[H-verkko] Arvosteltavaksi: Teoksen kevään 2010 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi   
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia   
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan   
nimen ja kustantajan sekä aina myös postiosoitteesi (maaposti!).   
Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan.   
Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen   
kirjan.

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat   
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et   
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale   
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen   
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin   
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös   
Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen   
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/   
josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja   
julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-  
listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja-  
arvostelut" julkaisun sivulle:
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.

HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!
****
Minä, sinä ja rakkaus
Osta kirja »

Fredrik Lång
Minä, sinä ja rakkaus

Fredrik Långin esseitä sopinee pitää historiaksi kutsutun suuren  
palapelin yksittäisinä palasina. Esseen voi sanoa tarkoittavan myös  
yritystä. Lång tarkastelee filosofiasta, taiteesta ja kirjallisuuden  
historiasta tuttuja tapahtumia ja tapahtumakulkuja, kuitenkin ehkä  
hiukan vähemmän tavallisesta näkökulmasta. Esseiden kirjoittaminen on  
avoimuutta eri vaihtoehdoille, se on sitä, että yrittää ja kokeilee -  
myös epävarmoja ratkaisuja.

Fredrik Långin esseekokoelman tekstit keskittyvät samoihin  
perusasioihin kuin moni hänen kaunokirjallinen teoksensa: ei enempään  
eikä vähempään kuin ihmiskunnan rakentumiseen, kysymyksiin orjuudesta  
ja herruudesta sekä rahatalouden ja protestanttisen etiikan  
yhteyksistä. Kysymykseen kohtalon osuudesta minässä. Långin upeista  
esseistä avautuu kiinnostavia näkökulmia ihmisen, ihmiskunnan  
olemassaoloon.
Alkuteos Jaget, duet och kärleken - och andra idéhistoriska essäer  
(Schildts)
***
Rosa Meriläinen
Valtio

Rosa Meriläinen opiskeli politiikkaa samanaikaisesti Tampereen  
yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella ja käytännön  
politiikassa. Hän havaitsi, etteivät kaikki valtio-opilliset viisaudet  
ja periaatteet näy elävästi arjen politiikassa. Jotkin teoriat  
tuntuivat jäävän vaille vastinetta todellisuudessa.

Valtio on Meriläisen oma valtio-oppi. Hän kertoo mahdollisimman  
yleistajuisesti ja viihdyttävästi omat mielipiteensä poliittisen  
järjestelmän keskeisistä periaatteista. Hän esittää väitteitä, joihin  
hän kuulee mielellään vastaväitteitä, sillä valtio-opissa ei  
useimmiten ole kysymys kiistämättömistä tosiasioista, vaan  
mielipiteistä: "Näin minä sen näen, tätä minä haluan."

Kirjassa Meriläinen käy läpi keskeiset valtio-opilliset käsitteet  
käyttäen hyväkseen sitä osallistuvaa havainnointia, jota on saanut  
poliitikkona tehdä. Osan teorioista ja käsitteistä hän tuomitsee  
fiktioksi, osa tuntuu hyviltä ihanteilta ja osa faktalta.
Konkreettiset vastaukset kirja antaa muun muassa seuraaviin  
kysymyksiin: Mikä on yhteiskunta? Mitä on politiikka? Mitä  
poliitikkojen pitäisi tehdä? Mitä opittavaa utopioista? Millaisia ovat  
diktaattorit?

Kirja toimii kattavana, mutta helppolukuisena perusteoksena Suomen  
poliittisesta järjestelmästä. Politiikka on hauskaa, joten siitä voi  
myös kirjoittaa hauskasti! Meriläinen kirjoittaa järjestelmän sisältä;  
rakkaudella ja kunnioituksella kaikkia niitä kohtaan, jotka  
omistautuvat politiikalle. Erityisesti ne, jotka ovat kiinnostuneita  
demokratian kehittämisestä, löytävät kirjasta välineitä työhönsä.
***
Johanna Rojola (toim.)
Raivoa ja lamaannusta

Vuonna 1936 perustettu vasemmistolainen kulttuuriyhdistys Kiila ry. on  
julkaissut perinteikästä albumiaan vuodesta 1937. Kirjallisuuden ja  
taiteen kehittämiseen pyrkivän Kiilan albumi 2010 koostuu ensimmäistä  
kertaa sarjakuvista, muutamien vasemmistolaista sarjakuvaa  
käsittelevien artikkelien ohella.
Albumin tekijät edustavat yhteiskunnallisen sarjakuvataiteen nuorta  
nykysukupolvea, jolle asiat eivät ole itsestään selviä eikä valmiita  
mielipiteitä ole. Kantaaottavuus, poliittisuus ja yhteiskunnallisuus  
saavat tekijöiden käsissä monia kasvoja. Albumin teemoja ovat muun  
muassa ilmaston lämpeneminen, feminismi, ydinvoima ja arjen  
moraalikysymykset.

***
Robert Crumb
Genesis

Genesis on Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvakertomuksena. Albumin  
kuvitus on leimallista Crumbia, ihmishahmot reheviä ja Jumala ankara,  
vanhatestamentillinen auktoriteetti. Kriitikoiden ylistämä Genesis  
ampaisi myyntitilastojen kärkeen Yhdysvalloissa ja Ranskassa heti  
ilmestyttyään syksyllä 2009.

Genesis-albumi alkaa maailman luomisesta ja käsittelee niin  
vedenpaisumuksen, Sodoman ja Gomorran vaiheet kuin Aabrahamin, Iisakin  
ja Jaakobin tarinat. Tyyliltään Genesistä on luonnehdittu  
maltilliseksi verrattuna Crumbin räiskyvimpiin albumeihin, ja  
tyylivalinta pyrkiikin ohjaamaan lukijan Ensimmäisen Mooseksen kirjan  
eriskummallisten tarinoiden äärelle. "Genesiksestä ei tarvinnut tehdä  
satiiria. Tarina on niin outo itsessään", totesi Crumb  
lehdistötilaisuudessa.

Tiukan katolisen kasvatuksen saanut mutta murrosiässä vakaumuksensa  
kyseenalaistanut Crumb kertoo, että kuvittamis-ajatuksen taustalla oli  
kiinnostus muinaisista kulttuureista kertoviin tarinoihin, niitä  
Ensimmäinen Mooseksen kirja on tulvillaan. Agnostikoksi tunnustautuva  
Crumb näkeekin Raamatun ihmisten sanana, myyttikokoelmana.
***
Ernst Billgren
Mitä on taide?

Mitä on taide? Kysymystä on pohdittu vuosisatojen ajan. Toinen  
toistaan syvällisempiä vastauksia on annettu.

Uudessa kirjassaan Ernst Billgren vastaa moneen kertaan ja aina eri  
tavoin. Yhtäältä hän on sitä mieltä että taide tekee meistä ihmisiä.  
Toisaalta hän arvelee että taide loppui jo 1960-luvulla, me emme vain  
ole ehtineet huomata sitä.

Kirjan kantava idea on pyrkimys vapauttaa taide mielipidetyranniasta  
ja arvotuksista. Siitä kielii myös Billgrenin loppukeväästä Suomessa  
avattava taidenäyttely, jossa hän maalaa Suomen taidehistorian  
uusiksi. Näyttely järjestetään Galerie Anhavassa.
Kirja koostuu noin sadasta kysymyksestä, joihin Billgren antaa sekä  
lyhyet että pitkät vastaukset. "Miten tietää onko maalaus hyvä?" "Mitä  
on maku?" "Onko tärkeää onnistua?" Tällaisiin kysymyksiin Billgren  
vastaa hauskasti ja ovelasti, tavalla joka saa kenet tahansa - niin  
konkarin kuin aloittelijankin - uteliaaksi taiteen äärellä.
Taide antaa meille kaikille jotain, ja Billgrenin kirjan myötä sen  
vastaanottaminen muuttuu entistäkin hauskemmaksi ja avartavammaksi.

Tämän ihmisille soveltuvan kirjan on suomentanut Martti Anhava.
***
Paavo Nurmi, Erkki Vettenniemi
Täpärin voittoni

"Sellaisia vaatimattomia ja taaksevetäytyviä suururheilijaluonteita  
kuin Paavo Nurmikin on, ei ole helppo saada tarttumaan kynään",  
kirjoitti Suomen Urheilulehti tammikuussa 1923. Sen virkkeen taisi  
muotoilla Lauri Pihkala, lehden toimittaja ja kotimaisen urheilun  
ideapankki, jonka epäsuoraa ansiota käsillä oleva kirjakin on.
Ensimmäisessä julkaistussa jutussaan Nurmi harjoitti ennätyskehityksen  
ennakointia. Olympiavoittajan kirjoittajaprofiili laajeni lapsuus- ja  
nuoruusmuistelmien kautta matkaraportteihin, joista erottuu  
itseironistakin otetta. Hätkähdyttävää on seurata Paavo Nurmen  
selostuksia omista kilpailuistaan.

Antologian avausosio sisältää lapsuusmuistoja ja aloittelevan  
kirjoittajan analyysejä urheilumuodostaan. Toinen osa koostuu ympäri  
maailmaa levinneestä juttusarjasta, jonka tietotoimisto Associated  
Press tilasi Nurmelta olympiakesäksi 1932. Kolmannessa tekstiryppäässä  
matkustetaan Nurmen mukana Euroopassa ja valtameren tuolla puolen.  
Useimmat matkaraportit ilmestyivät Turun Urheiluliiton lehdessä, ja  
seuran maineikkaimman edustajan on uskottava avustaneen Kisatorvea  
silkasta kirjoittamisen riemusta.

Myöhemmän tutkimuksen tehtäväksi jääköön kysymys siitä, missä määrin  
Nurmi omaksui tyylillisiä vaikutteita Sillanpäältä tai toiselta  
lempikirjailijaltaan, Leo Tolstoilta.
***
Tom Erik Arnkil
Kyyroksen kirja

Kuninkaan korva on moniosainen historiallinen romaanisarja, jonka  
ensimmäinen osa, Kyyroksen kirja, vie juutalaisen kauppiaan pojan,  
puolikuurolle isälleen korvaamattoman Benin Baabelin vankeudesta  
Persian suurkuninkaan palvelukseen.
Suurkuningas Kyyros laajensi valtakuntaansa esiintymällä  
valloittamiensa maiden vapauttajana. Hän käytti apunaan neuvonantajia  
ja vakoojia, jotka selvittivät temppelien ja palatsien ristiriidat  
sekä kansanjoukkojen täyttymättömät toiveet. Kansojen vaiettua tahtoa  
taitavasti hyväksikäyttäen Kyyros kykeni pitämään koossa  
ennennäkemättömän imperiumin. Hän vaati itseään kumarrettavan  
kuninkaana, mutta antoi valloittamiensa kansojen säilyttää jumalansa.

Ben oli nuori poika, kun Kyyros otti hänet isältään ja vapautti  
juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta. Benistä tulee uskonnollinen  
vakooja, joka toteuttaa salaista tehtävää kuninkaansa luotettuna ja  
jumalansa koettelemana.
Kyyroksen kirja on verevä lukuromaani mutta myös historiallisesti  
tarkka ja värikylläinen ajankuva, joka vie lukijan Persian  
valtakuntaan keskelle kansojen, sotaherrojen ja kuninkaiden kiistoja,  
temppelipappien ja jumalien hämmästyttävälle aikakaudelle 500 vuotta  
ennen ajanlaskun alkua.
***
Arto Kivimäki
Sankarien aika

Värikkäästi nykykielellä kirjoitetussa Antiikin taruja lapsille - 
sarjassa kerrotaan kreikkalais-roomalaisen antiikin tärkeimmät myytit  
aikojen alusta Troijan sotaan.

Sarjan keväällä 2008 ilmestynyt ensimmäinen osa Aikojen alussa koostui  
Kreikan ja Rooman jumaltaruista, maailman ja jumalien synnystä  
kertovista tarinoista. Sankarien aika keskittyy kreikkalaisen  
mytologian kuolevaisiin urhoihin, jotka seikkailevat jumalien  
haastaessa ja auttaessa heitä matkoillaan. Keskiössä on puolijumala  
Dionysos, kultakutrinen vaalea nuorukainen, joka saa ihmiset  
hullaantumaan ja tanssimaan hurmoksessa.

Aikojen alussa loppui tarinaan Zeuksen ryöstämästä Europe-neidosta.  
Nyt Europen veli, Kadmos, lähtee jäljittämään siskoaan. Kadmos  
perustaa jumalten ohjeistuksella Teeban kaupungin, jonka tarupiiriin  
kuuluu muun muassa kuningas Oidipuksen tarina.

Arto Kivimäki on ansaittua suitsutusta saaneella tyylitajullaan ja  
asiantuntemuksellaan puhaltanut hengen antiikin oikullisiin jumaliin,  
inhimillisiin sankareihin ja mielikuvituksellisiin taruolentoihin.  
Vanhoihin kreikkalais-roomalaisiin lähteisiin perustuva Sankarien aika  
on elävää ja vauhdikasta jännitysnäytelmää alusta loppuun.
***
Atso Almila, Jorma Panula
Vaistoa on vaikia opettaa

Jorma Panula on yksi suomalaisen kapellimestaritaiteen suurimmista  
legendoista. Hänet tunnetaan ärhäkkänä ja temperamenttisena  
pohjalaisena, joka ei ärräpäitä säästele. Maine on toki totuudella  
ansaittu. Mutta viime kädessä kyse on aina tinkimättömyydestä muusain  
taiteen edessä, pyrkimyksestä rehellisyyteen ja aitouteen. Kunhan ei  
tarvitse vispata Beethovenin Pastoraalisinfoniaa, sillä "Betoveeni,  
joka oli Wienissä eikä ollu koskaan käyny maalla, jos vähän jollaan  
vaunulla kävi ja haistelemassa ja takaasi, ei se mitään tajunnu  
jostaan linnullaulusta ja paskanhajusta."

Atso Almila, Panulan oppilas, kollega ja ystävä, on yhdessä Panulan  
itsensä kanssa keskustellut kapellimestarin työstä, opettamisesta,  
musiikista ja elämästä, ja koonnut sitten keskustelut kirjaksi -  
sensuroimattomina.

Keskustelujen lisäksi Almila kertoo tarinoita Panulasta, Panulan  
kollegoista ja oppilaista, joita ovat olleet muiden muassa Esa-Pekka  
Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Osmo Vänskä, Mikko Franck ja Susanna  
Mälkki. Ja toki myös Almila itse. Lukijoille piirtyy kuva  
ärhenteleväisestä, mutta suurella sydämellä  
varustetustakosmopoliittisestataiteilijasta,jonkanaururypyt  
silmäkulmissa paljastavat hänen luonteensa ehkä todemmin kuin runsas  
pohjalainen kiroilu.

Vuonna 2006 Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Jorma  
Panulalle akateemikon arvonimen, jota Panula kommentoi tyylilleen  
ominaisesti: "En minä tuommoista ymmärrä. Hävettää. En tiedä, kuinka  
suhtautua, tämmöistä suurta meininkiä. Olen pelimannimies."
***
Maria Peura
Antaumuksella keskeneräinen

Antaumuksella keskeneräinen sai alkunsa, kun Maria Peura osallistui  
Teatterikorkeakoulussa kurssille, jonka tarkoituksena oli tutkia sitä  
mikä estää kirjoittamisen. Itsesensuurin kohtaaminen alkoi tuottaa  
monenlaista materiaalia. Mistä häpeässä, syyllisyydessä ja itsen  
kohtaamisen pelossa on kysymys? Onko pelko jopa hyvä opas? Mitä  
enemmän pelottaa, sitä varmemmin voi tietää katsovansa kohti jotakin  
joka on totta. Entä miten rohjeta ja pystyä kirjoittamaan kohtaamansa  
sanoiksi?

Kurssin jälkeen Maria Peura jatkoi tutkiskelua romaanien  
kirjoittamisen ohella ja piti kirjoitusprosesseista päiväkirjaa.  
Näistä tutkimusmatkoista ja päiväkirjoista on syntynyt tämä kirja.  
Kirja, jossa Maria Peura käsittelee onnea, kauhua, häpeää, kuolemaa,  
kateutta, pelkoa, miellyttämisen halua ja kirjoittamisen hurmiota.  
Sitä mistä on kyse taiteen tekemisessä. Paljaasti, suoraan, kohti  
katsoen.

Kirja on tarkoitettu kaikille niille jotka halajavat uskaltaa  
kirjoittaa, kaikille niille jotka kamppailevat taiteenteossa  
totuudellisuuden kanssa. Ja kaikille niille, jotka kamppailevat oman  
epätäydellisyytensä kanssa yrittäessään luoda jotakin joka ei sitä  
olisi.
***
John Keats
Yön kirkas tähti

Englantilaisen kirjallisuuden tärkeimpiin runoilijoihin kuuluvan John  
Keatsin runoja on käännetty ja luettu innolla Suomessa, mutta hänen  
kirjeitään ei ole saatavilla suomeksi. Keatsin 99 viimeisen kirjeen  
suomennoskokoelma on tärkeä askel esitellä suomalaisille lukijoille  
myös tämä Keatsin puoli.

Keatsin 99 viimeistä kirjettä sisältävät myös rakkauskirjeet, joita  
Keats lähetti Fanny Brawnelle. Keatsin kirjeet Fannylle ovat kenties  
tunnetuimpia kirjallisuushistorian rakkauskirjeitä. John Keats ja  
Fanny Brawne olivat toistensa naapureita ja vaihtoivat lukuisia  
lyhyitä kirjeitä sekä myös muutamia intohimoisempia viestejä. Yksikään  
Fannyn lähettämistä kirjeistä ei ole säilynyt, sillä ne tuhottiin  
Keatsin kuoleman jälkeen Keatsin pyynnöstä, mutta Keatsin kahden  
viimeisen elinvuoden aikoina lähettämien kirjeiden joukossa on  
säilynyt valtaosa Fannylle osoitetuista kirjeistä.