[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomen historia karttoina ja kuvioina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Ville Vuolanto  FT, Historiatieteen ja filosofian laitos, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Haapala, Pertti (päätoim.); Toivo, Raisa (toim.): Suomen historian
kartasto. Karttakeskus, 2007. 304 sivua.


Suomen historia karttoina ja kuvioina
---------------------------------------------------------

Suomen historian kartasto käy läpi koko nykyisen Suomen alueen
menneisyyden viimeisimmästä jääkaudesta nykypäiviin. Kirja edustaakin
modernia kansainvälistä tapaa koota  'historical atlas'; kyseessä ei
suinkaan ole vain kokoelma karttoja merkkien selityksillä, vaan
karttojen ja taulukoiden tukemien esseiden avulla se luo
kokonaiskuvan Suomen (alueen) historiasta.


Kirja jakautuu seitsemään osioon: esihistoriaan, keskiaikaan, Ruosin
aikaan, 1800-lukuun, 1900-lukuun sekä lyhyeen katsaukseen Suomen
karttakuvan kehityksestä. Kartaston päättää liiteosa, jossa on
esitetty kunnanrajat 1860, 1910, 1930 1970 ja 2007. Lopusta löytyvät
vielä 119 kirjaan sisältyvän 'karttaesseen' kirjallisuusluettelot.
Yhdelle teemalle on kartastossa annettu vain yksi aukeama, joka on
vaatinut, että kartaston kirjoittamiseen osallistuneiden on täytynyt
tiivistää osaamisensa ja sanomansa hyvin lyhyeen tilaan.
Pääsääntöisesti tässä on onnistuttu ihailtavasti. Voin kuvitella,
että toimittajat ovat joutuneet taistelemaan sanamäärärajojen
puolesta ankarasti. Lopputuloksena on sujuvasti etenevä kirja.

Erityisesti itseäni lämmitti kirjasta välittyvä kokonaiskuva siitä,
'mikä kuuluu historiaan': teemoja käydään läpi ilmastonmuutoksista
pyhimysten kunnioitukseen keskiajalla, tiestön kehityksestä Ruotsin
ajan aikana Ruotsin suurvaltajan hajoamisen voimakenttiin, 1800-luvun
siirtolaisuudesta lestadiolaisuuden levinneisyyteen, sotilasmenojen
määrän kehittymisestä TV-lupien määrän ja elokuvateattereiden
sijainnin muuttumiseen. Historiallisen tutkimuksen teemoista ja
laajuudesta kirja antaa erinomaisen ja ajantasaisen kuvan.

Aivan täydellinen suoritus kartasto ei kuitenkaan ole. Viimeistely on
nähtävästi tapahtunut melkoisessa kiireessä; teokselle olisi tehnyt
hyvää sen luettaminen joillain sellaisilla historia-alan
ammattilaisilla, jotka eivät ole olleet mukana itse toimittamis- ja
kirjoittamisprosessissa. Siinä toivossa, että seuraavan version
ilmestymiseen ei mene yli puolta vuosisataa kuten suhteessa
edelliseen, Eino Jutikkalan koostamaan Suomen historian kartastoon,
otan esiin joitain yksittäisiä esimerkkejä ongelmista.

Ensinnäkin, eri tietojen esitystavan suhteen olisi vielä yksi
harkintakierros ollut tarpeen. Vaikka ymmärrän hyvin, että vanhempien
aikojen historian suhteen on vähemmän mahdollisuuksia koota mielekästä
tietoa kartalla esitettäväksi, tuntuu hieman liioittelulta, että
kirjassa on peräti seitsemän karttaa, johon on merkitty seurakunnat
ja/tai seurakunta- ja kappelikirkot noin vuonna 1560 (64, 67-71) - ja
yksi vuotta 1542 kuvaamassa (136). Sama informaatio olisi voitu
helposti yhdistää pienempäänkin karttamäärään (vähintäänkin
'kivikirkkosukupolvet' yhdessä kartassa) - ja sen sijaan antaa tilaa
suurikokoisemmalle kartalle, jossa kyseiset seurakunnat olisi nimetty
(ja, niin hyvin kuin tiedetään, jopa rajattu). Samoin kirkkopitäjien
määrän ja rajojen kehitykseen olisi voitu uhrata toinenkin ajatus -
nyt esimerkiksi muutamankin Jutikkalan tulkitseman vuoden 1600
kirkkopitäjän sisällä on kaksi 1500-luvulle ajoitettua seurakuntaa
(138).

Vaikka monella kartalla on melko vähän informaatiota, toiset on
pakattu liiankin täyteen. Esimerkiksi 1900-luvun rikollisuutta
kuvaavista kartoista on hyvin vaikea saada irti minkäänlaista
yleiskuvaa (262-263). Henkilökohtaisesti vierastan ympyrädiagrammeja,
erityisesti, jos niissä yhtaikaa seurataan eri tilastoluokkien
suhteita tietyn alueen sisällä ympyrän sektoreiden avulla, ja eri
alueiden välisiä eroja ympyrän pinta-alamuutosten kautta (ks. esim.
129, 155, 193 (josta myös  puuttuu ympyrän mittakaava-asteikko)).
Käytännössä ympyrän pinta-alan muutosta on varsin hankala hahmottaa,
koska sen pinta-alan nelinkertaistuminen tarkoittaa halkaisijan
kohdalla vain kaksinkertaistumista. Lisäksi pylväsdiagrammi olisi
luokkien suhteellisten erojen esittämiseen selkeämpi kuin
ympyräsektorit.

Käyttömukavuutta olisi edistänyt, että yhteen
paikallishallintokarttaan (kuten 'Suomen kunnat 1901' (188-189))
olisi lisätty esimerkiksi numerot, joilla ko. pitäjät olisi voitu
identifioida suoraan karttaan. Tähän yhteen 'peruskarttaan' olisi
sitten voitu viitata tapauksissa, joissa pitäjä/kuntakarttaa on
käytetty tilaston pohjakarttana. Nyt osa kartoista vääjäämättä hukkaa
käytännöllistä informaatiota, seikka, jota karttojen pääsääntöisesti
liian pieni koko yhä korostaa. Kartoista myös puuttuu melkoisesti
selityksiä: onko esimerkiksi sivun 98 kuolonvuosikartan
tilastoyksikkönä kihlakunta? Entä sivun 185 puoluekannatuskartoissa?
Mitä ovat eriväriset pallukat vuoden 1542 seurakuntakartassa (136)?
Mitä sivun 63 kartat kuvaavat (suhteessa toisiinsa)?

Kokonaisuudessaan kartasto on kuitenkin onnistunut, jopa innostava
teos. Karttojen ja diagrammien avulla asiat suhteutuvat toisiinsa ja
ne on mahdollista hahmottaa uusilla tavoilla. Kirja herättää
ajattelemaan historian kulkua ja sen hahmottamista tuoreesti. Voisi
ennakoida, että kirjasta on paitsi suurta hyötyä kouluopetuksessa -
monella tapaa sen kuvissa historia konkretisoituu mieliinpainuvasti -
se herättää myös uusia tutkimuskysymyksiä. Jos aiot hankkia omaksi
vain yhden Suomen historian yleisesityksen, omaksi iloksi tai
opetuksen tueksi, hanki tämä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/