[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Afrikasta lämmöllä ja rakkaudella

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kristiina Korjonen-Kuusipuro  tutkija, FM, Etelä-Karjala-instituutti,
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vakkuri, Juha: Afrikan poikki. Like Kustannus Oy, 2009. 413 sivua.


Afrikasta lämmöllä ja rakkaudella
---------------------------------------------------------

Afrikan poikki on suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon
perustajan, tietokirjailija ja Afrikan tuntija Juha Vakkurin mittava
kuvaus matkasta halki Afrikan. Vakkuri matkusti Afrikan poikki
seitsemässä viikossa sen leveimmältä kohdalta hankalinta mahdollista
reittiä käyttäen paikallisten suosimia liikennevälineitä: busseja,
puskatakseja ja mopoja. Vakkuri kirjoittaa matkallaolostaan ja
Afrikasta lämmöllä ja rakkaudella, mutta samalla asiantuntevasti ja
kriittisesti.


Vakkuri on liikkeellä. Hän tekee matkaa seitsemän viikon ajan, ensin
Euroopasta Afrikkaan, sen jälkeen Senegalista Maliin, sieltä Nigeriin
ja Tsadiin. Sudaniin hän ei pääse, sillä se on maa, jonne ei ole
menemistä. Hän kirjoittaa maasta silti lyhyesti. Matka päättyy
vuorien maahan, Etiopiaa. Kirjassa on pieni kartta aina siirryttäessä
uuteen maahan, kappaleiden alussa. Tämä on ollut hyvä idea, mutta itse
olisin kaivannut vielä informatiivisempaa karttaa. Luinkin osan
tekstistä karttakirjan kanssa.

Lukiessani huomaan kaksi asiaa, joista toinen on hämmästyttävä,
toinen aika itsestään selvä. Ensiksikin, hämmästyn siitä, kuinka
koulun maantiedon tuntien anti Afrikasta on täysin unohtunut.
Toisaalta mieleeni kyllä nousee kuva Afrikasta, mutta sellainen kuva,
joka on täysin eurooppalaisen maailmankatsomuksemme läpitunkema.
Toiseksi huomaan itsestäänselvyyden, joka joskus pääsee unohtumaan.
Afrikka on kooltaan valtava maanosa. Vakkurin teksti on sekoitus
matkakertomusta ja tietokirjaa, sillä pelkkä matkakertomus tämä kirja
ei ole.

Vakkuri tuntee Afrikan ja kirja sisältääkin paljon tietoa kunkin maan
historiasta ja eri maiden poliittisista järjestelmistä. Jo tämä avaa
lukijalle Afrikan maiden olemusta uudella tavalla. Lisäksi olisin
kaivannut kirjaan myös tietoja kaikista eri kansallisuuksista ja
ihmisistä, joita eri maissa asuu. Vakkuri viittaa paikoin vanhaan
heimojärjestelmään, mutta hän ei kuitenkaan selitä ilmiötä tarkemmin.
Vakkuri kyllä kertoo ihmisistä, joista kirja mieleenpainuvimpia
hahmoja ovat afrikkalaiset mammat, joiden itsetunto näyttää olevan
kohdallaan. Kirjassa on rutkasti lämmintä asennetta sekä lempeää
itseironiaa.

Lukijaa Afrikan poikki pitää otteessaan heti ensimmäisestä sivusta
alkaen. Kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että se kuvaa
nyky-Afrikkaa sellaisena kuin me tavalliset matkailijat emme
oikeastaan haluaisi sitä nähdä. Kirjassa on mukana koko elämisen
kirjo hyvine ja huonoine puolineen. Nykyisen elämystalouden aikana
matkustamisen pitää olla täynnä tuotettuja elämyksiä, eikä arkielämän
näkeminen tai kokeminen, kuten paikalliset ihmiset sen kokevat ole
niitä elämyksiä, joita ainakaan Afrikassa matkaileva turisti haluaa
nähdä.

Kirjaa lukiessa törmää jatkuvasti myös omaan rajoittuneisuuteensa ja
huomaankin kysyväni itseltäni missä on se luonto-ohjelmien Afrikka,
jossa villieläimet temmeltävät tai missä on se kulttuurintutkijoiden
'heimo-Afrikka', jossa ei tunneta Afrikan kaupunkikulttuuria, vaan
ihannoidaan jotain mennyttä, 'alkuperäisiä' kulttuureja ja näiden
tapoja. Sellaisen maailman etsijälle kirja on valitettava pettymys.
Afrikan poikki on avartava lukukokemus, jos lukija on kiinnostunut
siitä millainen elämä Vakkurin kirjan sivuilta piirtyy ja millaisia
taustoja Vakkuri tälle elämälle antaa. Kirja kuvaa nykypäivän elämää,
kulttuureita, jotka eivät enää ole paikkaan sidottuja, vaan
dynaamisia, liikkeellä olevia.

Kirjan lukemisen jälkeen voi todeta Tim Cresswellin (On the Move,
2006) sanoin: It's more about routes, than roots. Vakkurin
asiantuntemus näkyy tekstissä tavalla, josta kirjoittaja saa olla
ylpeä. Itseään ja asiantuntemustaan turhaan korostamatta Vakkuri
kirjoittaa niin, että lukijalle välittyy selkeän asiantunteva kuva.
Vakkuri arvostaa Afrikkaa ja todella tietää mistä kirjoittaa, sillä
hän on matkannut ja työskennellyt Afrikassa ja Afrikan puolesta
pitkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihannoisi Afrikkaa
laput silmillä, vaan hän nostaa hyvin kriittisestikin esille eri
maiden negatiivisia piirteitä ja puhuu myös vaaroista, joita matkalla
saattaa tulla vastaan. Juuri tämä yhtäältä arvostava, toisaalta
rehellinen ja realistinen asenne saa minut pitämään kirjasta paljon.

Afrikan poikki -teoksen voi lukea myös kokemuksellisuuden kuvauksena.
Tänä päivänä osataan tutkimuksessakin arvostaa tutkijan omaa kokemusta
ja sen hyödyntämistä aineistona. On tärkeä muistaa, että tutkijan oma
positio ja kokemukset vaikuttavat aina tutkimuksen tekemiseen, sen
valintoihin ja myös lopputulokseen. Vaikka Afrikan poikki ei olekaan
tutkimus, nostaa se hienosti esille kokemuksellisuuden merkityksen.
On syytä mainita muutama sana myös kirjan ulkoasusta.
Tavanomaisuudesta poiketen kirjan fontti on väriltään ruskea ja
mietinkin olisiko se tarkoituksella hiekan värinen? Vaikka tämä
ratkaisu tuntuukin aluksi aika erikoiselta, on se pidemmän päälle
juuri sellainen hauska yksityiskohta, joka symboloi sekä Afrikkaa
että kirjan sisältöä. Suosittelen kirjaa kaikille niille, joita
kiinnostaa tämän päivän Afrikka ja sen arki. Kun luen Vakkurin kirjaa
täällä itärajan läheisyydessä, tulee mieleeni myös Venäjä, jossa moni
asia tuntuu olevan samaan tapaan kaaosta kuin Afrikassakin. Kukahan
kirjoittaisi vastaavan kirjan matkoistaan Venäjälle samaan
realistiseen, mutta silti arvostavaan sävyyn?

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/