[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Puetaan sanoiksi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Outi Lauhakangas  VTT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Muikku-Werner, Pirkko; Jantunen, Jarmo Harri; Kokko, Ossi: Suurella
sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja.
Gummerus, 2008. 467 sivua.


Puetaan sanoiksi
---------------------------------------------------------

Fraasisanakirjan tekijöiden tavoite on ollut sekä tunnistaa kielemme
uudehkot tulokkaat että saada talteen käyttökelpoisia vanhoja
fraaseja. Kirja sai ilmestyessään kiitettävästi huomiota, jonka
toivoisi olevan merkki siitä, että meillä on jatkuva kiinnostus
kielemme kehitykseen. Kautta suomen kielen historian myös
kaksikieliset sanakirjat ovat olleet oman kielemme arkistoja
Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta lähtien. Kielen
lähtökohtien konkretia tulee uudessa fraasisanakirjassa hyvin esille.
Kirja on hyvä apu myös ns. uussuomalaisten opiskellessa kielemme
sävyjä.


Uuden Suurella sydämellä ihan sikana -fraasisanakirjan on koonnut
Joensuun yliopiston professori Pirkko Muikku-Werner yhdessä
oululaisen kollegansa Jarmo H. Jantusen ja Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran Edith-hankkeessa työskentelevän Ossi Kokon kanssa. Sanakirjan
tekijöillä on ollut tavoitteenaan tunnistaa kielemme uudehkot
tulokkaat ja uudismuodosteet. Toisaalta aitoa kielenkäyttöä tutkien
saatiin talteen myös käyttökelpoisia vanhoja fraaseja. Näin oli
mahdollista osoittaa myös tyylisävyn muutokset. Teoksen pohjana on
käytetty aikaisempia 1970- ja 1990-luvulla tehtyjä sanakirjoja sekä
suomen kielen tekstipankkia. Eläviä fraaseja tekijät ovat löytäneet
sanomalehdistä ja internetistä, kuten Googlesta ja chat-palstoilta.

Muikku-Wernerin työryhmä rajaa viisaasti kirjansa kuvailevaksi
fraasisanakirjaksi. Sanontojen alkuperän ja syntyhistorian
selittäminen olisikin ollut systemaattisesti läpivietynä
lisätutkimustyönä valtava - ja epäkiitollinen. Fraasisanakirjoista
kaivellaan nimittäin mielellään virheitä, puutteita ja varomattomia
väitteitä ensimmäisen kerran esiintymisestä, kunhan joku on ensin
tehnyt keruu-, valikointi- ja selitystyön. Virkkusen teos sai
1970-luvun poliittisesti avoimien rintamalinjojen aikoina
Ilta-Sanomien kolumnisti Arto Kytöhongan perusteellisen halveksinnan.
Toisessa lehdessä taas samasta kokoelmasta fraasiherätyksen saanut
toimittaja käsitti esimerkiksi Kekkosen keksimäksi kansainvälisen
sanonnan 'olla vasaran ja alasimen välissä'. Esimerkin ajan, paikan
ja puhujan ymmärtäminen sanonnan lähteeksi houkuttaa
väärinkäsityksiin. Tältä vaaralta uusi sanakirja välttyy, kun siinä
painotetaan, että esimerkkilauseet vailla lähdetietoja edustavat
sanontojen tasaveroisia esiintymisympäristöjä. Juhlapuheiden rinnalle
on tuotu arkinen kielenkäyttö.

Fraasipoliisitoiminnan sijaan soisi lukijoiden nauttivan
sanontakokoelmista myös niiden ilmestymisajankohdan kuvina. Virkkusen
kirjan 'hangata kretonkia' eli tanssia tunteella jättää jäljen
tanssilavojen valta-ajoilta. Vastaavasti Kytöhongan kritiikissään
kaipaamat sanakuvat ja iskusanat 'luokkakantainen', 'suurpääoman
kätyri' tai 'vapaa markkinatalous' kertovat Virkkusen kirjan
harkituista rajauksista. Tosin neutraalein selitys olisi, että
70-luvun kriittisiltä käsitteiltä puuttui riittävä yleiskäyttöisyys,
jotta ne olisivat päässeet puheenparsiksi uuteen fraasikirjaan. Eipä
ajalle tyypillistä ryppyotsaisuuttakaan tallennettu fraasiksi, ei
silloin eikä Muikku-Wernerin työryhmän toimesta. Ehkä
ryppyotsaisuudesta olikin tullut liian täsmällinen synonyymi tietylle
poliittiselle ajattelulle. Matti Sadenniemen ja Jouko Vesikansan
Nykysuomen sanakirjan vuoden 1970 painoksessa ilmaus selitetäänkin
sananmukaisesti kuvailevana. Siinä lainataan F.E. Sillanpäätä: '---
painuimme r:sissa keskusteluissa [= vakavista, tärkeistä asioista
keskustellen] saunaan.' On vaikea tehtävä määritellä, milloin sanojen
yhdistelmä on osiensa sananmukaisista merkityksestä poikkeava, uusia
merkityksiä saava fraasi ja milloin se taas on kielen sanastoon
kuuluva määritysyhdyssana. Rajat on hyväksyttävä käytännön
päätöksiksi, sanakirjan tekijän ratkaisuiksi.

Kun työskentelin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
kansanrunousarkistossa pienperinnekortistoja järjestämässä ja
sananlaskutietokantaa rakentamassa, minulle ohjattiin
asiakaspalvelusta usein 'mistä-tulee-se-ja-se sanonta?'-puhelut.
Kysyjiä kiinnosti selityksen lisäksi, kuinka vanhasta ilmaisusta oli
kysymys. Kortistoja selatessa oli tyydyttävä kertomaan vain vanhimman
muistiinpanon keräysvuosi ja sananparren todennäköiset käyttöyhteydet,
joita oli harvoin liitetty muistiinpanon yhteyteen. Herkullisimpia
keskusteluja sanontojen alkuperistä kävin niiden soittajien kanssa,
joiden kysymys oli vain keskustelun avaus, sillä heillä olikin
takataskussaan ns. parempaa tietoa. Ellun kanojen Ellu oli aivan
varmasti ollut lähinaapuri, ei suinkaan nainen vaan mies. Jokinen oli
taas eräs Jumalauta-Jokela Nokian paperitehtaalta, joka toisteli
puheessaan usein 'jumalautaa'. Tästä Jokelalasta kerrottiin, että
mies oli haettu kesken lounastunnin puhutteluun ja kiireen jälkeen
hän oli tokaissut: 'Jumalauta, evväätki jäi levveelleen.'

Ratkaiseva apu oli silloin Sakari Virkkusen (1974) hakuteoksesta
Suomalainen fraasisanakirja Kivestä Kekkoseen ja kirjan 1980-luvun
täydennetyistä painoksista. Nykyisinä google-aikoina irtoilmaisujen
lähteiden ja yhteyksien etsiminen on käynyt entistä
monipuolisemmaksi, mutta edelleen kirjastojen tietopalvelut saavat
haastavia arvoitustehtäviä selvittäessään mistä laulusta,
lukukirjasta tai runosta jokin irrallisena muistettu säe on peräisin.
Sanontojen merkitysten selvittämisessä taas Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus jatkaa arvokasta työtään. Myös kaksikielisiä
sanakirjoja täydennetään jatkuvasti vakiintuneiden sanontojen
selitysoppaina. Elokuussa 2008 ilmestyi Helsingin yliopiston saksan
kielen laitoksen emeritusprofessori Jarmo Korhosen päätoimittama yli
1800 sivuinen Saksa-suomi suursanakirja, jota voi mainiosti käyttää
myös fraasisanakirjana. Korhonen on systemaattisella otteellaan
pitänyt Suomessa yllä fraseologian tutkimusta saksan kielen
näkökulmasta. Itse asiassa kautta suomen kielen historian
kaksikieliset sanakirjat ovat olleet oman kielemme arkistoja
Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta (1874-1880) lähtien.

Uudessa fraasisanakirjassa lähtökohtana on osoittaa, millaista
vaihtelua tämän hetken suomalaisessa tekstissä on. Paino on
elinvoimaisissa ja uusissa puheenparsissa sekä fraasinkaltaisissa
sanoissa. On mielenkiintoista seurata, puhutaanko vielä kymmenen
vuoden kuluttua curling-vanhemmista ja kuinka selviämme infoähkystä.
Fraaseja täydentävät myös slangista yleiskieleen vakiintuneet sanat
kuten vasikoida tai maailman sananlaskustosta suomeksi kääntyneet
täysosumat kuten 'nyhjäistä tyhjästä'. Se, joka kaipaa äimä-sanan
selitystä fraasissa 'olla /äimän käkenä / äimänä', saa tarkistaa
merkityksen etymologisesta sanakirjasta tai kansatieteen
oppikirjasta.

Ilmeisesti kustantajan toivomus on ollut sisällyttää sanakirjaan myös
tutuimpia sananlaskuja. Sananlasku on useimmiten kansainvälisesti
tunnettu, vanha, kiteytynyt ja muusta tekstiyhteydestä itsenäinen
ilmaisu. Niitä on laskelmieni mukaan mukana pitkälti toista sataa.
Erilaisiin nykytekstien konteksteihin eli yhteyksiin tuotujen
ikivanhojen sananlaskutyyppien voi osoittaa elävän sitkeästi
urbaanissa nykykielessäkin. Pirkko Muikku-Werner valitsee
radiohaastattelussa tekstiesimerkin fraasien käytöstä, jossa vanha
(sananlasku) ja uusi (nuorisokieli) kohtaavat tuoreella tavalla:
'Vanhassa vara parempi - kunhan on cool'. Luovaa ja rikasta
kielenkäyttöä on paitsi uusien sanontojen keksiminen, myös vanhojen
sanontojen käyttö uusissa yhteyksissä.

Kielen lähtökohtien konkretia tulee fraasisanakirjassa hienosti
esille, jota myös merkintätavat palvelevat. Esimerkiksi aiemmin vain
urheiluselostuksissa tunnetut sanonnat elävät jo yleiskielessä: repiä
pelihousunsa, viheltää poikki, loppupeleissä, rimaa hipoen, joutua
laulukuoroon. Toisaalta myös kansainvälinen talouselämän kieli
kankeine (ja huvittavine) käännöksineen näyttäytyy valitettavasti
varmasti myös - pitkässä juoksussa.

Sanonnat tuodaan hyvin esiin myös niiden yhteydessä useimmiten
viihtyvien sanojen avulla. Näin suomen opiskelijat saavat käsityksen
milloin heillä on hyvä sauma ja milloin taas jokin osuu tai sattuu
huonoon saumaan. Suomalaiset idiomit (Ison suomen kieliopin mukaan:
kiteytynyt sanaliitto, jonka merkitys ei muodostu suoraan sen osien
merkityksestä) eivät useinkaan ole täysin käsittämättömiä. Mielikuva
rasvatun salaman liikkeestä on mitä ilmeisin. Yhä vieläkin liikutaan
vaarallisilla vesillä, umpimähkään tai joudutaan pois tolaltaan.
Kaikkiin näihin löytyy kokemustausta aina keräilijä-metsästäjä
-kulttuurista saakka, mutta joka tapauksessa käyttöhistoriaansa
kantavat fraasit ovat vieraan kielen vaikeinta aluetta. Sekä vanha-
että uussuomalaiset voivat hiljaisina hetkinään tarkistaa
sanakirjasta, viljelevätkö arkista vai alatyylistä, vanhahtavaa vai
ylätyylistä fraseologiaa. Silti kirjan henki ei ole preskriptiivinen
eli ohjaileva, vaan merkinnät kertovat, mitä mielleyhtymiä fraasi
todennäköisimmin herättää ja mitä asenteita siihen liittyy. Hyvän
hakemiston sisältävä kirja kannattaa ostaa käsikirjakseen, oikeastaan
muistiinpanoalustaksi uusille fraasilöydöille ja kootuille
selityksille.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/