[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tapaus Bergman ja tiivistelmä seitsemältä vuosikymmeneltä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Huhtanen, Jouni 
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Donner, Jörn: Bergman: muistelma (Bergman: PM). Kääntänyt Mattila,
Raija. Otava, 2009. 215 sivua.


Tapaus Bergman ja tiivistelmä seitsemältä vuosikymmeneltä
---------------------------------------------------------

Kun monipuolinen kulttuurivaikuttaja Jörn Donner kirjoittaa teoksen
pitkäaikaisesta ystävästään ja työtoveristaan Ingmar Bergmanista, ei
tuloksena ole perinteinen elämäkerta tai historiallinen dokumentti,
vaan pikemminkin tiivistelmä siitä, mitä tekijä uskoo kokeneensa ja
nähneensä suhteessa sekä Bergmaniin ja hänen teoksiinsa että Ruotsiin
ja sen ihmisiin. Muistelmien hajanaisuudesta ja nopeasti vaihtuvista
assosiaatioita johtuen järjestelmällisyyteen tottuneen lukijan voi
olla aluksi vaikea tarttua teokseen. Bergman: muistelma on kuitenkin
erinomainen esitys laajentaessaan käsitystä Bergmanin henkilöhahmosta
sekä hänen tuotantonsa monimuotoisuudesta.


Jörn Donnerin (s. 1933) Bergman: muistelma kuvailee persoonalliseen
tyyliin ruotsalaisen teatteri- ja elokuvaohjaajan Ingmar Bergmanin
(1918-2007) elämänvaiheita ja keskeistä tuotantoa. Donner pysyttelee
tyylilleen uskollisena luottaen raportinomaiseen esitystapaan, joka
oli 1960-luvulla sekä kirjallisuuden että elokuvataiteen estetiikan
perusta. Aluksi teos voi vaikuttaa tyyliltään turhankin
fragmentaariselta. Toisaalta Donner lataa lyhytsanaisiin katkelmiinsa
huomattavan määrän yksityiskohtaista tietoa ja henkilökohtaisia
tuntemuksiaan Bergmanista sekä tämän tuotannosta ja maailmankuvasta.
Näihin paikoin sarkastisiin, paikoin veljellisen ymmärtäväisiin
huomioihin sisältynee myös jonkinlaista uutuusarvoa, sillä Donner on
päässyt seuraamaan Bergmanin työskentelyä useamman vuosikymmenen ajan
lähietäisyydeltä.

Donner esittää teoksensa johdannossa, ettei hänellä ole aikomusta
kuvata Bergmanin monenkirjavaa elämää sellaisenaan - 'nykymaailmassa
kaikki olennainen tieto ohjaajasta on saatavissa verkosta'. Valinta
on sinällään perusteltu ja jättää tilaa muunlaiselle
henkilökuvaukselle. Tekijä onnistuu nostamaan esiin omakohtaisen
käsityksensä Bergmanista, millä lienee enemmän arvoa Bergmanin
hahmosta kiinnostuneille lukijoille kuin kaikilla niillä faktoilla,
jotka löytyvät aikaisemmin julkaistuista elämäkerroista ja
hakuteoksista. Donnerin teosta ei missään tapauksessa tule pitää
historiantutkimuksena eikä perinteisessä mielessä edes yleistajuisena
historiankirjoituksena. Se ei ole myöskään elämäkerta eikä kertomus
Ruotsista ja sen lähimenneisyydestä. Donnerin sanojen mukaan Bergman:
muistelma on vain 'lyhennelmä' siitä, miten hän on itse käsittänyt
Bergmanin, tämän taiteen sekä suhteen Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen.

Teos muistuttaa tyyliltään fiktiivistä romaania, mihin on osasyynä
se, että Donner itse esiintyy teoksen sivuilla nimimerkillä J.
Minämuotoisen kerronnan sijaan valittu ulkoinen näkökulma tarjoaa
mahdollisuuden tarkastella menneisyyden sattumuksia jokseenkin
ulkopuolisen silmin objektiivisesti. Bergman: muistelma piirtää
henkilökuvan sekä Bergmanista että Donnerista itsestään pyrkien
kommentoimaan kummankin taiteellista ja kulttuuripoliittista
toimintaa kriittisesti, vailla myyttisyyden sädekehää.

Donner muistaa olleensa tekemisissä Bergmanin kanssa seitsemän
vuosikymmenen ajan. Hän kirjoittaa muistelmanomaisia välähdyksiä eri
vuosikymmeniltä niin Ruotsista kuin Suomestakin käyden läpi maiden
kulttuurioloja erityisesti elokuvataiteen, teatterin ja
kirjallisuuden osalta. Tekijän tiedot Pohjoismaiden, Saksan ja
Yhdysvaltojen kulttuurielämästä ovat varsin laajat ja vaikuttavat.
Mies on matkustellut ympäri maailmaa, toiminut muun muassa Ruotsin
elokuvainstituutin toiminnanjohtajana (1978-1982) sekä eduskunnan ja
Euroopan parlamentin jäsenenä, mikä antaa hänelle selvän
etulyöntiaseman tarkastella taidetta ja kulttuuripolitiikkaa
tavanomaista laajemmasta näkökulmasta käsin. Ei ole epäillystä,
etteivät asiat olisi menneet hänen kuvaamallaan tavalla, vaikka teos
sisältääkin paikoin omaperäisiä tulkintoja ja painotuksia.
Kulttuurin, historian ja kulttuurihistorian asioista voidaan olla
monta eri mieltä - yhden totuuden osoittaminen on vaikeaa.

Lukijan mielenkiinnon säilymisen kannalta jonkinlaisen ongelman voi
muodostaa teoksen rakenne. Donnerin muistumat muodostavat löyhän
kudelman eri aikakausien ja vuosikymmenien välille, johdonmukaista
kronologiaa teoksesta on vaikea löytää. Hyppäykset eri aikakausien ja
tapahtumapaikkojen välillä ovat toisinaan rajuja, vaikkakaan eivät
täysin motivoimattomia. Tämä fragmentaarisuus voi koitua teoksen
turmioksi lukijan kamppaillessa paikoin nopeasti vaihtuvien kuvien ja
vyörynä virtaavien assosiaatioiden keskellä. Samaan hengenvetoon on
tosin todettava, että muoto on esteettisesti tyylikäs ja tukee
teoksen sisältöä: sekä Donnerin että Bergmanin elämä lienee ollut
kiihkeätempoista luovimista taiteen ja ihmissuhteiden virrassa.

Vaikka Donner ruotii suhdettaan Bergmaniin jokseenkin tarkasti
monelta eri kantilta, välttyy hän pahemmilta ylilyönneiltä.
Esimerkiksi hänen ja Bergmanin yhteistyön huipentumana pidettyä Fanny
ja Alexander -elokuvaa tekijä malttaa pohdiskella suhteellisen
maltillisesti. Teos oli tietysti arvokas sekä ohjaaja Bergmanille
että tuottaja Donnerille. Vaikka kyseisen teoksen läpikäyminen saa
suhteettoman laajasti tilaa muistelman sivuilla, pidättäytyy Donner
elokuvan arvostelemisesta ja selvästi välttelee kuvailemasta
tarkemmin elokuvalle myönnetyn Oscar-palkinnon mukanaan tuomaa
glooriaa. Hän toki puhuu Oscar-gaalasta, mutta toteaa
palkinnonjakotilaisuuden olleen 'rasittava tapahtuma'. Tarkemmin ja
laajemmin hän sen sijaan kuvailee Bergmanin elokuvien tekoon ja
levittämiseen liittyviä taloudellisia ja tuotannollisia ongelmia
sivuten samalla muutamien teosten vastaanottoa. Nämä huomiot
tarjonnevat ainakin aloitteleville elokuvantekijöille tuntuman siitä,
kuinka vaikeaa voi toisinaan olla löytää rahoitus kokoillan
taide-elokuvalle.

Huolimatta siitä, että Donnerin muistot Bergmanista eivät aina ole
kovin positiivisia, kuvailee hän suhdettaan ystäväänsä
kiihkottomasti, avoimesti ja ymmärryksellä. Hänen mukaansa Bergmanin
maine ei koskaan saanut häntä 'nielemään täysin kritiikittömästi
kaikkea mitä Bergman sanoi tai teki', mikä aiheutti heidän välilleen
kitkaa. Lopullisesti välit tulehtuivat Donnerin tehtyä omintakeisen
elokuvan Bergmanista tämän 80-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1998.
Donnerin huomiot Bergmanin ailahtelevasta mielenlaadusta ovat kaikin
puolin mielenkiintoista luettavaa. Reilun kahdensadan sivun aikana
hän ehtii pohtia muun muassa ohjaajan poliittisuutta ja
epäpoliittisuutta sekä sitä, millainen suhde Bergmanilla oli
nuoruudessaan 1930-luvun lopulla kansallissosialismiin ja aikakauden
muihin aatesuuntauksiin.

Donnerin kirjailijana ja elokuvantekijänä useiden vuosikymmenien
aikana tavoittama Ruotsi ei ole sen enempää hengeltään kuin
ulkoisilta puitteiltaan aivan samanlainen kuin Bergmanin elokuvista
(ja muusta tuotannosta) välittyvä Ruotsi. Tämä tulee esiin myös
Bergman: muistelma -teoksesta. Kahden omaleimaisen kulttuuripersoonan
näkemykset ja maailmankuvat eroavat selvästi toisistaan. Vaikka
Bergman oli Donnerin läheinen ystävä ja työtoveri, on Bergman:
muistelma muistelmateokseksi paikoin kiitettävän objektiivinen ja
kriittinen. Tässä mielessä Donnerin tapa valita ulkopuolinen
näkökulma ja käsitellä itseäänkin ikään kuin vain teoksen yhtenä
henkilöhahmona on onnistunut ratkaisu. Teoksen ehdoton vahvuus on
siinä, että se tarjoaa näennäisestä suppeudestaan huolimatta
jokseenkin monipuolisen kuvan Euroopan kulttuurielämästä sekä
omaperäisen tulkinnan ohjaaja Bergmanin luonteenlaadusta.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/