[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Rigvedasta Hare Krishnoihin: hindulaisuuden monimuotoisuus tiiviisti esitettynä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Raita Merivirta-Chakrabarti  FL, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Dwyer, Rachel: Mihin uskovat hindut (What Do Hindus Believe?).
Kääntänyt Laura ja Olga Jänisniemi. Otava, 2009. 96 sivua.


Rigvedasta Hare Krishnoihin: hindulaisuuden monimuotoisuus tiiviisti
esitettynä
---------------------------------------------------------

Otavan julkaisema Rachel Dwyerin Mihin uskovat hindut on näpsäkkä ja
informatiivinen, mutta paikoin hieman sekava johdatus Intian
valtauskontoon.


Intian noustessa yhä merkittävämmäksi mahdiksi maailman mittakaavassa
ja intialaisen kulttuurin ollessa edelleen muodissa länsimaissakin on
mukava lukea myös suomen kielellä Intiaa, Intian kulttuureja ja
yhteiskuntaa ja uskontoja käsitteleviä kirjoja. Otavan julkaisema
Mihin uskovat -sarjan kirjanen Hindut tarjoaa tiivistetyssä muodossa
tietoa maailman kolmanneksi suurimmasta, mutta Suomessakin yhä melko
huonosti tunnetusta uskonnosta, hindulaisuudesta. Tai oikeammin
pitäisi ehkä puhua uskontojen joukosta tai elämäntavasta, koska
hindulaisuus on vaikeasti määriteltävissä joustavuutensa ja
monimuotoisuutensa johdosta.

Kirjan tekijä Rachel Dwyer - Intian kulttuurien ja elokuvan
professori Lontoon yliopistosta, joka on aiemmin kirjoittanut
runsaasti Bollywood-elokuvista - tuokin heti aluksi esiin
hindulaisuuden eroavaisuuksia monille meille tutummista suurista
uskonnoista, kristinuskosta ja islamista. Toisin kuin näillä kahdella
suuremmalla maailmanuskonnolla, hindulaisuudella ei ole yhtä keskeistä
uskomusta, pyhää kirjaa tai auktoriteettia, eikä myöskään
keskusjärjestöä tai perustajaa. Hindulaisuuden huomaan mahtuu
monenlaisia uskonkappaleita, suuntauksia sekä rituaaleja, ja tilaa on
niin polyteismille, monoteismille kuin ateismillekin. Hindulaisuuteen
ei myöskään pääsääntöisesti voi kääntyä vaan hinduksi synnytään.
Hindulaisuus on tiiviisti yhteydessä Intian kulttuuriin ja
yhteiskuntaan muun muassa kastijärjestelmän kautta, vaikka se onkin
levinnyt sekä lähialueille että muuttoliikkeen kautta kaikkiin
maanosiin. Mihin uskovat hindut tutustuttaa lukijan tämän uskonnon
moninaisiin piirteisiin ja suuntauksiin, uskomuksiin, tapoihin,
jumaliin ja myytteihin. Lyhyesti esitellyiksi tulevat myös keskeiset
kirjoitukset, monet merkittävät vaikuttajat ja uudistajat,
uskonnonharjoitustavat ja hindulaisuuden pitkä historia.

Ehkä runsaasta materiaalista johtuen kirjan jakautuminen eri lukuihin
ja näiden lukujen sijoittuminen suhteessa toisiinsa eivät ole täysin
onnistuneet. Esimerkiksi kirjan kuudes ja toiseksi viimeinen luku,
Kirjoitukset ja muu perinne, olisi toiminut paremmin kirjan
alkuosassa, vaikkapa toisen luvun Hindujen uskomukset ja kolmannen
luvun Jumalat ja myytit välissä. Tarkoituksena lienee ollut välttää
kirjoitusten aseman korostamista arkipäivän hindulaisuudessa, jolloin
ne esitellään vasta muiden, ehkä tärkeämmiksi katsottujen aihepiirien
jälkeen. Koska kyseinen luku kuitenkin käy läpi hindulaisuuden
vaiheita, kirjoituksia ja suuntauksia Indus-kulttuurista 1900-luvun
alkuun, olisi se itse asiassa luonut hyvää pohjaa luvuille, joissa
käsitellään hindulaisuuden jumalia (luku 3), uskonnonharjoitusta
(luku 4) sekä uskomusten moninaisuutta (luku 5).

Kirjoituksia ja muuta perinnettä koskeva luku esittelee siis lyhyesti
muun muassa hindulaisuuden ja sanskritin kielen historiaa, maailman
vanhimpiin kirjallisiin teoksiin ja hindulaisuuden pyhiin teksteihin
lukeutuvia vedoja (1200-800 eaa),  filosofisia Upani?adeja (800-300
eaa) sekä hindulaisuuden vastareaktiota buddhalaisuuden ja
jainalaisuuden syntyyn. Käsitellyiksi tulevat myös klassiset
suureepokset R?m?yana ja Mah?bh?rata, mukaan lukien Bhagavadg?t?,
sekä uskonnollista että historiallista materiaalia sisältävät
pur?nat. Lopuksi Dwyer kirjoittaa hieman laajemmin bhaktista,
omistautuvasta palvomisesta, sekä sen suuresta merkityksestä
brahmaanisen auktoriteetin vastustajana ja hindulaisuuden kehitykseen
vaikuttaneena palvonnan muotona. Näin lyhyessä kirjassa esimerkiksi
R?m?yanan esittely kahdesti (sivuilla 25 ja 65, luvuissa uskomukset
ja kirjoitukset) tuntuu turhalta ja olisi voitu välttää järjestämällä
luvut toisin. Vastaavia ongelmia esiintyy muissakin kohdissa kirjaa.

Luvun neljä, Palvonta ja uskonnonharjoitus, alussa Dwyer valottaa
hindulaisuuden kastijärjestelmää ja viittaa tässä yhteydessä
Rigvedaan kastijärjestelmän pohjana. Itse Rigveda kuitenkin
esitellään vasta myöhemmin. Päinvastainen järjestely auttaisi lukijaa
ymmärtämään Rigvedan painoarvoa perinteen luojana, nyt tämä saa
odottaa kirjan loppupuolelle. Tällaiset ratkaisut tekevät kirjasesta
paikoitellen sekavaa luettavaa. Koska hindulaisuus
monimuotoisuudessaan on muutenkin jokseenkin hankalasti
tiivistettävissä selkeästi ja ymmärrettävästi pieneen sivumäärään,
olisi tekstin jäsentelyyn ja lukujakoon toivonut panostettavan
erityisesti. Esimerkiksi luvun kaksi, Hindujen uskomukset, joka
tällaisenaan on vain viisi sivua pitkä, olisi hyvin voinut yhdistää
neljänteen lukuun.

Kirjan ehkä keskeisimmän materiaalin jako näihin kahteen lukuun
tuntuu hieman keinotekoiselta ja kummalliseltakin ratkaisulta,
etenkin kun välissä on jumalia ja myyttejä käsittelevä osuus.
Aiemmassa ja lyhyemmässä luvussa esitellään hindulaisuuden keskeisiä
käsitteitä kuten dharma, karma ja sams?ra, käsityksiä ajasta ja
maailmankaikkeudesta sekä pyhiä paikkoja. Myöhemmässä luvussa käydään
läpi kastijärjestelmää, suhtautumista ruokaan, oppia eri
elämänvaiheista, naisen asemaa, sekä muun muassa riittejä, juhlapyhiä
ja pyhiinvaellusta. Näiden kahden luvun yhdistäminen olisi toiminut
hyvin ja tehnyt kirjasta vähemmän sirpaleisen.

Kirjan viimeinen luku, Nykypäivän hindulaisuus, taas on hieman
harhaanjohtavasti nimetty. Luku jatkaa kronologisesti suurinpiirtein
siitä, mihin edellinen kirjoituksia ja perinnettä koskeva osa
päättyi. Mutta kun ensimmäisenä kuvataan 1700- ja 1800-luvun
britti-orientalisteja ja hindulaisuuden uudistusliikkeitä sekä näiden
johtajia, ei nykypäivä tunnu aivan osuvalta ilmaukselta. Kronologia
kyllä jatkuu Tilakin ja Mahatma Gandhin kautta hindunationalismiin ja
BJP:hin sekä yhä edelleen kommentteihin elokuvateollisuuden ja
internetin vaikutuksesta uskonnonharjoitukseen tämän päivän
hindulaisuudessa. Kun esille tuodaan kuitenkin myös hindulaisuuden
vaikutus länsimaissa aina Beatlesien puuhasteluista ayurvedaan ja
Hare Krishnoista joogaan, alkaa tuntua, että osuvampi otsikko luvulle
olisikin ehkä ollut hindulaisuuden ja länsimaiden kohtaaminen.
Erityisesti koska otsikon lupaama 'nykypäivän hindulaisuus' on Intian
osalta käsitelty muissa luvuissa.

Teos on paikoitellen hajanainen, ja koska tekijä on pyrkinyt
koskettamaan mahdollisimman montaa osa-aluetta ja joutunut tekemään
sen hyvin tiiviisti, on lukijan välillä hankala muodostaa ehyttä
kokonaiskuvaa aiheesta. Tästä kritiikistä huolimatta voi todeta, että
kaikkiaan Rachel Dwyer on kuitenkin onnistunut hyvin tehtävässään
tiivistää tämä monimuotoinen ja -ilmeinen uskonto tiiviiseen
pakettiin. Teos on sujuvaa luettavaa - tästä kiitos myös kääntäjille.
Dwyer luo monipuolisen katsauksen hindulaisuuden 'perusteisiin' ja
nykypäivän hindulaisuuden monimuotoisuuteen ja esittelee lisäksi
yksittäisiä hinduja Intian eri osista ja heidän suhdettaan uskontoon
(luku 5). Näin hindulaisuus ei jää vain etäiseksi, monista tiedon
palasista koostuvaksi vieraaksi uskonnoksi, vaan tulee konkreettisin
esimerkein lähelle lukijaa.

Kirjasen tarkoituksena ei luonnollisesti ole selittää hindulaisuutta
tyhjentävästi, vaan esitellä aihettaan lyhyesti ja avata keskeisiä
käsitteitä. Kuten kirjan takakannessa Mihin uskovat -sarjaa
mainostetaan, antaa teos 'nopeaa tietoa maalmankatsomuksista niille,
jotka haluavat ymmärtää'. Tämä lupaus tulee täytettyä, teos välittää
nopeaa tietoa, tai vähintään tiedonjyväsiä, ja ainakin pintapuolisen
yleiskäsityksen aiheestaan. Tässä se on verrattavissa vaikkapa Virpi
Hämeen-Anttilan suomentamaan Vinay Lalin ja Boris Van Loonin
sarjakuvamuodossa esitettyyn Hindulaisuus vasta-alkaville ja
edistyville (Jalava, 2006). Tiedonjäsentämisen avuksi Mihin uskovat
hindut -kirjan takaa löytyy hakemisto ja asiasta innostuville on
laadittu lyhyt kirjallisuusluettelokin suomeksi ja englanniksi
ilmestyneistä teoksista. Itse voin suositella asiasta laajemmin
kiinnostuneille ja hitaampaa tietoa kaipaaville Otavan kustantamaa,
Asko Parpolan toimittamaa Intian kulttuuria (2005), jossa
luonnollisesti käsitellään myös hindulaisuutta - melko kattavasti ja
asiantuntijavoimin.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/