[H-verkko] Tampere, =?UNKNOWN?B?VuRpdPZzOg==?= Kuriton suutari ja =?UNKNOWN?Q?kiist=E4misen?= rajat. =?UNKNOWN?Q?Ty=F6v=E4enliikkeen_l=E4pimurto_h=E4m=E4l=E4isess=E4?= =?UNKNOWN?Q?_maalaisyhteis=F6ss=E4?= 1899-1909

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Kuriton suutari ja kiistämisen rajat. Työväenliikkeen
läpimurto hämäläisessä maalaisyhteisössä 1899-1909
Tampere 11.12.2010 

FL, YTM Sami Suodenjoen historian alaan kuuluva väitöskirja

Kuriton suutari ja kiistämisen rajat. Työväenliikkeen läpimurto
hämäläisessä maalaisyhteisössä 1899-1909 (Unruly shoemaker and the
limits of contestation.  Breakthrough of labour movement in a Finnish
rural community, 1899-1909)

tarkastetaan 11.12.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni
B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Ilkka Liikanen (Itä-Suomen yliopisto).
Kustoksena toimii professori Irma Sulkunen.

                                                ***

Sami Suodenjoki on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut
yhteiskuntatieteiden maisterin ja filosofian lisensiaatin tutkinnot
Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut tutkijana Tampereen
yliopistossa vuodesta 2006 lähtien.

Suodenjoen väitöskirja ilmestyy sarjassa Bibliotheca Historica,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2010. ISBN
978-952-222-247-3, ISSN 1238-3503.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum,
http://granum.uta.fi, tai http://kirjat.finlit.fi/

Lisätietoja: Sami Suodenjoki, puh. 044 016 1077,
sami.suodenjoki at uta.fi, http://www.uta.fi/~sami.suodenjoki/

LEHDISTÖTIEDOTE

Sosialistinen työväenliike saavutti Suomessa kansainvälisesti
vertailtuna poikkeuksellisen vahvan jalansijan 1900-luvun alussa.
Poikkeuksellista oli myös se, että työväenliike sai Suomessa
kannatuksensa pääosin maaseudulta, toisin kuin muualla Euroopassa.

Sami Suodenjoen mikrohistoriallinen tutkimus lähestyy työväenliikkeen
läpimurtoa 1900-luvun alun suomalaisella maaseudulla yksittäisen
henkilön ja hänen toimintansa kautta. Tutkimuksen keskushahmo on
urjalalainen suutari Vihtori Lindholm (1868-1918), joka toimi
paikallisessa työväenliikkeessä 1900-luvun ensikymmenellä.

Lindholm oli paitsi poliittisesti aktiivinen käsityöläinen, myös
itseoppinut kirjoittaja ja yhteisössään ristiriitoja herättänyt
kyläoriginelli. Hänen toimintansa välityksellä avautuu uudella
tavalla se, millaisissa muodoissa maalaistyöväestön protesti
vallanpitäjiä kohtaan ilmeni maalaisyhteisössä ja miten tämä protesti
kanavoitui työväenliikkeeseen. Samalla Lindholmin monisärmäinen hahmo
nostaa esiin työväenliikkeen sisälle muodostuneet rajalinjat ja
jännitteet.

Edellytykset työväenliikkeen läpimurrolle tarjosi vuosien 1899-1904
ns. ensimmäinen sortokausi, jonka aikana Venäjän keisarillinen
hallinto tiivisti otettaan Suomen suuriruhtinaskunnasta. Tutkimus tuo
näkyviin, että kenraalikuvernööri Bobrikovin käynnistämillä
venäläistämistoimilla oli keskeinen rooli maaseudun työväestön
omaehtoisen protestin mahdollistajana. Vuoden 1899 helmikuun
manifesti ja hallinnon aloittamat asevelvollisuuskutsunnat aktivoivat
suomalaiset säätyläiset protestiin keisarihallintoa vastaan, mutta
samalla ne avasivat tilattomalle väestölle väylän edistää omia
tavoitteitaan esimerkiksi maanjakohuhujen ja virkavallalle
lähetettyjen ilmiantojen välityksellä. Tämä tilattomien poliittinen
aktivoituminen loi perustaa sosialismille, joka tarjosi poliittisesta
vallankäytöstä suljetuille väestöryhmille uusia vastarinnan välineitä
ja lupasi radikaaleja parannuksia työ- ja maanomistusolojen
kaltaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Työväenliike juurtui Urjalaan vuodesta 1901 alkaen, samoihin aikoihin
kuin muuallekin eteläisen Suomen maaseudulle. Urjalassa liike vetosi
ennen muuta maataloustyöläisiin, palkollisiin ja käsityöläisten
vähävaraisimpaan osaan sekä jossain määrin myös torppareihin.
Ensimmäisinä vuosinaan Urjalan työväenyhdistyksen jäsenmäärä pysyi
kuitenkin vähäisenä, ja yhdistyksen mahdollisuudet vaikuttaa
säätyläisten ja talollisten hallitsemaan paikallispolitiikkaan olivat
niukat. Niinpä liikkeessä oli tilausta suutari Lindholmin kaltaiselle
aloitekykyiselle ja uskaliaalle aktiiville, joka oli valmis avoimesti
haastamaan paikalliset vallanpitäjät.

Toisaalta suutari oli huonomaineinen käräjäpukari, joka ärsytti
paitsi poliittisia vastustajia myös omia aatetovereita. Hänen
värikkäät vaiheensa osoittavat, että jäsenistön kurittomuus aiheutti
työväenliikkeelle jatkuvia ongelmia liikkeen pyrkiessä murtautumaan
mukaan paikalliseen ja kansalliseen vallankäyttöön. Ongelmat
korostuivat erityisesti vuoden 1905 suurlakon jälkeen.
Työväenliikkeen jäsenmäärä ja joukkovoima kasvoivat tuolloin
räjähdysmäisesti ja liike suuntautui eduskuntavaalikampanjointiin ja
toimintaan kunnalliselimissä. Sosiaalidemokraattisen puolueen
organisaation yhdenmukaistuminen ja tarve varjella mainettaan
johtivat aatteiltaan ja toimintatavoiltaan kiusallisten rönsyjen
karsimiseen liikkeestä. 

Ilmoitus lähetetty: 9.12.2010 08:09

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/