[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Monikulttuurinen ja monitieteinen globalisaatiokirja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Heikki Kerkkänen  yhteiskuntatieteiden maisteri, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kultalahti, Jukka; Karppi, Ilari, Kultalahti, Olli; Todisco, Enrico
(toim.): Globalisation - challenges to research and governance. East
West Books, 2009. 355 sivua.


Monikulttuurinen ja monitieteinen globalisaatiokirja
---------------------------------------------------------

Globalisation - challenges to research and governance on The Tampere
Group - nimisen kansainvälinen tutkijaverkoston tuottama
artikkelikokoelma. Aiheet liikkuvat päätösanalyysimenetelmistä
libanonilaisten yliopisto-opiskelijoiden identiteettipolitiikan ja
Suomen sähköturvallisuushallinnon kaltaisten 'mikroaiheiden' kautta
laajempiin ilmiöihin, joissa tarkastellaan siirtolaisuuden
vaikutuksia Afrikan alueella tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
kehitysnäkymiä Euroopan Neuvoston roolin muuttuessa. Kirja osoittaa
käytännönläheisesti ja monitieteisesti globalisaation
monimuotoisuuden, ja tarjoaa johdanto-osiossaan myös kätevän
listauksen kaikista niistä tekijöistä, jotka Tampere Groupin mukaan
tulisi nähdä globalisaationa.

 


Vaikka globalisaatiota käsittelevää kirjallisuutta lienee Suomessakin
julkaistu hyllymetreittäin, ei aihe tunnu koskaan loppuun kalutulta.
Tämä johtuu siitä, ettei maapalloistumista pysty palauttamaan yhteen
prosessiin - esimerkiksi talouteen, liikkuvuuteen tai teknologiaan,
joiden kautta voisi ennustaa ilmiön sosiaalisia ja kulttuurisia
vaikutuksia. Toki Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden kuplan puhkeaminen
vaikutti niin Suomen julkisen talouden näköaloihin kuin monen
siirtolaisen mahdollisuuksiin löytää työtä ja tätä kautta lähettää
rahaa köyhään lähtömaahan. Se, millaiseen viestintään ja tilanteen
hallinnointipyrkimyksiin yksilöt, yhteisöt ja instituutiot uudessa
tilanteessa päätyvät, ei ole kuitenkaan pelkästään talouden
määräämää, eikä globaali talouskriisi ole ainut globaali prosessi.
Globalisaatiosta löytyy aina jokin paikallinen tai aihespesifi
ilmenemismuoto, joka tuntuu uudelta.

The Tampere Group - niminen tutkijoiden kansainvälinen verkosto
tarttuu kirjassaan globalisaatioon monitieteisesti ja monitahoisesti.
Kirjan kaikkiaan 14 artikkelia jakautuvat globalisaation
tutkimusmenetelmiä, kansainvälistä liikkuvuutta, kulttuurisia
ulottuvuuksia ja institutionaalista hallintaa käsitteleviin lukuihin.
Artikkeleissa käsitellään muun muassa eritrealaissiirtolaisuuden
vaikutuksia Eritrean valtioon (Berhane Tewolde),
libanonilaisopiskelijoiden sisäryhmä-ulkoryhmäidentiteettien
rakentumista (Bruno Lefort), Suomen ja Romanian oikeistopopulististen
liikkeiden maskuliinisuuskäsityksiä (Cristian Norocel) ja myös Suomen
sähköturvallisuutta valvovien instituutioiden kehitystä (Timo
Aarrevaara, Veli-Pekka Nurmi & Jari Stenvall).

Artikkelikokoelma saattaisi tuntua hajanaiselta, ellei kirjan mainio
ja kätevä johdanto-osuus nivoisi aihepiirejä toisiinsa. Johdannossa
Tampere Group on koostanut 109 käyttämänsä informantin käsitykset
globalisaation määritelmästä, globalisaation eri ulottuvuuksista ja
globalisaation hallinnasta muutaman sivun nopealukuiseen
kokonaisuuteen, josta löytyy tiivistettynä yleisimmät ja toisiinsa
useimmin yhdistyneet käsitykset. Globalisaatio nähdään dynaamisena
sosioekonomisena prosessina, jossa niin ympäristöön, työllisyyteen,
talouteen ja kaupankäyntiin, kommunikointivälineisiin, sosiaalisiin
suhteisiin, informaatiovirtoihin kuten myös lakiin ja rikollisuuteen
liittyvät ilmiöt ylittävät kansalliset ja paikalliset rajat yhä
useammin. Tämä prosessi synnyttää niin paikallisella, kansallisella
kuten myös kansainvälisellä tasolla halun hallita ja säädellä
ilmiötä, mikä voi johtaa joskus onnistumisiin - mutta myös
ennakoimattomiin lopputuloksiin. Näitä eritasoisia ilmiöitä kirjan
artikkelit käsittelevät.

Ensimmäisessä, tutkimusmenetelmiä käsittelevässä luvussa on varsin
mielenkiintoinen Ilari Karpin ja Elina Rantalahden artikkeli, jossa
käsitellään ympäristösääntelyä niin mikrotasolla (yritykset ja niiden
yhteiskuntavastuukäytännöt), mesotasolla (paikallishallinto),
makrotasolla (kansallinen säätely), supratasolla (esimerkiksi
Euroopan Unioni) ja metatasolla (muun muassa IPCC ja WTO).
Rantalahden&Karpin kysymys koskee erityisesti sitä, millä tavoin
'pehmeämpi', ei-juridisesti sitova sopiminen sekä 'kova sääntely'
kuten kirjoitettu laki ja juridisesti sitovat ympäristösopimukset
voivat vaikuttaa toisiinsa. Artikkeli ei kuitenkaan tunnu istuvan
lukuun, jonka artikkeleista muut käsittelevät tutkimusmenetelmiä:
useammankin läpiluvun jälkeen luku 'governance of globalisation'
tuntuisi artikkelille paremmalta paikalta.

Erityisesti päätösanalyysimenetelmiin keskittyvän
tutkimusmenetelmäluvun muut artikkelit ovat hieman raskassoutuista
luettavaa. Esimerkiksi lause 'the so-called Delphi-like methods are
generally defined as opinion convergence methods because using
amongst other things statistical parameters to facilitate group
opinion convergence in asynchronous and multi-local interaction' ei
ole kovin soljuvaa englannin kieltä ja vaatii useamman lukukerran,
jotta lukija pääsee jyvälle siitä, mitä kirjoittaja on tarkoittanut.
Kuitenkin sisällöltään artikkelit tarjoavat sangen mielekästä
pohdittavaa niille, joita päätösanalyysin (decision analysis)
tematiikka kiinnostaa.

Luvun 'human mobility and development' ihmisten liikkuvuutta
käsittelevät artikkelit ovat puolestaan sangen helppolukuisia ja
tiiviitä. Artikkeleiden tarkastelutapa on ennen kaikkea alue- ja
väestötieteellinen keskittyessään perinteisiin veto- ja
työntötekijöiden analyysiin: muun muassa väestön ikärakenteeseen,
inhimillisen kehityksen tasoon (ns. Human Development Index=HDI),
työn ja toimeentulon saatavuuteen ja koulutusmahdollisuuksiin. Olli
Kultalahti tarkastelee Euroopan Unionin laajenemisen vaikutusta
Euroopan sisäiseen liikkuvuuteen. Kultalahden mukaan EU:n
laajentuessa vuonna 2004 vanhoista EU-maista ainoastaan Ruotsi,
Britannia ja Irlanti tarjosivat uusien EU-jäsenmaiden kansalaisille
vapaan liikkuvuuden ilman siirtymäaikaa, ja nopea muutos näkyi myös
nopeana siirtolaisuuden kasvuna. Britannia alkoikin rajoittaa
Bulgarian ja Romanian kansalaisten liikkuvuutta vuonna 2007. Samaan
aikaan kun ei-toivotuksi nähtyä siirtolaisuutta pyritään rajoittamaan
myös muissa EU-maissa (vrt. Italia ja Romanian kansalaiset), EU pyrkii
houkuttelemaan koulutettua väestöä ja työvoimaa eri käytännöin ja
kilpailemaan siitä Yhdysvaltain, Kanadan ja Australian kaltaisten
maiden kanssa. Vapaan liikkuvuuden alue on näin ollen monella tapaa
yhä ristivetoinen projekti. Kultalahti näkee kuitenkin väestön
ikääntymisen ja EU:n sisäisten erojen tasaantuessa EU:n
maahanmuuttopolitiikan perustuvan tulevaisuudessa yhä enemmän
houkuttelevuuteen kuin rajoituksiin. Tähän näkemykseen voi suhtautua
varauksella - määrärahat, joita EU käyttää ulkorajojensa valvontaan
ovat esim. Frontexin osalta paikoin kasvaneet vuosittain yli
100%:lla, ja hyvin tiukka suhtautuminen esimerkiksi
dokumentoimattomiin maahanmuuttajiin ja muihin blue card-
politiikoista ulossuljettuihin ryhmiin ei sen koommin lainsäädännön
kuin mielipideilmastonkaan taholta ole näyttänyt höllentymisen
merkkejä.

Arno Tanner tarkastelee artikkelissaan Afrikasta lähtevän
siirtolaisuuden syitä. Tutusti sangen suuren maanosan sisäiset erot
ovat isot, ja niin myös eroavaisuudet liikkeellelähdön syissä. Tanner
muistuttaa Wilbur Zelinskya mukaillen, että monet Afrikan maat ovat
kehitysvaiheessa, jossa syntyvyys on yhä korkea, mutta kuolleisuus
laskee: tässä tilanteessa olevista maista lähdetään Zelinskyn mukaan
usein siirtolaisiksi juuri taloudellisista syistä. Samalla Tannerin
mukaan poliittiset konfliktit, ruoan saatavuuteen ja korkeaan hintaan
liittyvät tekijät sekä talouskriisin myötä edelleen heikkenevä Afrikan
maiden taloustilanne pitävät siirtolais- ja myös pakolaismäärät
Afrikassa ja Afrikasta korkeina. Berhane Tewolde konkretisoi Afrikan
ja Euroopan välistä siirtolaisuutta luomalla erityiskatseen
Eritreaan, jonka bruttokansantuotteesta vuonna 2002 jopa 30%
muodostui ulkomailla olevien siirtolaisten rahalähetyksistä.

Tannerin ja Tewolden artikkelit ovat kiintoisia, mutta samalla kovin
perinteisiä: esimerkiksi varsin tuttua 'brain drain' - tematiikkaa ei
kyseenalaisteta ja monipuolisteta, vaikka kovin moni
suomensomalialainenkin on mahdollisuuksiensa mukaan pendelöinyt
kotimaansa rauhallisten osien ja Suomen välillä, paikoin
terveyskeskuksia ja kouluja perustaen, joskus Suomen
ulkoasiainministeriön tuella. Steve Vertovecin ja Doreen Masseyn
kaltaiset transnationaalien ilmiöiden tutkijat ovat monella tapaa
problematisoineet - juuri globalisaatioon liittyvistä ilmiöistä
johtuen - perinteisen aluetieteen käsitteistöjä ja tarkastelutapoja.
Ehkä lukuun olisi kaivannut tilastoja enemmän rohkeaa pohdintaa
siitä, millä tavoin johdanto-osiossa mainitut ilmiöt muovaavat
afrikkalaissiirtolaisuutta. Tanner muun muassa näkee, että
turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöön tulee tarttua 'ensin' ja
samalla vahvistaa ihmisoikeusperustaisia mekanismeja oikeiden
pakolaisten tunnistamiseksi. Tästä on vaikea olla eri mieltä, mutta
samalla mieleen tulee Jonathan Xavier Indan muutaman vuoden takainen
mainio kirja 'Targeting Immigrants' (Wiley-Blackwell 2007), jossa
tarkastellaan Yhdysvaltain ulkomaalaishallinnon kehittymistä vuodesta
1965 tähän päivään. Indan mukaan 'laittoman siirtolaisuuden' käsitteen
synty ja yleistyminen politiikanteossa vahvisti tendenssejä, joiden
seurauksena Operation Gatekeeperin kaltaiset suurisuuntaiset hankkeet
saivat laajaa kannatusta, paikoin laillisten väylien
kehittämisyritysten kustannuksella. Aika näyttää, mikä on Euroopan
suunta. Oli mitä oli, Tannerin ja Tewolden artikkelit ovat
asiantuntevaa ja tarpeellista luettavaa.

Enrico Todiscon artikkeli globalisaatiosta ja kulttuurista oli
allekirjoittaneelle kirjan nautinnollisinta antia. Vaikka siinä on
paikoin toistoa, monipuolinen kulttuurin käsitteen perkaaminen sekä
globalisaation paikallisten sopeutumis- ja soveltamismahdollisuuksien
analysointi saa kenet tahansa kysymään: miten globalisaatio on
vaikuttanut minun sosiaaliseen elämääni, ja miten sen ilmenemismuodot
saisivat muunlaisissa olosuhteissa elävät ihmiset käsittämään
paikkansa?

Globalisation - challenges to research and governance onkin
monitieteisyydessään viehättävä kirja, ja ehkä artikkelien
vaihtelevat pituudet, syvällisyydet ja aihepiirit saavat tarttumaan
kirjaan useampaan kertaan. Globalisaatio on aihepiirinä kuin
Beatlesin musiikki: kaikki tietävät suurin piirtein, mitä se on,
mutta silti se tuntuu muuttuvan aikojen saatossa, saaden uudet
tarkastelijat löytämään katsantokannan, jota ei ennen keksitty.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/