[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kaksi näkökulmaa kristilliseen ajatteluun

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Inkeri Kinnari  FM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ratzinger, Joseph Benedictus XVI: Jeesus Nasaretilainen (Jesus von
Nazareth). Kääntänyt Jarmo Kiilunen. Edita, 2008. 372 sivua.
Heinimäki, Jaakko; Jolkkonen, Jari: Luterilaisuuden ABC. Synkkä ja
harmaa sanakirja. Edita, 2008. 201 sivua.


Kaksi näkökulmaa kristilliseen ajatteluun
---------------------------------------------------------

Molemmat tässä arvioitavat kirjat selittävät kumpikin omalla
tavallaan kristillisen ajattelun perusteita ja käytäntöjä. Katolisen
kirkon keulahahmo, Joseph Ratzinger eli paavi Benedictus XVI avautuu
kirjassa Jeesus Nasaretilainen omasta Jeesus-kuvastaan. Pastori
Heinimäki ja teologi Jolkkonen puolestaan esittelevät luterilaisuuden
perusteita ja tarkentavat joitakin kansanomaisia käsityksiä kirjassaan
Luterilaisuuden ABC. Molemmissa teoksissa käsitellään pohjimmiltaan
samaa aihetta, kristillisyyden perustaa eli Jeesuksen sanoman
tulkintoja, mutta kirjojen toteutus- ja esitystavat poikkeavat
toisistaan huomattavasti.


Jeesus Nasaretilainen on ensimmäinen teos, jonka Ratzinger on
julkaissut paaviksi tultuaan. Hän käy tässä kirjassa läpi
henkilökohtaista tulkintaansa Jeesuksen julkisen elämän merkityksestä
kasteesta kirkastumiseen - kyseessä on siis teoksen ensimmäinen osa,
ja esimerkiksi kertomukset Jeesuksen lapsuudesta käsitellään
tulevassa toisessa osassa. Jo kansilehdessä korostetaan, että
kyseessä ei ole paavin virallinen kannanotto vaan Joseph Ratzingerin
oma näkemys historian Jeesuksesta. 'Historian Jeesuksella'
tarkoitetaan tässä tapauksessa uskonnollisella tulkinnalla
täydennettyä historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen käsitystä
evankeliumiteksteistä. Paavin mukaan evankeliumien Jeesus on
'historiallisesti mielekäs ja ehyt hahmo', joten tämän kirjan
tarkoituksena ei ole puuttua Jeesuksesta kertovien tekstien
mahdollisiin sisäisiin ristiriitoihin tai tulkintaa häiritseviin
epäselvyyksiin. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumista Ratzinger
toteaa, että se historiallisesta epäautenttisuudestaan huolimatta
auttaa lukijaa kohtaamaan '[Jeesuksen] sanoman ratkaisevan sisällön
ja sen myötä Jeesuksen alkuperäisen persoonan'.

Luterilaisuuden ABC:n alaotsikkona on Synkkä ja harmaa sanakirja.
Kyseessä on todellakin sanakirjan muotoon laadittu teos, jossa
hakusanoina esiintyy luterilaisuuden keskeisten käsitteiden (esim.
evankelisuus ja protestantti) lisäksi mm. J. S Bach, Neitsyt Maria ja
tietenkin Martti Luther. Itseironisen synkkä ja harmaa otsikointi
juontunee yleisestä tavasta mieltää luterilaisuus lähinnä hokeman
'luterilaisesta työmoraalista' kautta. Tässä kirjassa halutaan
nimittäin ennen kaikkea korostaa luterilaisuuden alkulähteiden
tarjoamaa iloista ja sallivaa kristillisyyttä. Tekijät aloittavat
ABC:nsä sanasta ahdistus ja jatkavat esipuheessa aloittamaansa synkän
luterilaisuuden kuvan muuttamista huumorin avulla: 'Luterilaisuutta
pidetään jonkinlaisena ahdistuksessa piehtaroivana elämänmuotona,
vaikka kirkko ei Tuska-festivaalin virallisiin järjestäjiin
toistaiseksi kuulukaan.' Lieneeköhän kirkko kuitenkin pyrkimässä
tuohon järjestäjäkaartiin viime vuosina järjestetyillä rokkaavilla
metallimessuillaan? Lutherin nimikin tarkoittaa luutunsoittajaa, joka
rinnastuu helposti nykyajan kitarasankareihin. No, vitsit sikseen,
vaikka onkin todettava, että tekijöistä ainakin Jaakko Heinimäen
humoristinen tapa kirjoittaa on ennestään hyvin tunnettu ja näkyy
myös tässä teoksessa.

Helposti lähestyttävästä tyylistään huolimatta ei Luterilaisuuden ABC
ole pelkkä kirkon opin populaarireferaatti. Kirjoittajat nimittäin
esittävät, että evankelis-luterilaisen kirkon uskontunnustusten
suomennoksissa on vakava käännösvirhe. Moite koskee lauseita 'pyhän
yhteisen seurakunnan' ja 'yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen
seurakunnan'. Mielleyhtymää katoliseen kirkkoon on pyritty
välttämään, ja latinankielisissä tunnustuksissa esiintyvä ilmaisu
catholica ecclesia on siis käännetty 'yhteinen seurakunta' eikä
'katolinen kirkko', kuten se Heinimäen/Jolkkosen mielestä pitäisi
kääntää. Sana catholica tarkoittaa kirjoittajien mukaan siinä määrin
laajaa yhteistä kokonaisuutta ja universaalia ulottuvuutta, ettei
sitä voi suomentaa millään muulla sanalla kuin sillä pelätyllä
katolisella. On kuitenkin pakko huomauttaa, että catholica -sana
todellisuudessa tarkoittaa yhteistä, yleistä, kaiken kattavaa ja -
siinä sivussa - oikeauskoista eli katolista kirkkoa, eli siis mitä
tahansa kirkkoa, joka pitää itseään oikeauskoisena. Samaten sana
ecclesia viittaa yleisesti kansan kokoontumiseen, ja näitten
molempien sanojen spesifit kirkolliset merkitykset ovat vakiintuneet
vasta aikojen kuluessa. Todellisuudessa ei ole mitään estettä kääntää
sanoja catholica ecclesia ilmaisulla 'yhteinen seurakunta', vaikka
sanaa 'katolinen' tuskin myöskään tarvitsisi pelätä.

Katolisuudesta puheen ollen: Paavin Jeesus Nasaretilaista voisi
luonnehtia raamatunlauseitten ja kirkkoisien sekä teologien ajatusten
vyörytykseksi. Se toimiikin eräänlaisena johdatuksena Ratzingerin
hyväksymään katolisen kirkon aatehistoriaan. Tekstin ajoittainen
vaikeaselkoisuus johtunee paavin käyttämästä metodista, jonka
perusteella hän esittää kriittisen teologisen tutkimuksen seassa omia
hengellisiä näkemyksiään. Tällä tavalla saadaan kattava kuva
kristinuskon Jeesuksesta, mutta historian Jeesus jää tosiasiallisesti
samaan historian hämärään kuin aina ennenkin. Ilman uskonnollista
näkökulmaa ei historian Jeesuksesta kovin paljon sanottavaa
riittäisikään, joten on yksinomaan rehellistä tuoda selkeästi ilmi
tulkinnan uskonnollinen lähtökohta. Evankeliumitekstien pohjalta
tapahtuvalla Jeesuksen toiminnan kuvaamisella voisi olla paljonkin
annettavaa kenelle tahansa lukijalle, mutta paavi välttää
evankeliumien opetusten sitomista tavalliseen nykypäivän arkielämään.
Esimerkiksi Jeesuksen vertauksia käsitellään valitettavan lyhyesti.
Maallisen vallan käyttöön paavi kuitenkin ottaa kantaa toteamalla,
kuinka ns. kolmannen maailman maiden ongelmat johtuvat suurelta osin
kehitysavun uskonnottomasta, materiaalisesta luonteesta. Benedictus
XVI:n / Ratzingerin mielestä auttaminen on todellista ja aidosti
hyödyttävää vain perustuessaan hänen edustamaansa uskonnolliseen
sanomaan, koska aito hyväsydämisyys voi olla lähtöisin vain hänen
Jumalastaan. Siispä: extra ecclesiam nulla salus. Vertailun vuoksi
mainittakoon Heinimäen ja Jolkkosen esille tuoma kanta auttamiseen.
Luterilainen tulkintamalli nimittäin näkee esimerkiksi köyhäinhoidon
puhtaasti maallisena asiana, jossa tarvitaan enemmän järkeä kuin
hurskastelua. Hyvän tekemisen velvollisuus kumpuaa lähimmäisen, ei
Jumalan, tarpeista.

Jos paavin Jeesus Nasaretilaisen voi sanoa liikkuvan korkeammissa
hengellisissä sfääreissä, on Luterilaisuuden ABC vastaavasti sitäkin
maanläheisempi teos. Se on täynnä maallikon arkielämään nivoutuvia
vertauksia, jollaisten esittäminen on varmasti kaikkein perinteisin
kristillisen opetuksen metodi - Jeesukselta lähtöisin.
Luterilaisuuden ABC todella onnistuu selventämään kirkkokunnan
keskeisten käsitteiden sisältöä lukijalle, joka ei tätä kirjaa
ymmärtääkseen tarvitse syvällisiä teologisia opintoja tai
elämänmittaista uskonnollista harrastuneisuutta. Koska kumpikaan
tässä arvioiduista kirjoista ei kuitenkaan edusta uutta tieteellistä
tutkimusta - toinen on kirjoittajansa oma näkemys katolisesta
traditiosta, toinen taas tiivis johdatus Lutherin perusopetuksiin -
avaavat ne molemmat tasavertaisesti arvokkaan näkökulman Jeesuksesta
tehtyjen tulkintojen moninaisuuteen.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/