[H-verkko] Arvosteltavaksi: Nykykulttuurin julkaisusarjalta kulttisuhteita ja mediaosaamista

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä Agricolan
toimittajille  sähköpostia osoitteeseen:
<agricolan.arvostelut at gmail.com>, Ilmoita kirjan nimi ja kustantajan  
sekä aina myös postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan  
kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi  
juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  
Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/ josta se  
lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee  
arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-listan  
tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu
"Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: http:// 
agricola.utu.fi/nyt/arvos/.

HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!

*****
* Kaarina Nikunen (toim.) Fanikirja. Tutkimuksia nykykulttuurin fani- 
ilmiöistä. Nykykulttuurin julkaisuja 96.

* Urpo Kovala & Veera Rautavuoma (toim.) Cult, Community, Identit.  
Nykykulttuurin julkaisuja 97.

* Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä. Suomalaisten  
tieteiskirjallisuuden fanien verkostot Nykykulttuurin julkaisuja 98.

* Sirkku Kotilainen (toim.) Suhteissa mediaan. Nykykulttuurin  
julkaisuja 99.

***
Nykykulttuurin uutuus päivittää kriittistä fanitutkimusta
Kaarina Nikunen (toim.) Fanikirja. Tutkimuksia nykykulttuurin fani- 
ilmiöistä. Nykykulttuurin julkaisuja 96.

Faniudesta on lyhyessä ajassa tullut sekä näkyvä kulttuuri-ilmiö että
kiinnostava ja haastava tutkimuskohde. Fanitutkimus on vakiinnuttanut
ase¬maansa tutkimusalueena. Se on samalla ottanut etäisyyttä alkuaikojen
faniutta oikeutttavaan ja sen erityisyyttä korostavaan tehtävään. Huomio
on siirtynyt faniuden monimuotoisuuteen ja sen rooliin osana
virtuaalista, globaalia mediamaailmaa. Tutkimusten lähtökohtien
kriittinen arviointi ja uusien näkökulmien soveltaminen ovat nousseet
voimakkaammin esiin. Erityisesti fanitutkimus antaa uusia keinoja  
selittää
kuluttamisen, tuottajuuden, organisoitumisen ja kulttuuristen ilmiöiden
luonnetta ja muutoksia. Tämän teoksen artikkeleissa fani-ilmiötä  
tarkastellaan uusista tai vähemmän käytetyistä näkökulmista.
Teemoina ovat medioituminen ja osallistuvat kulttuurit sekä faniuden  
suhde leikkikulttuureihin sekä
uskontoon ja uskonnollisuuteen, vertaileva näkökulma faniuteen,
fanikulttuurien vaikutus tuotteiden taloudelliseen käyttöarvoon,
internetin yleisösuhteessa aiheuttamat muutokset sekä
klassikkokirjailijalle omistautunut verkkoyhteisö. Samalla teoksessa
luodaan ajankohtaista läpileikkausta Suomessa tehtävästä monitieteisestä
fanitutkimuksesta.

Teoksen kirjoittajien taustat kuvaavat fanitutkimuksen
monitieteisyyttä:

Big Brotherin yleisön aktiivisesta roolista ohjelman tuotannossa
kirjoittaa FM Mikko Hautakangas, joka valmistelee Tampereen yliopiston
tiedotusopin laitoksella "tosi-TV"-ilmiötä käsittelevää väitöskirjaa.
Amerikkalaisen kirjailijan Sylvia Plathin lukijoiden internet-forumin
keskusteluja analysoi FM Eeva Haverinen, Jyväskylän yliopiston taiteen
ja kulttuurin tutkimuksen laitokselta. Hänen väitöskirjansa käsittelee
Plathin vastaanottoa. FT Irma Hirsjärven artikkeli käsittelee niin ikään
hänen väitöskirjansa teemoja, tieteiskirjallisuuden ja uskonnollisuuden
kimurantteja suhteita.
Ismo Alangon fanikirjeitä käsittelee Joensuun yliopiston
kulttuurintutkimuksen perinteentutkimuksen laitoksen tutkija, FM
Päivi-Tuulikki Hynynen. Tekeillä on väitöskirja lauluntekijä-muusikko
Ismo Alangon fanikirjeistä.
FT, dosentti Urpo Kovala, on yliassistentti Jyväskylän yliopiston
Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa. Hän käsittelee faniuden harvemmin
käytettyä vertailevaa näkökulmaa, ja käyttää esimerkkinä
kansalliskirjailijaamme Runebergia (siitä kansikuva-aihe).
Tampereen yliopiston tutkijatohtori YTT Kaarina Nikunen tunnetaan muun
muassa mediafaniutta käsittelevästä väitöskirjastaan Faniuden aika.
Hänen artikkelinsa pohtii sitä, onko televisiofanius internetin
varassa.
Folkloristiikan dosentti, FT Helena Saarikoski Helsingin yliopistosta
tarkastelee harvinaisempaa kohdetta, lasten faniutta Spice
Girls-faniuden kautta.
Viestintäliiketoiminnan professori ja Mediaryhmän johtajaa Saara L.
Taalas Turun kauppakorkeakoulusta on media- ja tekijänoikeustalouden  
sekä
kuluttamisen ja tuottamisen suhteiden talousantropogisen tarkastelun
asiantuntija. Taalaksen ja Hirsjärven yhteisartikkeli kohdistuu
tieteiskirjallisuuden kuluttamisen organisoitumiseen.
Teemu Taira, FT, uskontotieteen tutkija kulttuurien tutkimuksen
laitoksella Turun yliopistossa sekä teologian ja uskontotieteen
laitoksella Leedsin yliopistossa Englannissa tarkastelee omassa
artikkelissaan uskonnon ja faniuden välisiä kytkentöjä käsitteiden,
näkökulmien ja ilmiöiden tasolla. Riikka Turtiainen, FM,digitaalisen  
kulttuurin assistentti Turun
yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella
kategorisoi fanaattisia mediaurheilun harrastajia.
Teoksen nimi viittaa tietoisesti Urpo Kovalan ja Tuija Saresman
toimittamaan, vuonna 2003 ilmestyneeseen fanitutkimuksen
artikkelikokoelmaan Kulttikirja. Tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä.
Tuon vuoden jälkeen Suomessa on tehty väitöskirjoja faniudesta, samoin
kuin lukuisia muita opinnäytteitä ja julkaisuja, jopa teemajulkaisuja
aiheesta. Lisäksi fanitutkimukseen liittyen on tarkasteltu tähteyttä
Turun Yliopistossa Suomen Akatemian rahoittaman Starnet-projektin
kautta, sekä kulttisuhteita Jyväskylän yliopistossa Suomen Akatemian
rahoittamassa projektissa Cult, Community, Identity. Fanitutkimuksen
teemojen tarkastelua jatkettiin maaliskuussa 2009 Jyväskylässä
kolmannessa fanitutkimuksen konferenssissa.

Lisätietoja: Kaarina.Nikunen at uta.fi, Tampereen yliopisto

***

Mistä kultit syntyvät ja miten ne toimivat

Urpo Kovala & Veera Rautavuoma (toim) Cult, Community, Identity.  
Nykykulttuurin julkaisuja 97.

Kulteilla on ollut merkittävä rooli sekä esimoderneissa, moderneissa  
että postmoderneissa yhteisöissä. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että  
kultit ovat paljon muutakin kuin pelkästään kiihkeää ihailua ja  
palvontaa. Nykyäänkin ne vaikuttavat vahvasti yhteisön rakentumiseen  
ja identiteetteihin. Ne ovat laajasti ajatellen monin tavoin  
erillisiä muista kulttuuri-ilmiöistä ja toimivat siksi myös  
kurkistusreikinä merkityksenmuodostamisen prosesseihin ja niiden  
muodostumiseen.

Voidaan kysyä kuinka ja miksi kultit yhdistävät ja erottavat ihmisiä  
ja ryhmiä? Miten kultit liittyvät traditioihin, kaanoneihin ja  
ideologioihin?  Miten kultit kietoutuvat valtaan ja kuinka niillä  
vaikutetaan? Miksi kultit ovat yhä voimissaan? Nämä ovat  
pääkysymyksiä artikkelikokoelmassa Cult, Community, Identity, jossa  
tarkastellaan kultti-ilmiöitä sekä historiassa että nykypäivän  
kulttuureissa yhdistäen aiemmin erillisiä tutkimuksellisia  
näkökulmia. Näin syntyi kokoelma joka tuo erinomaisen tuoreita  
tarkastelutapoja kultti-ilmiöiden merkityksiin ja niistä käytyyn  
keskusteluun.
Tekijöinä on monipuolinen ja kansainvälinen joukko eri alojen  
tutkijoita, joita yhdistää Suomen Akatemian rahoittaman Cult,  
Community, Identity -hankkeen, fanitutkijoiden ja Unkarin  
tiedeakatemian tutkijoiden monivuotinen yhteistyö. Unkarin lähinnä  
kirjallisuuteen kohdistunut kultti-tutkimus, poliittisiin kultteihin  
kohdistunut tutkimus ja fanitutkimus kohtasivat toisensa projektin  
aikana todella hedelmällisellä tavalla.
Tapaamisissa mukana olleista tutkijoista kokoelmaan kirjoittivat  
Petöfi-museon johtaja Csilla E. Csorba, Shakespeare-kultistakin  
kirjoittanut Unkarin tiedeakatemian 1800-luvun kirjallisuuden  
laitoksen johtaja Pétér Dávidházi, sosiologi ja Morriessey-faniuden  
tutkija Eoin Deveraux, Jyväskylän yliopiston tutkija, Sylvia  
Plathista väitöskirjaansa tekevä Eeva Haverinen, fanitutkimuksen  
teorian kulttihahmo Matt Hills Sussexin yliopistosta, Jyväskylän  
yliopiston elokuvatutkija Kaisa Hiltunen, Petöfi-museon kuraattori  
Zsuzsa Kalla, Jyväskylän yliopistossa elokuvasta väitellyt Miklós  
Kiss, Déri Museon johtaja ja kirjallisuushistorioitsija Lajos Lakner,  
taidehistorioitsija Tuuli Lähdesmäki Jyväskylän yliopistosta, István  
Margósy joka on Budapestin yliopiston Unkarin 1700- ja 1800-luvun  
kirjallisuuden laitoksen johtaja, suomen johtava fanitutkija,  
mediatutkija Kaarina Nikunen Tampereen yliopistosta, Regensburgin  
yliopiston taidehistorian laitoksen tutkija Barbara Oetti, Tampereen  
yliopiston historian laitoksen tutkija Raimo Ojanen, Hungarologian  
tutkija, museoiden kulttisesta luonteesta väitöskirjaansa tekevä  
Veera Rautavuoma Jyväskylän yliopistosta, Liverpoolin yliopiston  
Science Fiction M.A. ohjelma johtaja Andy Sawyer, Pécsin yliopiston  
tutkija Jósef Takáts, Filosofian lisensiaatti Anna-Leena Toivanen ja  
Budapestin yliopiston Unkarin nykykirjallisuuden laitoksen johtaja.

Teos on rikas ja osuvan ajankohtainen teos, joka kommentoi  
kiinnostavalla tavalla sekä poliittista, että taiteen ja uskonnon  
alueen valtasuhteiden liikettä.

Lisätietoja UrpoKovala at jyu.fi, Nykykulttuurin tutkimuskeskus,  
Jyväskylän yliopisto


***

Kattava tutkimus suomalaisen science fiction faniuden vaikutteista ja  
vaikutuksesta

Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä. Suomalaisten  
tieteiskirjallisuuden fanien verkostot. Nykykulttuurin julkaisuja 98.

Suomalaisen science fiction -fanien näkyvin ilmentymä on vuosittainen  
Finncon, joka on kasvanut Euroopan suurimmaksi tieteiskirjallisuuden  
monikulttuuriseksi tapahtumaksi. Mutta millainen on sen tekijäjoukko,  
sf-fandom, ja mitä muuta ilmiöön liittyy? Mistä suomalaiset sf-fanit  
ovat tulleet? Mitä he oikein fanittavat?

Irma Hirsjärven monipaikkainen tutkimus suomalaisista tieteisfiktion  
faneista avaa sekä pitkittäis- että poikittaisleikkauksena  
monipuolista suomalaista kulttuuri-ilmiötä, jonka juuret ovat  
maailmankirjallisuudessa ja Angloamerikkalaisessa  
tieteiskirjallisuuden faniudessa. Kirja avaa kulttuuristen  
vaikutteiden siirtymistä yleisellä ja henkilökohtaisen kokemuksen  
tasolla, kirjallisuuden, talouden, organisoitumisen ja  
tuotannollisuuden kentillä. Tutkimus tuo esiin marginaaliseksi  
määrittyvän genren harrastajien aktiivisen roolin erityisesti  
kirjallisuuden kentällä.
Kirja selvittää, kuinka tieteiskirjallisuus saapui maahamme, miten  
suomalainen tieteisfiktion harrastajien verkosto eli fandom syntyi ja  
kuinka se toimii. Teos valottaa faniuden henkilökohtaisen tason  
tarkastelun kautta kulttuurisen toiminnan yksilöllisiä  
merkityksenmuodostumisen prosesseja, mutta selvittää myös  
fanitoimintaa talouden, organisoitumisen ja tuotannollisuuden  
näkökulmista. Tuloksena piirtyy kuva faniudesta elämänkaareen  
liittyvänä valintana ja aktiivisen toiminnan ja monipuolisen  
tuotannollisuuden muotona.

Suomalainen tieteisfiktion fandom on vaikuttanut kirjallisuuden  
kentässä jo 1950-luvulta lähtien, kehittäen vuosikymmenien saatossa  
monimuotoisen kritiikin, julkaisemisen ja kirjoittamisen  
organisaation. Fanit tuottavat tapahtumia, julkaisuja ja  
tietokirjallisuutta, kouluttavat kirjoittajia ja osallistuvat  
enenevässä määrin myös kustannuspoliittisiin päätöksiin  
asiantuntijoina. Fandomin julkaisut ovat oma kritiikin kanavansa ja  
julkaisuväylä, jonka kautta esimerkiksi Johanna Sinisalo, Risto  
Isomäki ja Pasi Jääskeläinen ovat hioneet taitojaan ja saaneet  
näkyvyyttä.

Fanitoiminta yleensäkin ohittaa perinteiset kaupalliset  
julkaisuväylät, mutta sekä fandomin omat julkaisut, että myös  
internetsivustoin toiminta ohittaa sekä rahamarkkinoita että  
copyright-lainsäädäntöä. Tieteiskirjallisuuden asema kirjallisuuden  
kentässä on jännitteinen. Kustantajat eivät välttämättä halua genreä  
mainittavaksi, kriitikot haluavat ohittaa sen. Genren ystävät  
ohittavat molemmat ja hakevat tietonsa fandomin omilta,  
asiantuntevilta tietoväyliltä.

Teos käsittelee asiantuntijuuden organisoitumisen, rahamarkkinoiden  
ja tekijänoikeuden ohittamisen kysymyksiä sekä taiteen ja kulttuurin  
prosesseja. Tutkimusta voi tarkastella myös analyysina siitä, kuinka  
kirjallinen toiminta muotoutuu marginaalin vaikutuksesta. Erityisesti  
tutkimus asettaa faniuden suhteeseen erilaisten yhteiskunnallisten  
prosessien kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suomalaiseen  
fani-ilmiöön sopivat ulkomaiset fanitutkimuksen teoriat, ja esitetään  
malli faniuden kokemuksellisen ja toiminnallisen olemuksen kuvaamiseksi

Lisätietoja: Irma.Hirsjarvi at jyu.fi, Nykykulttuurin tutkimuskeskus,  
Jyväskylän yliopisto

***


Artikkelikokoelma tuo esiin osallisuuden näkökulman mediasuhteisiin

Sirkku Kotilainen (toim.) Suhteissa mediaan. Nykykulttuurin  
julkaisuja 99.

Monen länsimaalaisen on jo vaikea tulla toimeen ilman internetiä ja  
kännykkää. Erilaiset viestimet tarjolla olevine sisältöineen ovat  
muodostuneet osin saumattomaksi osaksi arkeamme, ja digitaalisuus on  
pakottanut meidät määrittämään toimijasuhteemme mediaan monin tavoin.  
Sirkku Kotilaisen toimittama artikkelikokoelma Suhteissa mediaan avaa  
erilaisia tutkimusnäkökulmia mediasuhteisiin, siis median yleisöyteen  
vuorovaikutuksessa median kanssa. Alansa asiantuntijat pohtivat  
artikkeleissaan sitä, millä tavoin erilaisten yleisöjen osallisuus  
rakentuu suhteissa mediaan. Kuinka esimerkiksi erilaiset fanit ovat  
yleisöinä? Entä miten yksilöitä ja yhteisöjä voitaisiin tukea  
mediasuhteissaan?

Lähtökohtana on yleisöys diskursiivisena rakennelmana, joka tuotetaan  
yhtä lailla tilastojen, sääntelyn kuin tutkimuksenkin kautta. Tämä  
yleisökäsitys saa lisämaustetta kokemuksen ja toiminnan näkökulmista,  
kun mediasuhteita tarkastellaan esimerkiksi yksilön tunteiden  
säätelyssä ja medialukutaitoihin tukevan mediakasvatuksen  
kysymyksenä. Teoksessa painottuu mediakulttuurin näkökulma, joka  
pyritään osoittamaan tarpeelliseksi varsinkin valtamediassa  
säännöllisesti esillä olevan vaikutuspuheen rinnalla. Teoksen  
kohderyhmänä ovat yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat, tutkijat sekä  
aiheesta kiinnostuneet asiantuntijat työelämässä.

Julkaisu on saanut alkunsa Jyväskylän yliopistossa kokoontuneessa  
Yksilö, yhteisö, media-tutkijaryhmässä, jossa on ollut mukana  
tutkijoita kulttuurin, kasvatuksen ja median aloilta.  
Artikkelikokoelman kirjoittajat ovatkin näiden alojen asiantuntijoita  
Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistoista:  
yhteensä tusina tohtoreita, dosentteja ja professori.

Sinikka Sassi (HY) tarkastelee yleisön ja median suhteen siirtymiä  
demokratian kannalta olennaisena asiana, kun yleisökäsitys on  
muuttunut erityisesti tietoverkon ja sen uusien toimintamuotojen  
näkökulmasta vastaanottajasta käyttäjäksi ja kuluttajaksi. Jaana  
Hujanen (JY) pureutuu valtamedian toimittajien pyrkimyksiin päästä  
uudenlaisiin suhteisiin yleisön kanssa, erityisesti ihmisten  
yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen toiminnan resurssina. Iiris Ruoho  
(TAY) tuo pohdintoihin mukaan erityisesti naisten mediasuhteen ja  
julkisuuden sukupuolittuneen luonteen artikkelissaan, jossa  
tarkastelee erityisesti Yleisradion Naisten tuntia yhtenä naisten  
oman julkisuuden muotona, joita ovat myös kirjalliset salongit,  
naistenlehdet ja naisille suunnatut radio-asemat.

Kaarina Nikunen (TAY) kuvaa artikkelissaan, miten internetin  
faniyhteisöt voivat tuottaa yhteisiä kokemuksia ja uusia sosiaalisia  
suhteita. Nikunen tarkastelee sitä, kuinka nämä yhteisöt määrittävät  
faniutta ja millaisia resursseja sekä rajoja ne tuottavat. Irma  
Hirsjärvi (JY) pureutuu meitä suomalaisia puhuttaneisiin tragedioihin  
fanitutkimusanalyysilla koulusurmista, joiden selityksiä on  
julkisuudessa etsitty muun muassa mediasta kuten internetin  
palveluista ja heavy musiikista. Risto Niemi-Pynttärin (JY) aiheena  
ovat vihan purkaukset ja riitaisa sananvaihto eli fleimaus  
verkkokommunikaatiossa, erityisesti julkisilla foorumeilla ja chat- 
huoneissa. Anu Mustonen (JY) tarkastelee mediasuhteita tunteiden  
ilmaisun, säätelyn ja hallinnan näkökulmista ja paneutuu tekstissään  
myös median rooliin tunteiden sosialisaatiossa ja pitkäaikaisiin  
tunnevaikutuksiin mediasuhteissa.

Kirsi Pohjola (KuY) pohtii aikuisvaltaa elokuvien ikärajojen  
määrittelyssä. Hän keskittyy elokuvien ikärajoista käytävään  
julkiseen keskusteluun ja erityisesti siihen, millä tapaa niissä  
jäsennetään lapsuuden mediasuhteita. Sara Sintonen (HY) pohtii  
artikkelissaan, miten haasteellisena nykyvanhemmat kokevat lastensa  
mediakulttuurin kyllästämän kasvuympäristön, ja miten he voisivat  
osallistua tukemaan lapsiaan. Reijo Kupiainen (TAY) jatkaa  
mediakasvatuksesta kuvaamalla sitä suomalaista akateemista  
keskustelua, jota lasten ja nuorten mediasuhteita arvioitaessa on  
viime vuosina käyty. Juha Oravala (JY) taas pohtii sitä, kuinka taide- 
elokuva voi toimia mediakasvatuksessa käytäntöjen kehittämisen  
lisäksi myös syvempänä tiedonfilosofisena teemana. Jukka Sihvonen  
(TY) päättää julkaisun medialukutaidon kriittiseen tarkasteluun. Hän  
avaa medialukutaidon käsitteellisiä rajoituksia ja kysyy, miksi ja  
mihin sitä oikeastaan tarvitaan.

Lisätietoja: Sirkku.Kotilainen at jyu.fi, Jyväskylän yliopisto,  
Nykykulttuurin tutkimuskeskus