[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ihmisten ja ötököitten sotainen historia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Heini Hakosalo  FT, Oulun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Huldén, Lena: Kuusijalkainen vihollinen. Niveljalkaisten vaikutus
länsimaiseen sodankäyntiin (Den sexbente fienden). Kääntänyt Marketta
Klinge. Schildts Kustannus, 2008. 239 sivua.


Ihmisten ja ötököitten sotainen historia
---------------------------------------------------------

Lena Huldénin kirja valottaa epidemioitten ja sotilaslääketieteen
historiaa tuoreesta näkökulmasta, taudinvälittäjinä toimineiden
hyönteisten kautta. Se hahmottaa varmalla otteella ihmisten ja
ötököiden vuosisataisen yhteiselon historian synkimpiä jaksoja ja
muistuttaa samalla historioitsijaa siitä, kuinka tärkeää
historioitsijan on selityksissään ottaa huomioon myös ei-inhimilliset
toimijat ja selitystekijät.


Vuosi 2008 oli Suomessa hyvä tietokirjavuosi, ja Lena Huldénin
Kuusijalkainen vihollinen kuuluu sen parhaimmistoon. Ruotsiksi teos
ilmestyi jo 2006. Huldénin teos erottuu hyvienkin tietokirjojen
joukossa edukseen ainakin kahdesta syystä: kirjoittaja on kahden eri
tieteenalan - historiantutkimuksen ja hyönteistieteen - asiantuntija,
ja yhdistämällä kaksi osaamisaluettaan hän onnistuu tarjoamaan
tuoreita näkökulmia tarkastelemiinsa historiallisiin ilmiöihin. Teos
eroaa keskivertotietokirjasta myös siinä, että sillä on paitsi vankka
sisältö myös eräänlainen sanoma, ja nimenomaan sanoma jolla on
kiinnostavia historiografisia implikaatioita.

 

Tautihistoriaa uusin painotuksin

Kuusijalkainen vihollinen on katsaus epidemioitten ja
sotilaslääketieteen historiaan. Kirja olisi ehkä saanut enemmän
lukijoita - ainakin historioitsijoiden joukossa - jos tämä olisi
käynyt suoremmin ilmi kirjan otsikosta. Vaikka epidemioitten
historiasta on englanniksi kirjoitettu roppakaupalla ja suomeksikin
jonkin verran, aihetta ei suinkaan ole ammennettu tyhjiin.
Epidemioitten historiaa on kirjoitettu esimerkiksi talous- ja
sosiaalihistorian näkökulmasta, mentaliteettihistorian näkökulmasta
ja mikrobien näkökulmasta, mutta tietääkseni ei aikaisemmin
hyönteisten välittäjänroolia painottaen. Muistutus kulkutautien
valtavasta merkityksestä on edelleen paikallaan, sillä yleisen
hygienian parantumisen ja etenkin antibioottien kehittämisen jälkeen
tartuntatautiepidemiat ovat kadonneet teollistuneiden länsimaitten
kollektiivisesta tajunnasta merkillisen nopeasti. Kuinka moni
esimerkiksi muistaa, että malaria oli vakava ongelma joissakin osissa
Suomea vielä 1800-luvun alkupuolella ja että sitä esiintyi
suomalaisissa joukoissa myös jatkosodan aikana?

Kirja jäsentyy temaattisesti, hyönteisten ehdoilla, pikemminkin kuin
kronologisesti. Käsittelytapa tuo kerrontaan mukanaan tietynlaista
yllätyksellisyyttä, joka pitää lukijan mielenkiinnon vireillä, samaan
tapaan kuin hyvä tiedejuttu tai -dokumentti. Luettavuutta lisää myös
se, että teos on sujuvasti kirjoitettu, runsaasti kuvitettu ja täynnä
kiinnostavia yksityiskohtia.

Eri pääluvuissa esitellään erilaisia niveljalkaisia ja niiden
aikaansaannoksia erityisesti sotien ja selkkausten aikana. Tutuksi
tulevat torakat, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille paljonkin haittaa
mutta joitten rooli spesifien tautien vektorina (taudinvälittäjinä)
on epäselvä; täit ja väiveet (pilkkukuume, toisintokuume,
ampumahautakuume); hyttyset (malaria, keltakuume), kärpäset ja
paarmat (unitauti, trakooma, punatauti, lavantauti, kolera,
pernarutto); kirput (paiserutto); punkit ja puutiaiset (borrelioosi,
puutiaisaivotulehdukset, syyhy). Teos huomioi laajasti myös
hyönteisten ja ihmisten välisiin suhteisiin vaikuttavat monet
tekijät, esimerkiksi muutokset pukeutumisessa, asumisessa ja
liikkumisessa. Laajoista tietolaatikoista löytyy tietoa Aristoteleen
hyönteisiä koskevista näkemyksistä metapopulaatiodynamiikan ja
historian suhteeseen. Lopuksi Huldén luo katsauksen epidemiatorjunnan
lähimenneisyyteen ja tulevaisuuteen. Hän toteaa, että voimavarat ovat
viime vuosikymmeninä kohdistuneet hoitokeinojen ja lääkkeiden
tutkimukseen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden - jopa
rokotekehittelyn - kustannuksella, mikä voi osoittautua suureksi
virheeksi.

Epidemioitten historiana Kuusijalkainen vihollinen ei tietenkään ole
- eikä väitä olevansa - kattava. Vaikka hyönteisvektorien rooli on
ollut tärkeä useimmissa etenkin sotien aikana riehuneissa
kulkutaudeissa, on myös tuhoisia epidemioita - esimerkiksi nyt niin
ajankohtaiset influenssapandemiat - joissa hyönteiset eivät ole
näytelleet merkittävää roolia. Huldénin teos on myös erinomainen,
joskaan ei kattava eikä yhtenäinen katsaus sotilaslääketieteen
kehitykseen. Kirjan ansioihin kuuluu se, että se ei rajoitu
suurvaltojen käymiin sotiin, vaan kertoo myös Suomen ja Ruotsin
tauti- ja sotahistoriasta.

Kirja on yksityiskohdista rikas, joten ei ole yllättävää, että etsivä
voi löytää tekstistä väitteitä, joita ei avata riittävästi tai joiden
merkitys on käännöksessä hämärtynyt. Tällainen on esimerkiksi lause
'Ruotsissa ja Suomessa malaria eli vilutauti kuului kauan vain
varsinaisiin kansantauteihin' (s. 87). On myös kohtia, joissa uusin
tutkimus on eri mieltä Huldénin kanssa: Huldénin mukaan Florence
Nightingale tuli 'läheiseen tuttavuuteen' Elisabeth Fryn kanssa (s.
123), kun taas Nightingale-elämäkerturi Mark Bostridgen mukaan mikään
ei viittaa siihen että naiset olisivat sen paremmin tavanneet kuin
vaihtaneet kirjeitäkään[1]. Huldénin tutkimuksen pääjuonteen kannalta
detaljilla ei ole merkitystä. Mirko Grmekin (1924-2000) puuttuminen
julkaisuluettelosta on harmillisempaa. Grmek oli 1900-luvun johtavia
sairauksien historian tutkijoita, taustaltaan
biotieteilijä-historioitsija kuten Huldénkin. Hän paitsi kirjoitti
erityistutkimuksia monista sairauksista myös lanseerasi epidemioitten
historialliseen tutkimukseen patokenoosin (pathocenosis) käsitteen
teoreettisen käsitteen, jonka käyttökelpoisuudesta olisin mielelläni
kuullut Huldénin mielipiteen. Käsite viittaa tietyllä alueella
tiettynä aikana esiintyvien tautien tasapainotilaan ja
vuorovaikutukseen[2].

 

Pienet otukset, suuret kysymykset

Huldénin teoksen sanoma nousee aineistosta kuin itsestään, ilman
julistamista. Tuttu hokema sodan mielettömyydestä saa uutta sisältöä,
kun lukijalle osoitetaan, että kirppu tai täi ovat monissa tapauksissa
vaikuttaneet sotien lopputulokseen enemmän kuin sotapäälliköiden
taktinen nerokkuus, tekninen osaaminen, joukkojen kuri ja moraali,
sotamiesten urheus tai propagandan tehokkuus - siis ylipäätään
enemmän kuin intentionaalinen inhimillinen toiminta. Sotien ympärille
rakentunut muistamisen teollisuus näyttäytyy tästä näkökulmasta
absurdina, joskin inhimillisesti ymmärrettävänä, ilmiönä. Mikäli Lena
Huldénia on uskominen, ensimmäisen maailmansodan muistomerkkien
huipulle nostaa kuuluisi hyönteinen, sillä hänen mukaansa
'Kysymykseen, kuka voitti ensimmäisen maailmansodan, on vain yksi
oikea vastaus: vaatetäi' (s. 59).

Huldénin teoksen lukeminen panee miettimään, kiinnittävätkö
historioitsijat selityksissään tarpeeksi huomiota ei-inhimillisiin
tekijöihin ja toimijoihin, sellaisiin kuin vaikkapa kirput tai
bakteerit. Ja jos eivät, niin mistä tämä johtuu? Siitäkö etteivät he
koe asiantuntemuksensa riittävän biologisiksi määrittyvien ilmiöiden
vaikutuksen huomioimiseen vai siitä, että tieteenalaan on rakennettu
sisään taipumus rationaalisen ja intentionaalisen toiminnan
ylikorostamiseen?

[1]  Mark Bostridge, Florence Nightingale. The Woman and Her Legend
(London: Viking, 2008: 98).

[2] Grmek esitteli käsitteen 1969 Annales-lehdessä julkaisemassaan
artikkelissa ja käytti sitä sittemmin esimerkiksi teoksissaan
Diseases in the Ancient Greek World (Baltimore: Johns Hopkins
University Press, 1989) ja The History of AIDS: Emergence and Origin
of a Modern Pandemic (Princeton, NJ: Princeton University Press,
1990).



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/