[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kodin monet ja muuttuvat merkitykset

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi  FL, Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Johansson, Hanna & Saarikangas, Kirsi (toim.) : Homes in
Transformation: Dwelling, Moving, Belonging.. SKS, 2009. 386 sivua.


Kodin monet ja muuttuvat merkitykset 
---------------------------------------------------------

Homes in Transformation: Dwelling, Moving, Belonging on kahden
taidehistorioitsijan toimittama artikkelikokoelma, jossa joukko
suomalaisia ja muunmaalaisia eri alojen edustajia tarkastelee kodin
ja asumisen monia muotoja erilaisten aineistojen pohjalta ja eri
lähestymistapoja käyttäen. Kirjoittajat haastavat perinteisen
käsityksen kodista turvallisena ja pysyvänä paikkana ja tarjoavat sen
sijaan ajatuksen kodista dynaamisena prosessina. He käsittelevät
aihetta yleisesti tai keskittyen johonkin erityiskysymykseen
Suomessa, Bosniassa, Hollannissa, Ranskassa ja Virossa. Ajallisesti
artikkelit keskittyvät 1900-luvun jälkipuoliskolle ja 2000-luvun
alkuun, mutta muutamat etsivät koti-ihanteen lähtökohtia 1800-luvun
lopulta asti.



Feminismin sokeasta pisteestä tutkijan katseen polttopisteeseen

Koti on ollut feministitutkijoille vaikea paikka, joillekuille
suorastaan sokea piste. Monet ovat hylänneet koko sanan ja kieltäneet
kodin arvot. Mutta Hanna Johansson ja Kirsi Saarikangas eivät näin
tee. He käyvät rohkeasti käsitteen kimppuun toimittamassaan
englanninkielisessä Homes in Transformation -teoksessa ja vaativat
sen perusteellista uudelleen pohtimista. Artikkelikokoelman muutkaan
kirjoittajat eivät suosittele kodin käsitteen hylkäämistä, vaan
antavat sille omissa teksteissään moninaisia merkityksiä. 

Teoksen toimittajat ovat koulutukseltaan taidehistorioitsijoita.
Johansson on tutkija, jonka väitöskirja Maataidetta jäljittämässä:
luonnon ja läsnäolon kirjoitusta suomalaisessa nykytaiteessa
1970-1995 ilmestyi vuonna 2005. Nyt hänen kiinnostuksensa kohteena on
'Maiseman representaatioiden muunnoksia: luonto nykytaiteessa'.
Saarikangas puolestaan väitteli vuonna 1993 tutkimuksellaan Model
Homes for Model Families: gender, ideology and modern dwelling, joka
käsittelee 1940-luvun tyyppitaloja. Hän johtaa
Kristiina-instituutissa 'Luonnon, maiseman ja sukupuolen esittäminen
ja aistiminen' -tutkimushanketta, jossa myös Hanna Johansson on
mukana. Hän on julkaissut ja toimittanut useita teoksia mm.
sukupuolen ja tilan suhteesta, modernista kodista, ruumiillisuudesta
sekä taidehistoriallisista teorioista ja metodeista. Hänen teoksensa
Asunnon muodonmuutoksia (2002) ja Eletyt tilat ja sukupuoli (2006)
ovat tuttuja monelle maallikollekin. 

Homes in Transformation sisältää toimittajien laatiman 26-sivuisen
johdannon lisäksi kaikkiaan 13 artikkelia, joiden pituus vaihtelee 16
sivusta 35 sivuun ja jotka ajallisesti kattavat yli sata viime vuotta.
Kirjoittajista on miehiä kaksi ja naisia 11. He ovat eri alojen
professoreita ja muita ansioituneita tutkijoita Suomesta sekä
Alankomaista, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Artikkelit eivät rajoitu
pelkästään Suomeen ja suomalaisiin koteihin, vaan ne käsittelevät
kotia myös hollantilaisten, bosnialaisten, ranskalaisten ja
virolaisten esimerkkien avulla.

Kokoelman kirjoittajat määrittelevät kodin ideana ja paikkana eri
tavoin, niin historiallisena, sosiaalisena, kulttuurisena,
aineellisena, teknologisena, sukupuolittuneena kuin
seksualisoitunakin tilana, johon liittyy monenlaisia  muistoja ja
tunteita. He ymmärtävät sen vakaana ja intiiminä turvapaikkana tai
dynaamisena vuotavarajaisena tilana tai jonakin tältä väliltä. He
analysoivat eri näkökulmista, eri konteksteissa, erilaisten
aineistojen pohjalta ja erilaisin menetelmin, miten koteja ja niiden
merkityksiä muodostetaan representaatioissa, ajatuksissa ja
ihmissuhteissa sekä arkirutiineissa, tavoissa ja eleissä. Vaikka koti
yhä edelleen mielletään ensi sijassa heteronormatiivisen perheen
asuinpaikaksi, kirjoittajat ymmärtävät perheen myös uusin tavoin.
Sitä paitsi he tuovat selvästi ilmi, että asumiseen liittyy
pysyvyyden ohella erottamattomasti muuttuminen, muuttaminen ja
liikkuminen.  Eikä koti ole vain yksityisasia, sillä sitä koskettavat
maailmanlaajuiset taloudelliset ja sosiaaliset prosessit, eikä
ulkopuolisen maailman tunkeutumista sen seinien sisäpuolelle voi
estää. 

Nykyisinkin koti ymmärretään varsin yleisesti naisten ja lasten
paikkana, mutta feministifilosofit väittävät, että länsimaisessa
ajattelussa naiset äiteinä edustavat miehille paikkaa - kotia - ja
jäävät siten itse kodittomiksi. Lukijan ei tarvitse niellä tätä
ajatusta kakistelematta, mutta se hänen on myönnettävä, että
kotikäsitys on vahvasti historiallinen, siis sidoksissa aikaan,
paikkaan, kulttuuriin ja yhteisöön. Sen yksityisyys ja julkisuus myös
vaihtelevat.  

On kiintoisaa katsoa, millaiseen tutkimuskirjallisuuteen Homes in
Transformation- teoksen artikkeleissa viitataan. Oletin etukäteen,
että lähdeluetteloista löytyisi yhteisiä suuria guruja, joihin moni
kirjoittaja nojautuisi, mutta näitä en löytänyt. Pikemminkin kullakin
kirjoittajalla näyttää olevan omat suosikkinsa, joihin he
viittailevat. Toimittajille ovat antaneet oivalluksia mm. Iris Maria
Young, bell hooks, Doreen Massey, Michel de Certeau, Martin
Heidegger, Jacques Derrida ja Gaston Bachelard. Young on innoittanut
myös kahta muuta kirjoittajaa sekä de Certeau, Derrida ja Bachelard
kukin yhtä. Pierre Bourdieun ja Michel Foucault'n julkaisuja, joihin
kolme kirjoittajaa viittaa, ei puolestaan löydy toimittajien
listoilta. Useimpiin aikaisempiin tutkijoihin viittaa vain yksi
kirjoittaja.


Painettuja representaatioita

Johansson ja Saarikangas ovat jakaneet kirjan artikkelit aihepiirin
mukaan neljään osaan, joihin kuhunkin sisältyy kolme tai neljä
kirjoitusta. Kuten he toteavat, jako olisi voinut olla myös toinen.
Mutta silloin eri osioista olisi tullut varsin eri laajuisia.
Luonnehdin tässä hyvin lyhyesti kaikkia kirjoituksia, jotta lukija
voi päätellä, mikä niistä on hänen kannaltaan tutustumisen arvoinen.
Kirjan ensimmäinen osio, Representing and Constructing Home and
Domesticity, sisältää kolmen suomalaisen tutkijan artikkelit siitä,
miten erilaiset visuaaliset ja tekstuaaliset representaatiot luovat
länsimaisen kodin luonnetta ja ihanteita 1900-luvun jälkipuoliskolla.


Artikkelissaan 'Representations of Finnish Homes in the Interior
Decoration Magazines of the 1960s and 1970s' museonjohtaja Minna
Sarantola-Weiss analysoi modernin elämäntavan konkretisoitumista
suomalaisissa kodeissa ja sitä, miten siitä kerrottiin tekstein ja
kuvin Kaunis Koti- ja Avotakka-lehdessä. Hänen mukaansa 1900-luvun
jälkipuoliskon kotien sisustusta on tarkasteltava edellisen
vuosisadan porvariskotien taustaa vasten. Vaikka kodin ja arjen
mahdollisuudet ja ihanteet alkoivat jo vapautua ja moninaistua, niitä
hallitsi yhä modernin ideologia. 

Aineellisen kulttuurin ja kulutuksen tutkijana tunnettu sosiologi
Turo-Kimmo Lehtonen kirjoittaa otsikolla 'The Insured Homes as the
Foundation of Society, Private Insurance and Everyday Economics in
Finland during the 1950s'  ja tutkii vakuutusyhtiöiden tuottamien
painatteiden välittämiä elämisen ihanteita ja normeja. Yksityisten
vakuutusten oli toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa määrä
varmistaa hyvän elämän aineelliset edellytykset yhteiskunnan
kehittämän, mutta vielä vajavaisen sosiaaliturvan rinnalla. 

Queer-tutkija Anna Moring tarkastelee sateenkaariperheiden koteja ja
kodin tekemisen prosesseja suomalaisen sanoma- ja
aikakauslehtiaineiston pohjalta artikkelissaan 'Domestication into
Heteronormativity: Figurations of the Queer-Inhabited Home in Finnish
Magazines and Papers between 2002 and 2005'. Niille ei näytä löytyvän
omaa käsitteistöä, vaan toimittajat soveltavat niihinkin
heteroseksuaalisen ydinperheen ideaalia ja pyrkivät siten
normalisoimaan kaikki erilaisetkin perhemuodot.


Kerrottuja merkityksiä

Kirjan toiseen kokonaisuuteen, Homing, Moving, Belonging, sisältyy
neljä artikkelia, joiden kirjoittajista kolme on suomalaisia ja yksi
ranskalainen. Kirjoittajat hahmottelevat erilaisten toimijoiden,
kuten lähiöasukkaiden, ulkopuolisten asiantuntijoiden, nuorten
parien, lasten ja aikuisten näkemyksiä kodin ja kotipaikan
merkityksistä, joissa aktiivinen ja luova toimijuus nousee esille.
Keskeisenä aineistona hiellä ovat tutkimuskohteiden itsensä luomat
aineistot. 

Kirjan toinen toimittaja, Kirsi Saarikangas, kirjoittaa itselleen
läheisestä aiheesta, toisen maailmansodan jälkeisten
helsinkiläislähiöiden eletyistä tiloista. Hän analysoi lähiöasumista
koskevaa julkista keskustelua ja asukkaiden kirjoittamia muistelmia
artikkelissaan 'Life in the Suburbs is mere Residing.' Home, Moving
and Belonging in the Suburbs of the Helsinki Metropolitan Area from
the 1950s to the 1970s' ja osoittaa, että naisilla ja lapsilla oli
tärkeä osuus lähiöiden luomisessa viihtyisiksi ja monimerkityksisiksi
kotipaikoiksi. 

Ranskalainen arkkitehtuurista kiinnostunut psykologi ja sosiologi
Monique Eleb tutkii otsikolla 'The Couples Romance and its Spatial
Setting. Heterosexual Home-Making', miten ranskalaiset nuoret
heteroseksuaaliset parit rakentavat yhteistä kotia makujen, arvojen,
unelmien, tavoitteiden ja kulttuuristen taustojen aiheuttamien
jännitteiden keskellä. Aineistonaan hän käyttää haastatteluja, jotka
hän on tuottanut yhdessä eri yhteiskuntaluokista ja eri alueilta
tulevan yhdeksän parin kanssa. 

Kuvataiteilija Lea Kantonen, joka väitteli vuonna 2005
Teltta-teoksellaan, kirjoittaa kokoelmassa otsikolla 'Four Corners,
Stories of Movement, Sound and Silence at Home by Children in Two
Vilages'. Hän selvittää, millaisia merkityksiä ja arvoja erilaisista
kulttuuritaustoista tulevat lapset liittävät kotiin ja miten kodin
tilan käyttö, kulttuuriset merkitykset ja representaatiot kohtaavat
lasten kertomuksissa. Monipuolisen aineistonsa hän on tuottanut
1990-luvun lopulta lähtien puolisonsa Pekka Kantosen kanssa kahdessa
suomalais- ja virolaislasten taidetyöpajassa.  

Sosiaaliantropologia Laura Huttunen on tehnyt etnografista
kenttätyötä Suomeen muuttaneiden bosnialaisten pakolaisten
keskuudessa ja kirjoittanut tähän kokoelmaan heidän
kotikäsityksistään artikkelissaan 'Undoing and Redoing Home. The
Bosnian War and Diasporic Home-Making'. Bosnialaisille koti merkitsee
itse asiassa monia koteja ja asuntoja, joista osa on tuhoutuneita ja
siksi enää vain symbolisia. Tätä luistavasti kirjoitettua intoisaa
artikkelia lukiessa tuli heti mieleen, että suomalaisten evakkojen
kodit saattaisivat tarjota yhtä innoittavan ja eksoottisen
tutkimuskohteen.


Kodin oudot ja tutut elementit

Kirjan kolmas osio, Strangely Familiar Home, sisältää kolme
kirjoitusta kodeista ristiriitaisina paikkoina, joiden merkitykset
muuttuvat alituiseen. Nämäkin artikkelit osoittavat, etteivät kodin
ja sen ulkopuolisen maailman rajat ole myöskään selviä ja kiinteitä,
vaan ne liikkuvat jatkuvasti. 

Suomalaisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa jo aikaisemminkin
tutkinut antropologi Minna Ruckenstein on kirjoittanut artikkelinsa
'Dynamic Domestic Space. Violence and the Art of Home-Making' uhrien
haastattelujen pohjalta. Kotiväkivalta voi saada suorastaan
mielikuvituksellisia muotoja, vaikka se harvoin tulkitaan luovaksi 
ja innovatiiviseksi toiminnaksi.  Yleensä se koetetaan yhä uudelleen
unohtaa arjen rutiinien alle, jolloin siitä tulee 'luonnollista', ja
asiasta puhutaan vasta sitten, kun siitä on päästy eroon. 

Kirjan toinen toimittaja, Hanna Johansson, pohtii artikkelissaan
'Moving, Inscribing, Constructing. Dwellind as Building an Emptiness'
Outi Heiskasen taidetta, jossa asuminen on jatkuvasti läsnä. Hän
kietoo oman pohdintansa luontevasti Martin Heideggerin ajatuksiin
sekä näitä kommentoivien Jacques Derridan ja Luce Irigarayn
ajatuksiin. Hän osoittaa, miten taiteilija osallistuu omilla
keinoillaan feministiseen keskusteluun kodin merkityksistä ja miten
ne radikalisoivat kodin, talon ja ruumiin väliset suhteet. 

Kalifornian valtionyliopistossa toimiva filosofi James Tuedio, joka
on paneutunut erityisesti eurooppalaiseen ajatteluun, määrittelee
kodin lisäksi myös kodittomuutta artikkelissaan 'Ambiguities in the
Locus of Home. Exilic Life and the Space of Belonging'. Hänen
mielestään nuo käsitteet ovat olleet aivan 1900-luvun loppupuolen
älyllisessä keskustelussa. Hänen lähtökohtansa on koti turvapaikkana,
mutta hän vie lukijan siitä edelleen pakolaisuudessa rakentuviin kodin
ja identiteetin ulottuvuuksiin.


Kodin vuotavat rajat

Homes in Transformation -kokoelman viimeinen osa, Moving Boundaries
of Home sisältää kolme artikkelia, jotka käsittelevät kodin
ihanteiden muuttumista 2000-luvun taitteessa sekä kodin ja työpaikan
rajojen hämärtymistä, missä tietotekniikalla on ollut merkittävä
osuus. Samaan aikaan kun uusi teknologia on mahdollistanut työn
tunkeutumisen kotiin, se on myös antanut ihmisille mahdollisuuksia
kehitellä uusia omia tiloja ja yhteisöjä. 

Hollantilainen kulttuuriantropologi Irene Cieraad tutkii kodin
käsitteen jatkuvuutta ja muutoksia artikkelissaan '@Home? Students'
Vision of Home as Future trends in Home-Making'. Hän vertaa
1970-luvun taitteen radikaalien opiskelijoiden koti-ihanteita heidän
lastensa koti-ihanteisiin 2000-luvun taitteessa. Delftiläiset
opiskelijat eivät itse tuottamansa aineiston mukaan hyväksy
vanhempiensa maaseutuasumisen ihannetta nykyisessä elämänvaiheessaan,
mutta uskovat asettuvansa omine perheineen maaseudulle, lapsuutensa
ihanneympäristöön. 

Mediakulttuurin tutkija Susanna Paasonen tarkastelee Internetin
'kesyttämistä' artikkelissaan 'Immaterial Homes, Personal Spaces and
the Internet as Rhetorical Terrain'. Verkossa käytetään kodin,
asumisen ja liikkumisen sanastoa, siellä on kotisivuja, vieraskirjoja
ja virtuaalisia koteja ja yhteisöjä. Tietokone on käyttäjälleen kuin
oma tila ja kotisivu kotiin verrattava paikka, jossa yksilö esittelee
itseään ja luo identiteettiään; hän voi muokata itselleen täydellisen
tekominän, joka seurustelee virtuaalimaailmassa toisten fiktiivisten
ihmisten kanssa. 

Myös teoksen viimeisen artikkelin kirjoittaja, sosiaalipolitiikan
tutkija Eeva Jokinen sivuaa verkkomaailmoja artikkelissaan 'Home,
Work and Affects in the Fouth Shift'. Hän pohtii siinä naisen ja
kodin sekä työn rajojen muuttumista vuonna 2003 kootun aikuisten
arkielämää käsittelevän haastatteluaineiston pohjalta. Kodin ja työn
tiukasta erottamisesta on eri vaiheiden kautta siirrytty neljänteen
'vuoroon', jossa tietokoneet, matkapuhelimet ja Internet ovat
tunkeutuneet koteihin ja luovat uudenlaisia yksityisiä ja yhteisiä
tiloja hämärtäen ja venyttäen intiimin rajoja. 

* * *
Hanna Johanssonin ja Kirsi Saarikankaan toimittama Homes in
Transformation on monipuolinen ja monenkirjava teos, jonka muutamiin
artikkeleihin olisin toivonut tiukempaa sitomista historialliseen
kontekstiin. Mutta kokonaisuutena teos osoittaa vakuuttavasti, ettei
ole olemassa yhtä yleispätevää, joka tutkimukseen sovellettavaa kodin
käsitettä eikä yhtä tapaa kirjoittaa. Lähtökohtiakin voi olla
monenlaisia. Toivottavasti yhä useammat miestutkijat tarttuvat sekä
teokseen että kodin käsitteeseen ja paneutuvat miesten paikkoihin ja
tiloihin kodeissa.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/