[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Martinlaaksosta Birgitan polulle

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Heikkilä, Tuomas; Suvikumpu, Liisa: Pyhimyksiä ja paanukattoja -
Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin. Kirjapaja, 2009. 176 sivua.


Martinlaaksosta Birgitan polulle
---------------------------------------------------------

Pyhimykset tuovat ensinnä mieleen keskiajan, mutta heidän maailmansa
on näkyvästi läsnä myös nykyajassa. Pyhimyksiä ja paanukattoja -
Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin -kirja kertoo pyhimyksistä
menneisyyden ja tämän vuosituhannen valossa.


Törmäämme jokapäiväisessä elämässä useammin kuin arvaammekaan
pyhimysten maailmaan. Pyhimykset ovat paikannimissä, suosituimpina
etuniminä, kansallistarustomme nimistössä, kadunnimissä, vaakunoissa
ja kalenteripaaluina. Tosin nykyisin ei enää tiedetä niin laajasti
tarinoita nimien takana. Pyhimystieto on jäänyt informaatiotulvan
jalkoihin, mutta putkahtelee ajoittain pintaan. Välillä herää
kiinnostus nimien alkuperään, käsittämättömiin esineisiin, joilla on
ilmiselvästi jotain merkitystä, tai tarinoihin. Myös pyhyyden
kokemusta kaivataan nykyaikanakin.

Useilla pyhimystarinoilla on juuret antiikin tarustossa. Ne ovat
sekoitus historiallista henkilöä ja vanhoja tarinoita, joilla on
tehtävä korostaa hyvettä tai käyttäytymismallia, valaa uskoa ja
rohkeutta kuulijaan ja kohottaa arjen yläpuolelle. Aikana, jolloin
kansan lukutaito on ollut heikko, pyhimystarinoilla ja kirkkojen
kuvastolla on ollut tärkeä merkitys kirkon sanoman välittymiselle.
Pyhimystarinoihin on sekoittunut myös aimo annos kansanuskoa ja
animismia, ehkä sen takia ne ovatkin selvinneet niin elinvoimaisina
vuosisadasta toiseen.

Pyhimyksiä ja paanukattoja -teoksessa kirjoittajat Tuomas Heikkilä ja
Liisa Suvikumpu ovat tuoneet pyhimystietoutta tälle vuosituhannelle.
Kirjan ote on paikoin informoiva, välillä niin kosiskeleva ja
popularisoiva, että kauhistuttaa. Toki satuihin ja taruihin saa kukin
suhtautua kuten haluaa, mutta julkaistuna mielipiteenä, saati jos on
pyrkimys pysytellä historian asettamissa rajoissa, pitäisi pysytellä
hyvän maun rajoissa. 'Hilpeä Katariina' veistoksesta puhuttaessa,
'miehenköriläs' uhkaamassa Margaretaa ja 'pyhimysjengi' ilmaisuina
vielä jotenkuten menevät, mutta oma rajani tuli vastaan puhuttaessa
pyhän Nikolauksen yhteydessä pätkätyöstä 'Kyse oli sananmukaisesti
pätkätyöstä, sillä teurastaja halusi tehdä opiskelijoista makkaraa.'
Lukeeko näitä tekstejä kukaan enää etukäteen, kun kaikenlaista pääsee
kustantamossa läpi? Käsittääkseni Kirjapaja on jotenkin kristillisiä
arvoja kunnioittava kustantamo, joten valittu linja ihmetyttää. Onhan
kirkkoa toki moitittu etääntymisestä ja eristymisestä, juuttumisesta
edellisille vuosisadoille, mutta tuskin karkea popularisointi on tie
parempaan.

Tekstissä esitellään Suomen keskiaikaisia kirkkoja ja niissä
säilyneitä pyhimysveistoksia. Suosituimpien pyhimysten tarinat
kerrotaan ja kirkot, joissa on mahdollisuus tutustua kuhunkin
pyhimykseen paremmin, tuodaan esille mielenkiintoisesti
paikkakunnittain kartan avulla. Teokseen on myös listattu kotimaisia
pyhiinvaellusreittejä tai kiertomatkoja, jotka on helppo toteuttaa
vaikka päivämatkoina. Myös pyhimysten attribuuttien listaus
ilahdutti. Kirjan kuvituksessa on käytetty paljon kirkkojen
pyhimyskuvastoa hyväksi ilahduttavin ja mielikuvia herättävin
piirroksin. Usein kuitenkin teoksen sijainti eli kyseessä oleva
kirkko/museo on jäänyt kuvatekstissä mainitsematta. 

Paitsi kirkkokiertojen kautta, tekijät ovat etsineet
suojelupyhimysten ja pyhimysuskon vastaavuuksia nykyajasta. He
mainitsevat mm. facebookin nykyaikaisena suojelupyhimysten
esittelykuvastona. Verkostoitumista ja ihmissuhteitaan voi esitellä
ystävilleen virtuaalisesti jopa kansainvälisesti, keskiajalla ihminen
'...tunsi elävänsä jatkuvasti lukemattomien pyhien ja
vaikutusvaltaisten ystävien ympäröimänä.' Pyhimysuskosta löytyy myös
fanikulttuurin piirteitä mm. pyhyyden välittyminen muistoesineiden,
pyhäinjäännösten tai fanituotteiden kautta samoin kuin
idolin/pyhimyksen ihannointi tai käyttäytymisen jäljittely. Molempien
ympärillä on oma ihailijalauma/ uskovien joukko, jolla on oma
totuutensa. Ihmisen kaipuu olla osana jotain suurempaa on
universaalia. 

Pyhimyksiä ja paanukattoja avaa esim. tiekirkkojen vierailijoille
uutta tietoa, jos infolehtistä tai kirkon omaa opasta ei ole
käytettävissä. Yleisoppaana se on helppolukuinen tietopaketti
pyhimysten maailmaan ja Suomen keskiaikaisiin kirkkoihin ja täyttää
paikkansa myös selailukirjana kuvien osalta. Nuoret voisivat myös
ilahtua teoksesta, samoin larppaajat voisivat saada materiaalia
pyhimystarinoista. Keskiaika on kovassa huudossa nykyään, joten
luulisi tarinoiden kiinnostavan laajempaakin yleisöä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/