[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Matkalla kotiin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  tutkija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ahokas, Liisa: Evakkomatkalla. Karjalaisten kokemuksia ensimmäiseltä
evakkomatkalta. . Suomen historian julkaisuja 1, 2009. 150 sivua.


Matkalla kotiin
---------------------------------------------------------

Liisa Ahokkaan sympaattinen pikku kirja Evakkomatkalla perustuu hänen
pro gradu -työhönsä. Teos käsittelee 33 eri-ikäisen ja eri
paikkakunnilta lähtöisin olevan siirtokarjalaisen 1950-luvulla
kirjoittamia muistoja ensimmäiseltä evakkomatkalta. Muutaman hyvin
erilaisen kertojan evakkomatkasta ei voi muodostua yhtä yhtenäistä
tarinaa, mutta yhdistäviä asioita löytyy kuitenkin hämmästyttävän
paljon. Mukana on paljon sellaista, joka edelleen kuuluu olennaisena
siirtokarjalaiseen muisteluun.

 


Liisa Ahokkaan teos Evakkomatkalla perustuu hänen pro gradu
-työhönsä, joka valmistui Turun yliopiston Suomen historian
oppiaineessa vuonna 2009. Ahokkaan aineistona on ollut Karjalaisten
heimoseura ry:n vuosina 1951 ja 1952 toteuttamaan Evakkomatkalla
elettyä -kilpakeruuseen tulleet 29 kirjoitusta, joista osassa on
kirjoittajan omien muistojen lisäksi myös muita haastattelemalla
kerättyä muisteluaineistoa; muutamat kirjoituksista ovat useamman
henkilön yhdessä laatimia. Kaikkiaan kirjoittajia on siten ollut 33,
joista 23 naista ja 10 miestä. Muistelijat olivat eri-ikäisiä ja
lähtöisin eri puolilta luovutettua Karjalaa. Kirjoituskilpailussa on
kerätty muistoja nimenomaan ensimmäiseltä evakkomatkalta.

Ahokas ei käytä kertojista peitenimiä, vaan antaa heidän kertoa
oikeilla nimillään. Kun tutkimusjulkaisuissa yritetään kovasti varoa
aiheuttamasta tutkittaville haittaa, voidaan käyttää heistä
peitenimiä silloinkin, kun heillä tuntuisi olevan oikeus tulla
kuulluiksi omilla nimillään. Eri asia on tietenkin, jos on tiedossa,
että kertoja toivoo pysyvänsä anonyymina.  Tässä tapauksessa oikeiden
nimien käyttö on ehdottomasti perusteltua, sillä muistelut on
kirjoitettu tietäen, että ne päätyvät tutkimukseen tai
julkaistaviksi, ja osa kirjoituksista on jo 1950-luvulla julkaistukin
Muistojen Karjala -lehdessä.

Ensimmäiselle evakkomatkalle lähdettiin sekä talvisodan taistelujen
tieltä että rauhan tultua alueluovutussopimuksen pakottamina
paikkakunnasta riippuen talvella ja kevättalvella 1939-40.
Evakkomatka-keräys on toteutettu 1950-luvun alussa, siis kymmenisen
vuotta näiden tapahtumien jälkeen. Muistelijoille oli välillä ehtinyt
tapahtua jo paljon: jatkosota, toinen evakkomatka, kotiseudun
lopullinen menetys. Silti ensimmäinen evakkomatka on epäilemättä
elänyt vahvana kirjoittajien muistossa, olihan se ratkaiseva
muutoskohta, päätepiste entiselle elämälle. Ahokas puhuu suorastaan
mullistuksesta.

Ahokas on jakanut evakkomatkan tapahtumat kolmeen lukuun, nimeltään
'Lähtö', 'Matkalla' ja 'Paluu'. On selvää, ettei muutaman hyvin
erilaisen kertojan evakkomatkasta voi muodostua yhtä yhtenäistä
tarinaa, mutta yhdistäviä asioita löytyy kuitenkin hämmästyttävän
paljon. Lähtö merkitsi pakollista kodista luopumista. Sodan alussa
lähteneet uskoivat pääsevänsä vielä palaamaan, rauhan tultua
siirretyt tiesivät kotiseudun menetetyksi. Kummassakin tapauksessa
lähtö oli raskas. Koti rakennuksena jäi taakse, useimmilla myös suuri
osa tavaroista, joihin liittyivät muistot ja kodin tuntu. Ahokas
toteaa, että juuri kotoa lähteminen oli monille evakkomatkan
dramaattisin hetki.

Varsinaiseen matkalla oloon liittyy vahvoja kokemuksia vieraista
paikoista, ahtaudesta, ruuhkista, epätietoisuudesta, väsymyksestä,
nälästä ja kylmyydestä. Elämä oli muuttunut matkalla oloksi, joka
rajoitti yksityisyyttä ja valtaa omaan tilaan ja ruumiiseen. Matkalla
evakot hyväksyivät käytännön välttämättömyytenä monenlaiset
hankaluudet, mutta erityisen vahvasti kertojien mieleen oli jäänyt
ihmisten suhtautuminen, joko myötätunto ja ystävällisyys tai
toisaalta huono kohtelu. Sijoituspaikkakunnilla olosuhteet
vaihtelivat, mutta monet kokivat aineellista puutetta ja huolta
muualla olevista perheenjäsenistä, sukulaisista ja ystävistä.
Eri-ikäisiä kertojia yhdistää myös tunne erillisyydestä, kuulumisesta
muusta väestöstä erilliseen ryhmään.

Karjala oli luovutettu Neuvostoliitolle talvisodan päättyessä, mutta
jatkosodan alettua suomalaiset valtasivat alueet takaisin. Paluu
kotikyliin oli mahdollinen, ja lähes 70 % vuonna 1939 evakkoon
lähteneistä palasi luvan saatuaan vanhoille kotiseuduilleen, vaikka
olosuhteet olivat vaikeat. Monet talot olivat raunioina, kotiin
jätetyt tavarat hävinneet ja kaikesta oli pulaa. Jatkosodan aikainen
paluu ja Karjalan jälleenrakennustyöt on monissa tutkimuksissa
ohitettu lyhyesti, koska myöhempien tapahtumien valossa ne on nähty
turhana työnä ja pettymyksenä. Ahokas kuitenkin toteaa, että näissä
muistelukertomuksissa paluu Karjalaan on ehdottomasti tarinan
kohokohta. Monille paluu näyttää olleen itsestäänselvyys ja
mahdollista palaamattomuutta on täytynyt perustella. Kirjoittajat
kertovat kyllä paluun ja alkuvaiheiden hankaluuksista, mutta
kertomuksissa toistetaan jatkuvasti, miten kaikesta huolimatta oli
sittenkin aivan suurenmoista olla taas kotona Karjalassa.

Ahokas toteaa, että evakkomatkaa voi pitää siirtokarjalaisten
elämässä mullistuksena, joka muutti heidän elämässään kaiken: oman
aseman, identiteetin, mahdollisuuden vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
Hänen mukaansa näissä muisteluissa keskeiseksi käsitteeksi kohoaa
koti, joka merkitsee sekä kotia että kotiseutua. Jonkinlainen
koti-ikävä on Ahokkaan mukaan edelleen keskeistä siirtokarjalaisten
elämässä, mikä näyttäytyy erityisesti perinteen ja muistojen
vaalimisessa. Ahokas toteaa kirjansa lopuksi, että ensimmäinen
evakkomatka päättyi kotiin palaamiseen. Samalla hän kysyy, onko
toinen ikinä päättynyt, vai ovatko karjalaiset samalla matkalla
vieläkin.

Evakkomatkalla on mielenkiintoinen ja sympaattinen tutkimus, jossa
suuren joukon jakamista dramaattisista tapahtumista nousevat esille
yksittäisten ihmisten kokemukset. 1950-luvulla kerätty aineisto
kertoo muistoista ja mielikuvista, joita evakkomatkan kokeneilla oli
kymmenisen vuotta tapahtumien jälkeen. Niissä on häkellyttävän paljon
sellaista, joka edelleen kuuluu olennaisena siirtokarjalaiseen
muisteluun.   

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/