[H-verkko] Edinburgh, Skotlanti, =?UNKNOWN?Q?V=E4it=F6stiedote=3A?= Telling Absence: War Widows, Loss and Memory

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitöstiedote: Telling Absence: War Widows, Loss and Memory
Edinburgh, Skotlanti 21.01.2009 klo 11:00

Väitöstiedote 18.1.2009 

Jaana Loipposen väitöskirja Telling Absence: War Widows, Loss and
Memory (Poissalon tarinat: Sotalesket, menetys ja muisti)
tarkastetaan Skotlannissa Edinburghin yliopiston humanistisen ja
yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sosiologian oppiaineessa
21.1.2009. Vastaväittäjä on professori Bogusia Temple (Central
Lancashire) ja kustos on tohtori James Kennedy (Edinburgh). 

Tiivistelmä 

”Kyl mie pärjään. Mie pien hirstalkoot.”

Tutkin väitöskirjassani sotaleskien haastatteluissa ja arkistoihin
tuottamia kertomuksia elämästään. Olen haastatellut viittä sotaleskeä
ja lukenut Kansanrunousarkiston karjalaisia elämäkertoja sekä
Valtiokonttorin huoltoeläkehakemuksia. Suomessa oli sotien jälkeen
noin 30 000 sotaleskeä. Sotaleskien tarinoista ei ole aiempaa
suomalaista akateemista tutkimusta.

Tutkimukseni lähti liikkeelle menetyksen pohtimisesta. Halusin
tietää, mitä tapahtuu kun ihminen menettää lähes kaiken tärkeänä
pitämänsä ja miten hän siitä kertoo. Tätä varten tutkimukseni
ydinryhmäksi tulivat sotalesket ja heistä tarkennetusti karjalaiset
sotalesket. He menettivät miehensä, kotinsa ja emotionaalisen sekä
sosiaalisen ympäristönsä sodassa ja joutuivat kaksi kertaa
siirtolaisiksi. Jokainen uusi tarina muistutti seurausten
moninaisuudesta. 

Tutkijana läsnäoloni limittyy kerronta-aineistojen analyysiin. Oma
isoäitini oli sotaleski, ja käsittelen perhehistoriani heijastumista
muistamisen prosesseihin. Samalla hahmottuu, miten osallistun
tutkijana tiedon tuottamiseen sotaleskeydestä. Naisten kokemusten,
tarinoiden ja kohtaamisten pohtiminen tutkimustietona ja tämän
havainnoiva analyysi on tutkimuksen toteuttamisen tapa.  

Sodan ajat 

Sotalesket kertoivat elämästään vuolaasti, tarkasti, vakavasti ja
humoristisesti. Kirjallisissa tuotoksissa, elämäntarinoissa ja
huoltoeläkehakemuksiin liitetyissä kirjeissä välittyi analyyttinen ja
kriittinen näkökulma. Nämä kerronnan tavat ja tyylit tulkitsin
ilmaisuksi sille, miten menetysten kanssa opeteltiin elämään. 

Tarkoituksenani oli kysyä sodanjälkeisestä asettumisen ajasta, mutta
kertojat aloittivat sodan tapahtumista. Sota ja arki kulkivat rinnan:
”Aamulla kolmaskymmenes päivä mun siskoni ensimäiseks läks navettaan
ja ku se pääs ulos ni tuli juoksua sanomaan et tulkaa katsomaan, että
tuota ko on tuota tuo Metsäpirtin puoli rajalle päin ihan
tulipunasennaan, nii se alko sitte.” Sotatarinan käsite sai uuden
sisällön: sodan kokeneet naiset kertovat sotatarinoita, jotka
sotakuvauksen lisäksi sisältävät sodan seuraukset arjen ja elämän
hallintaan.  

Valtiokonttorin huoltoeläkehakemuksia lukiessa kävi ilmi, että ne
muodostavat sodan jatkuvan elävän arkiston, johon sotalesket
tuottavat yhä materiaalia sodan vaikutuksista, niin kauan kuin
eläkehakemuksia sinne tulee. Näin tutkimuksen ajallinen kaari ulottuu
ajasta ennen vuotta 1939 aina 2000-luvulle. Tätä sodan vaikutusten ja
kerronnan leikkautumista tarkentaa käsite ’sodan ajat’. Sotaleskien
kertomuksissa on kaksi aikaa, sota ja sodan seuraukset, jotka
ulottuvat jokaiseen kerronnan hetkeen. 

Abstract 

This thesis concerns feminist sociological analysis of war loss and
its consequences as experienced and told by Finnish Karelian war
widows of World War 2. They lost their partners and had to leave
their homes by force, when Karelia was evacuated twice in 1939–1944.
Over 400,000 refugees from this ceded South-Eastern area were
permanently resettled elsewhere in Finland. Finnish war widows’
telling of history has been missing from academic research, for this
the subject has not been investigated prior to this present work.

The research material the thesis reports on was gathered in
interviews with five Karelian war widows, through examining Karelian
life stories in the Finnish Literature Society’s Folklore Archive,
and also researching war widows’ assistance pension letters in the
State Treasury. The research process proceeding in three stages over
time and with the materials intersecting and overlapping in both the
research encounters and in the analysis of them, is something the
thesis theorises using the conceptual term ‘narrative’s long
exposure’. 

A participatory and dialogical approach has characterised the
research encounters, drawing on the work of Smith, Schutz and
Levinas. The researcher’s own background and Karelian family history
has been a part of the enquiry, guided here by Ricoeur’s notion of
‘close relations’ and proximity as a dynamic relationship
constitutive of memory and its production. Each telling and each
research encounter has been read in an analytically reflexivity way,
and an intellectual auto/biography of the researcher at work has been
provided as suggested by Stanley, with the centre of attention being
on how ‘knowledge’ is produced. 

Seriousness, generosity and humour prevailed when the war widows told
about their lives as patterned with hardship and change. This attitude
and device for telling was interpreted as an expression of how to get
on with loss, which was also one of the analytic themes that arose
from the various tellings that the thesis investigates. Another key
theoretical theme is that of ‘war’s times’, a conceptual term which
highlights the widows’ tellings as an ongoing archive of war,
inclusive of wartime events, to living with the consequences of war
ever since the war started, right up until now. 

Tiedustelut: jaana.loipponen at lamk.fi 040-5121454

Ilmoituksen lähetti:
 Jaana Loipponen <jaana.loipponen at lamk.fi> 
19.1.2009 00:38

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/