten käydä läpi kohtuullisen
tarkasti etuineen ja rajoitteineen. Haastattelututkimus sopii ajassa
(nyt) ja paikassa (Suomi) sekä kohtuullisen pienimuotoiseksi
rajattuun tutkimukseen. Tämä on kuitenkin varsin rajallinen käsitys
laadullisen tutkimuksen käyttömahdollisuudesta.

Kuten kirjoittajat toetavat, on jo käsitteiden sisällön erittely ja
sisällönanalyysi eron osoittaminen haaste. Itse olisin suonut tässä
yhteydessä näkeväni myös englanninkieliset vastineet käytetyille
käsitteille, sillä ainakin opinnäytetöissä on erityisesti
englanninkielisellä menetelmäkirjallisuudella merkitystä.
Suomenkielessä oikeastaan tuo ero on selvä: erittelyssä eritellään ja
analyysissä analysoidaan. Siksi pelkkä sisällönerittely ei kai voi
toimia tutkimusmenetelmänä, vaan lähinnä aineiston käsittelyn
menetelmänä. Tutkimus edellyttää aina johtopäätöksiä ja pohdintaa.
Universaalin käsitteistön luominen yhtä metodiopasta varten ei
välttämättä kannata eikä siihen tässä pyritäkään. Toisaalta on
ongelmallista koettaa sovittaa jonkin tutkimusalueen itsestään selvää
käsitteistöä kattavasti varsin monenlaiselle tutkimuskentälle.

Teoksen käyttökelpoisuutta olisi voinut lisätä sen kiinteyttäminen,
tiivistäminen eli keskittyminen johonkin osa-alueeseen. Kirja
sisällöksi riittää perinpohjainen keskittyminen yhteen
tutkimusmenetelmään, varsinkin kun se on niinkin laaja ja
monipuolisesti käytettävissä oleva kuin sisällönanalyysi on. Tekijät
toteavat '... tuomme kirjassamme aineistolähtöisen, teoriaohjaavan ja
teorialähtöisen sisällönanalyysin eroja ja etenemistä...'. Kuitenkin
kun lopulta pääsin kirjan otsikon lupaamaan erityisalueeseen
sisällönanalyysi, olin jo tauon tarpeessa. Kenties juuri kirjan
antoisin osa peittyy alkuosan pyrkimykseen kaikenkattavasta
laadullisen tutkimuksen esittelystä. Tämäkin luku alkaa perustiedolla
kaiken tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta.

Laadullista tutkimusta tekevien onneksi tutkimusilmasto on muuttunut
kirjan ensimmäisen painoksen kirjoittamisen jälkeen. Silloin ei
kenties ollut liioittelua kokea laadullisen tutkimuksen olleen
alistetussa asemassa tai suhtautumisen olleen ennakkoluuloista. Nyt
kuudennen painoksen yhteydessä (2009) tällaisen asetelman
korostuminen tekstissä tuntuu vieraalta. Se voi olla jonkin
tieteenalan sisällä edelleen ajankohtaista, mutta itse olisin hyvin
varovainen moisen yleistyksen tekemisessä.

Lopuksi sopii kirjoittajien (s. 92) esittämä toteamus laadullisen
tutkimuksen aineiston yhteydessä: 'Nyt kuitenkin on otettava jäitä
hattuun ja myönnettävä, että maailman kaikkia asioita ei voi tutkia
yhden tutkimuksen puitteissa. On valittava jokin tarkkaan rajattu,
kapea ilmiö - mutta siitä on kyllä kerrottava kaikki, mitä irti saa.'
Loppujen lopuksi: uskon palaavani tämän tutkimusoppaan ääreen,
sisällönanalyysi on mielenkiintoinen aihe!



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/