[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pitkin poikin muistojen Karjalaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  tutkija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hollmén, Roope: Juuret Karjalassa. facto, 2009. 294 sivua.


Pitkin poikin muistojen Karjalaa
---------------------------------------------------------

Tieto-Finlandia-ehdokkaanakin ollut Roope Hollménin Juuret Karjalassa
on laaja tietopaketti Karjalasta ja karjalaisuudesta Suomen rajojen
ulko- ja sisäpuolella. Teos pohjautuu aikaisempiin julkaisuihin eikä
sinänsä sisällä uutta tutkimusta, mutta kokoaa yhteen ja esittelee
aikaisempia Karjalaa käsitteleviä tekstejä ja kuvia. 

 


 

Karjalaisilla juurilla tarkoitetaan nykypäivän Suomessa tavallisesti
siirtokarjalaisten jälkeläisyyttä. Tässä kontekstissa Karjala
merkitsee niitä alueita (Raja-Karjala, Laatokan Karjala ja
Karjalankannas), jotka luovutettiin Neuvostoliitolle talvisodan ja
jatkosodan päättyessä ja joiden luovutus vahvistettiin Pariisin
rauhansopimuksessa helmikuussa 1947. Hollménin Juuret Karjalassa
-teos käsittelee Karjalaa paljon laajempana alueena. Teoksen
Karjalaan kuuluvat luovutettujen alueiden lisäksi myös ne Karjalan
alueet, jotka eivät ole milloinkaan kuuluneet Suomeen (tai Ruotsiin)
eli Vienan, Aunuksen ja Tverin karjalat, sekä ne alueet, jotka ovat
edelleen osa Suomea (Pohjois- ja Etelä-Karjala).

Teos jakautuu kolmeen osaan, 'Karjalan historia', 'Uskonnot
Karjalassa' sekä 'Karjalan kieli ja kansanperinne'. Ensimmäinen osa
on laajin, se käsittää noin kaksisataa sivua eli kaksi kolmasosaa
koko kirjasta. Liikkeelle lähdetään kivikaudesta ja vanhimmista
arkeologisista löydöistä edeten kohti nykyaikaa. Käsitellyksi tulevat
monenlaiset elinkeinot ja asuinrakennukset, tavat ja uskomukset,
asutushistoria ja rajojen muutokset, kansallisromantiikka ja
karelianismi, talvi- ja jatkosota sekä siirtokarjalaisten
asuttaminen. Varsinaisen tekstin lisäksi teoksessa on runsaasti
erillisiä tietolaatikoita, joissa esitellään ilmiöitä, tapahtumia ja
henkilöitä. Näihin sisältyy tavallisesti myös kuvia. Tietolaatikot
tuovat sisältöön runsaasti isompaa ja pienempää tietoa sekä
lisävivahteita, toisaalta ne myös lisäävät kerronnan epätasaisuutta
katkaistessaan tekstiä.

Teos on erittäin runsaasti kuvitettu, täysin kuvatonta sivua ei juuri
löydy. Kuva-aineisto on moninaista; kuvia on paljon esimerkiksi Olaus
Magnuksen Pohjoisten kansojen historiasta, Giuseppe Acerbin
matkakirjasta ja I. K. Inhan Kalevalan laulumailta -teoksesta.
Lisäksi kuvituksena on käytetty mm. maalauksia, lehtileikkeitä,
kansatieteellisiä piirroksia sekä valokuvia. Kuvia käsitöistä,
lähinnä etupistokirjontamalleista, on runsaasti, niistä on vielä
erillinen liitekin. Kuva-aineisto painottuu vahvasti menneeseen,
esimerkiksi sodanjälkeisen ajan valokuvia miltään Karjalan alueelta
ei ole kuin aivan muutama. Muutamassa kohdassa kuvavalinta
hämmästyttää. Esimerkiksi sivujen 92 ja 93 kuvat Viipurin
Raatitornista ja Vesiportinkadusta ovat peräisin 1940-luvulla
painetusta kirjasta. Kuvat ovat melko huonolaatuisia, joten jää
ihmetyttämään, miksi juuri ne on valittu kokosivun kuviksi. Sinänsä
mielenkiintoisten kuvien rinnalle olisi ollut helppo löytää vaikka
2000-luvun kuvat samoista paikoista, kuuluvathan ne nykypäivänäkin
Viipurin kuvatuimpiin kohteisiin.

Teoksen epätasapainoinen rakenne on hiukan hämmentävä. Teoksen toinen
ja kolmas osa muodostavat yhteensä vajaan kolmanneksen koko kirjasta.
Näistä varsinkin toinen osa, 'Uskonnot Karjalassa' on hyvin lyhyt.
Runsaassa kahdessakymmenessä sivussa käsitellään muinaisuskon ja
kansanuskomusten lisäksi kristinuskon tulo Karjalaan, ortodoksisuus,
katolilaisuus, uskonpuhdistus ja luterilaisuus. Tämä luku tuntuu
oikeastaan aika turhalta, koska samoja asioita on käsitelty jonkun
verran ensimmäisen luvun eri kohdissa. Toisen luvun keskeissisällön
olisi hyvinkin voinut integroida historia-osioon mukaan, joko itse
tekstiin tai tietolaatikkoina. Kolmannessa osassa, 'Karjalan kieli ja
kansanperinne' on viitisenkymmentä sivua. Tämän osan sisältö on kovin
monenkirjavaa: kansallispukuja, käsitöitä, leikki- ja tapaperinnettä,
ruokaohjeita. Kaikkea on vähän, muttei mitään kovin perusteellisesti.
Esimerkiksi karjalan kieltä käsitellään kahden sivun verran (joista
noin puolet kuvia) minkä lisäksi on yksi sivu karjalaisia
sananlaskuja ja arvoituksia. Toisaalta juuri tässä loppuosassa on
paljon sellaista asiaa, mikä varmasti tuntuu omista karjalaisista
juuristaan kiinnostuneesta lukijasta erityisen mielenkiintoiselta.

Juuret Karjalassa -teos sisältää paljon mielenkiintoista asiaa,
vaikka paikoin sisältö on hiukan epätasaista ja epäjärjestelmällistä.
Joidenkin asioiden kohdalla tuntuu, että mukaan on ilman erityisempää
valikointia otettu kaikki, mitä on löytynyt. Monissa kohdin tekstissä
käsiteltävä aihealue täsmentyy selvästi, mutta toisinaan puhutaan
epämääräisesti vain 'karjalaisista' tai 'Karjalasta' silloinkin, kun
asia koskee vain tiettyä aluetta tai väestönryhmää. Kokonaisuutena
kirjaa voi kuitenkin pitää ansiokkaana. Runsas kuvitus ja
tietolaatikot tekevät teoksesta myös mukavan selailukirjan, josta
tuntuu löytyvän joka katselukerralla aina uutta. Lähdeviittauksia ei
ole teoksessa merkitty näkyviin, mutta käytetyt lähteet on lueteltu
lähdeluettelossa, mikä auttaa kiinnostunutta löytämään
jatkolukemista. Erillistä asiahakemistoa teoksessa ei ole. Jossain
määrin tätä puutetta kyllä paikkaa sisällysluettelon
yksityiskohtaisuus.

Teos pohjautuu aikaisempiin julkaisuihin eikä sisällä uutta
tutkimusta. Kirja ei siten tarjoa paljonkaan sellaiselle
tutkija-lukijalle, joka on jo perehtynyt Karjalaan laajasti ja jolla
saattaa olla kaikki Hollménin käyttämät lähdeteokset omassa
hyllyssään. Meidän muiden lukijoiden kannalta Juuret Karjalassa
-teoksen erityisenä ansiona voi kuitenkin pitää nimenomaan sitä, että
kokoaa yksien kansien sisälle hyvin monenlaista Karjalaa käsittelevää
aineistoa teksteinä ja kuvina. Kenelle tahansa karjalaisuudesta tai
omista juuristaan kiinnostuneelle teos kertoo ainakin sen, ettei
Karjala ole pelkästään yksi ja yksiselitteinen. Karjalaan sisältyy
paljon muutakin kuin juuri se kylä tai pitäjä, josta mahdollisesti
joku esivanhemmista on lähtöisin.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/