[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Asutustilallisten elämänkertomuksia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jaana Laine  Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto,
yhteiskuntahistorian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kietäväinen, Asta: Metsään raivatut elämänpolut. Toimijuus ja
identiteetti asutustilallisten elämänkertomuksissa.. Lapin
yliopistokustannus, 2009. 325 sivua.


Asutustilallisten elämänkertomuksia
---------------------------------------------------------

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin yli 100 000 asutustilaa. 
Asta Kietäväinen selittää väitöskirjassaan asutustilallisten
kokemuksia tilojen perustamisesta ja elämästä tiloilla. Kietäväinen
tarkastelee asutustilallisten identiteettiä ja toimijuutta sekä
metsän merkitystä asutustilallisten elämässä.


Suomeen perustettiin toisen maailmansodan jälkeen yli 100 000
asutustilaa. Osa asutustiloista muodostettiin vanhoille
viljelysmaille, jolloin asutustila sai jo perustamisvaiheessa pienen
alan viljeltävää peltoa. Ankaramman työn edessä olivat ne
asutustilalliset, jotka saivat nk. kylmän tilan. Näillä noin 16 000
tilalla työ aloitettiin metsän raivaamisella niin rakennusten kuin
peltojenkin tieltä.

Asta Kietäväinen tutkii väitöskirjassaan asutustilallisten kokemuksia
tilojen perustamisesta ja elämästä tiloilla. Kietäväinen syventyy
tarkastelemaan asutustilallisten identiteettiä ja toimijuutta sekä
metsän merkitystä asutustilallisten elämässä. Tutkimus sijoittuu
maaseutusosiologiseen perinteeseen, minkä lisäksi Kietäväinen toteaa
avaavansa näkökulmaa metsäsosiologiseen tutkimukseen yksilön
kokemuksen kautta.

Väitöskirjan tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1) Miten asutustilalliset kertovat suhteestaan metsään ja minkälaisia
merkityksiä he kertomuksissaan kiinnittävät metsäluontoon?
2) Miten metsä kerrotaan osaksi identiteettiä?
3) Miten ja minkälaisia identiteettejä ja toimijuutta yleensä
kertomuksissa tuotetaan?

Vastauksia haetaan kahdesta eri lähdeaineistosta. Ensimmäisen
aineiston muodostavat Kietäväisen lähinnä vuonna 2001 tekemät 24
haastattelua. Haastatelluista lähes kaikki, 20, asuivat
Pohjois-Savossa. Naisia haastatelluista oli vain kaksi, mutta
kymmenessä miehen haastattelussa vaimo oli läsnä ja lisäsi omat
kommenttinsa miehen vastauksiin. Toinen aineisto on koostettu
valitsemalla 14 tekstiä Maaseudun Sivistysliiton asutustoiminnan
kirjoituskilpailussa vuonna 1982 saaduista kirjoituksista.
Kirjoitetun aineiston maantieteellinen hajonta oli laajempi, samoin
naisten osuus (4 kirjoitusta).

Asta Kietäväinen rakentaa tutkimuksensa ja samalla tulkintansa hyvin
pitkälti Hannah Arendtin esittämiin käsitteisiin ihmisen
perusaktiviteeteista, jotka ovat työ, valmistaminen ja toiminta.
Käyttämäänsä aineistoa Kietäväinen luokitteli aktiviteetin (työ,
valmistaminen ja toiminta) ja juonityypin (romanssi/komedia ja
tragedia/satiiri) mukaisesti. Kietäväinen tulkitsi työn aktiviteettia
työn avulla, valmistamisen aktiviteettia paikan avulla ja toiminnan
aktiviteettia identiteetin avulla. Tutkimuksen keskeisimmän sisällön
muodostavat aktiviteetin ja juonityypin kehikkoon sijoitetut kuusi
eri elämänkertomusta ja niiden perusteella tehdyt tulkinnat.
Elämänkertomuksissa löytyivät kaikki kolme aktiviteettia, mutta
niiden ensisijaisuudet vaihtelivat.

Ensimmäiset kaksi elämänkertomusta (Työnsankarit voittajina ja
häviäjinä) perustuvat tehtyihin haastatteluihin. Näissä kertomuksissa
korostuu työn merkityksellisyys osana viljelijän identiteettiä.
Keskeistä on tilan pinta-alan ja tuotannon kasvattaminen ahkerasti
työtä tehden. Työ nivoutui asutustilojen asukkaiden elämään
kiinteästi, sillä asutustilat pyrittiin ahkeralla työnteolla saamaan
mahdollisimman pian tuottavaksi. Työ oli elämisen ehto.

Neljä muuta elämänkertomusta perustuvat kirjoituskilpailun
kirjoituksiin. Valmistamisen teema korostuu kahdessa
elämänkertomuksessa, joita Kietäväinen käsittelee otsikolla Kodin ja
maatilan rakentajat. Molemmissa elämänkertomuksissa valmistaminen
kohdistuu oman paikan, kodin ja tilan, rakentamiseen, jonka avulla
asutustilalliset luovat pysyvät puitteet ja mahdollisuudet elää
maailmassa. Kolmatta teemaa, toimintaa, Kietäväinen tarkastelee
kahden elämänkertomuksen kautta, jotka on esitetty pääluvussa
Isännyyden identiteettikertomukset. Näissä elämänkertomuksissa
keskeistä on asutustilallisen identiteetin muotoutuminen, joka
kertomuksissa toteutuu sosiaalisena nousuna maataloustyöntekijästä
isännäksi.

Kietäväinen kuvaa mielenkiintoisesti tutkimusprosessin etenemistä ja
muistitietoaineiston analysoinnin ja tulkinnan syventymistä.
Parhaimmillaan muistitieto on tutkijan tekemien tulkintojen perusta
ja luo olennaisia vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tähän Asta
Kietäväinen mielestäni pääsee hyvin omassa väitöskirjassaan.
Myönteistä on lisäksi tapa, jolla Kietäväinen sijoittaa teoreettisia
havaintojaan tekstin sisään avaamaan tulkintaa.

Tutkimuksessa toteutuneen päättelyketjun seuraamista hieman
vaikeuttaa se, että oletettavasti taittovaiheessa osa koodausteemoja
esittelevästä liitteestä 3 on jäänyt pois painetusta kirjasta. Kirjan
viimeistelyyn olisi kannattanut vielä käyttää muutama työpäivä,
jolloin pienet ja harmilliset kirjoitus- ja viittausvirheet olisivat
jääneet pois. Samassa yhteydessä olisi voinut yhtenäistää mm.
taulukoiden ulkoasun.

Kirjaa lukiessa havahtuu kokemukseen, että teksti painottuu
voimakkaasti identiteettiin ja toimijuuteen liittyvään
tutkimuskysymykseen, jolloin suhde metsään ja metsään liitettyjen
merkitysten osuus jää vähäisemmälle käsittelylle. Mielestäni metsä
hukkuu asutustilallisten elämänkertomusten tulkinnan virtaan. Metsän
merkitys voisi nousta selkeämmin esille muun asutustilan toimien ja
asutustilallisten elämänkulun keskeltä.

Metsä on yleisesti ollut tärkeä maatilojen taloudessa.
Asutustilallisten erityiseen metsäsuhteeseen on väistämättä
vaikuttanut se, että asutustilalliset tarvitsivat viranomaisten luvan
puunmyyntiin. Säätelyn tavoitteena oli varmistaa, että valtio sai
takaisin asutustilallisilla antamansa lainat. Lisäksi säätelyllä
haluttiin estää keinottelu, jossa asutustilan metsät olisi myyty ja
asutustila hylätty.

Asutustilalliset saivat metsästä rakennuspuiden lisäksi puunmyynti-
ja palkkatuloja. Toisaalta metsä oli maanviljelyksen esteenä, sillä
metsä oli kaadettava ja kannot nostettava tulevan pellon tieltä.
Metsän merkitys työympäristönä on suuri tilan alkuvaiheessa, mutta
maanviljelyksen laajentuessa ja puunkorjuun koneellistuessa metsän
merkitys työpaikkana vähenee.

Asutustilallisille metsä on merkinnyt rahan ja raaka-aineen lähdettä,
työpaikkaa, elintilaa ja elämyksiä. Näihin merkityksiin liittyy
taloudellisia, kulttuurisia ja emotionaalisia arvoja. Metsän
taloudellinen arvo on säilynyt, vaikka metsätalouteen liittyvä
ansiotyö on siirtynyt ammattimaisten metsureiden tehtäväksi.
Puunmyyntitulot ovat edelleen merkittävä tulonlähde
metsänomistajille. Kulttuuriset ja emotionaaliset arvot ovat
säilyttäneet asemansa. Metsää omistetaan identiteetin vahvistajana ja
 metsän merkitystä elämysten antaja arvostetaan.

Kokonaisuudessaan Asta Kietäväisen väitöskirja avaa mielenkiintoisen
näkökulman asutustilallisten elämään. Erityisen arvokasta
tutkimuksessa on asutustilallisten omia mielipiteitä ja näkökulmia
arvostava tulkinta. Tutkimuksellisesti kirja tarjoaa hyvän esimerkin
haastatteluaineiston ja kirjoitetun muistitietoaineiston
yhdistämisestä ehyeksi kokonaisuudeksi.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/