[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lehti + kulttuuri kuin kulttuuri = kulttuurilehti?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sakarias Sokka  JY
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tuusvuori, Jarkko S. : Kulttuurilehti 1771-2007. SKS, 2007. 756
sivua.


Lehti + kulttuuri kuin kulttuuri = kulttuurilehti?
---------------------------------------------------------

Lehtien listaus vai kulttuurilehtien kronikka?


Kulttuurilehti 1771-2007 kokoaa Suomen aikakauslehtimuotoiset
kulttuurijulkaisut suurkatselmukseen. Nimekkeiden määrä on suuri,
laatu heittelehtivä. Räikeissä tai painokkaissa numeroissa esiintyvät
kirjoituksineen ja kuvineen kansakunnan tunnetut suuruudet ja
unohdetut sankarit.
Kulttuurilehti 1771-2007 kronikoi sadat aviisit Porthanin ajoista
nykypäivään ja paneutuu niistä tärkeimpiin. Reitti Mnemosynestä
Magiaan ja takaisin on muistin ja taian tie.

Yllä lainattu kirjan esittely kunnianarvoisan Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran (SKS) nettisivuilla kuulostaa hienolta:
kulttuurijulkaisut 'suurkatselmuksessa' (756 s., 21,4x28,8x6 cm, 2600
g). Jarkko S. Tuusvuoren lähtökohtana on ollut KULTTI ry:ssä
vuosituhannen vaihteessa aloitettu yhdistyksen jäsenlehtien luonnetta
selvittänyt työ. Tuusvuoren osuus erkani omaksi kokonaisuudekseen ja
eteni sitten kronikoitsijan mahdollisuuksien mukaan, vaihtelevalla
vauhdilla ja muotoaan muuttaen. Lopputulos on kronologisesti etenevä
kimara, jossa valikoitujen lehtien sisältöjä esitellään
vuosikymmenittäin toistuvien otsikointien mukaan. Sisältö soljuu
sivusta sivuun nimien virtana. Satunnainen lainaus sivulta 507
(otsikkona 'vanhat tiedelehdet') antaa kuvan tyylistä: 'Metsä ja Puu
pysyi Pauli Leiwon vastuulla. Liikuntatieteilijöitten Stadion siirtyi
Yrjö Launoselta 1971 Rauno Laaksolle, jonka paikan peri 1973 Eino
Heikkinen. Pertti Mustonen jatkoi työtä 1973. Kirjastotieteilijäin
Signum kulki Martti Blåfeldin ja Eila Junnilan kautta Markku
Kahrille.' Kun koko opus on pääosin vastaavaa sanallista
luettelointia, on todettava - lisäksi ottaen huomioon kirjan koko -,
että teosta ei ole tarkoitettukaan luettavaksi kokonaisuudessaan.

Entä miten ja miksi kronikka sitten on koottu? Näihin kysymyksiin
Tuusvuori tarjoaa johdannossa vinkkejä, mutta ei suoria vastauksia.
Tekijä näyttäisi olevan ennen kaikkea innoittunut toiminnan
monimuotoisuudesta: mahdollisuuksista tarkastella yhtäaikaisia
julkisuuksia ja erilaisia samanaikaisen yhteisosallistumisen tapoja.
Walter Benjaminilta lainatuista kirjavan kaupunkielämän kuvailuista
koostuu tässä mielessä onnistunut avaus teokselle, mutta
niihin viritetty rinnastus lehdistöjulkisuuteen jää käytännössä
ontoksi. Johdanto sisältää viittauksia myös mm. Habermasiin,
Balzaciin, Louis Aragoniin, Daniel Defoeen, Jeremy Benthamiin,
Marshall McLuhaniin, Ernest Renaniin, George Washingtoniin, Goetheen,
Eckermaniin, Schellingiin, Marxiin, de Tocquevilleen, Nietzscheen,
Raymond Williamsiin - ja moneen muuhun. Menneiden ajattelijoiden
kavalkadilla lukijaa valmistetaan ajatukseen, että katto on korkealla
ja seinät leveällä, mutta analyysin apuna heitä ei käytetä, sillä
sisäsivulla aineiston analyysia ei edes yritetä tehdä.

Viittausten tulvaa ajatellen on omituista, että lähdeviitteet on
päätetty jättää pois. Tähän valintaan palaavana tyylillisenä
puutteena voi pitää sitä, että vaikka itse viittauksia ei ole, paikka
paikoin näyttää siltä kuin ne olisi ensin kirjoitettu mukaan, mutta
sitten poistettu hiomatta enää itse tekstiä. Näin lukijan tietoon
töksäytellään etenkin johdannossa sen kummemmin selventämättä
tekstikappaleiden aluissa kuin vanhoina tuttuina nimiä, joihin ei ole
viitattu aiemmin lainkaan ('Ruotsissa ilmestyi Bergerin mukaan [- -]';
'Tilanteen muutoksen on Asquith tiivistänyt [- -]'; 'Kuten Marker
kertoo [- -]'; jne.).

Tuusvuori on epäilemättä työstänyt tuplatiiliskiveään
kulttuurihistoriallisen mielenkiinnon siivittämänä, tavoitteenaan
tuottaa kuva kulttuurilehdistä aikansa heijastajina ja rakentajina.
Kun tarkasteltava ajanjakso kattaa 236 vuotta, on tavoite
kunnianhimoinen. Keskittyminen kulttuurilehtiin ei auta täsmentämään
rajausta, sillä Tuusvuoren ’kulttuuri’ leviää
laveudessaan laajalle. Hän jakaa kulttuurilehdet neljään kategoriaan,
joihin mahtuu paljon: (1) yleiskulttuurilehdet, (2) taiteitten
erikoislehdet, (3) tieteitten erikoislehdet ja (4) muut
kulttuuri(historialli)sesti kiinnostavat lehdet.

Kategoria (1) koskee 'periaatteessa mitä tahansa johonkin taiteen-
tai tieteenalaan erikoistumatonta keskustelufoorumia, jolla
työstetään yhteiskunnallisia, poliittisia, tieteellisiä, ja
taiteellisia ajankysymyksiä'. Tuusvuori lukee tähän luokkaan myös
monet erikoistuneemmat (?) areenat, kuten naistenlehdet. Kronikassa
onkin mukana sellaisia lehtiä kuin Jaana, Eeva ja Me Naiset. Myös mm.
Jallu, Kalle sekä Erotiikan Maailma mainitaan. Miestenlehdet
lukeutunevat samaan kategoriaan kuin naistenlehdet, mutta tässäkin on
epäselvyyttä. Ensin Tuusvuori listaa naistenlehdet
yleiskulttuurilehdiksi (luokka (1)), mutta toisessa kohtaa ne on
yllättäen sijoitettu luokkaan (4), joka koostuu seuraavasti:

Jäännösluokan suurimman osajoukon muodostavat yleislehdet, joilla
tarkoitetaan kolmea muuta ryhmää viihteellisempiä, toteutuneelta tai
haetulta levikiltään laajempia yleisaikakauslehtiä.
Tyyppisesimerkeistä käyvät Suomen Kuvalehti ja naistenlehdet.
Toisaalta muihin lehtiin kuuluvat tässä sanomalehdet, lastenlehdet,
pilalehdet, raittiuslehdet, ammattilehdet ja muut erikoislehdet.
Näiden osa kulttuurin rakennemuutoksessa voi olla hyvinkin tärkeä.

'Jäännösluokkaan' sopii siis lähes lehti kuin lehti. Kaikkea
julkaistua ei kuitenkaan ole otettu mukaan, vaikka lehtihakemisto
kattaa pitkälti toista tuhatta nimekettä. Tuusvuoren kulttuurikäsitys
on lavea, mutta silti satunnaisen poissulkeva: esimerkiksi Suomen
Invalidi siihen sisältyy, Puumies ei; Masi kelpaa joukkoon,
Hämähäkkimies ei. Jos tavoite on tehdä kattava kronikka, kattavuus
olisi auttava alku. Tai kääntäen: ellei pyritäkään kattavuuteen,
valinnat olisi syytä perustella. Häilyvyyttä selittänee, ettei tekijä
rajaa kovin kantavaa määritelmää sen paremmin käsittelemästään
’kulttuurista’ kuin ’kulttuurilehdestäkään’.
Onkin pakko kysyä, eikö täsmällisempi rajaus sille, mitä mukaan
halutaan ja mitä ei, olisi auttanut tekijää suururakassaan -
huolimatta halusta liikkua Benjaminia mukaillen 'julkisuuden
pasaaseilla ja basaareissa'?

Tuusvuoren lähtökohta on kyllä sikäli selvä, että hän on halunnut
välttää elitististä, korkeakulttuurista rajausta. Esimerkiksi
kulttuurisosiologia tarjoaisi silti muitakin vaihtoehtoja tähän kuin
käsittää kulttuuriin mukaan lähes kaikki mahdollinen. Nyt valitussa
lähestymistavassa jaottelut leviävät käsiin. Yhtäältä mukana on
tekijöidensä alusta asti kulttuurilehdiksi nimeämiä julkaisuja,
toisaalta Tuusvuoren soveltamalle antropologiselle kulttuurin
käsitteelle rakentuva kaikenkattavuus. Tekijä havittelee eri
lähtökohdista ponnistavien rajausten sulkemista samaan
kokonaisuuteen, mutta ei pura eri tasojen välistä suhdetta esiin.
Yleisen kulttuurihistoriallisen tason kannalta tärkeäksi katsotun
'jäännösluokan' (4) tuoma lisä kokonaisuuteen olisi voitu tuoda esiin
myös yleisin kulttuurihistoriallisin kuvailuin, kontekstina, johon
rajatumman kulttuurilehden käsitteen kautta valittujen tarkastelujen
sisältöä olisi voinut heijastella. Tämä tosin olisi vienyt
kokonaisuutta kohti historiografiaa, jota tekijä ilmoittaa
tietoisesti välttäneensä, peläten jonkin - tekijän käsityksen mukaan
historiografisen lähestymistavan mukanaan kantaman - ennalta määrätyn
kulttuurin ymmärtämisen peittävän lehtien moninaisuutta alleen. Eri
aikakausiin johdattelevan yleiskuvauksen ei kuitenkaan tarvitse olla
monoliitti, joka peittää lehtien sanoman alleen. Jos näin olisi,
lähdekriittisen historiantutkimuksen mahdollisuudesta ei kai
kannattaisi edes keskustella.

Tuusvuori toteaa 'kokoavansa ulostuloja', kertovansa uutuuksista,
esittelevänsä tärkeimmät tulokkaat ja päivittävänsä kronologisesti
aiempaa tilannekuvausta. Se, mikä tekee tietyt tärkeimmiksi, jää
selvittämättä. Kiinnostavaa olisi ollut myös tietää, millainen
lähdepohja tekijällä on ollut kronikan kokoamisen tukena. Kirjan
rakenteen taustalla vaikuttaa johdannon mukaan ajatus
'samanaikaisuuksien moninaisuudesta'. Paradoksaalisesti rakenteessa
samanlaisena toistuvat luvut luovat myös ajatusta (staattisestakin)
rajattujen sisältöjen jatkuvuudesta. Otsikoinnit toistuvat
samantapaisina eri luvuissa kautta koko kahdeksansadan sivun:
'yleiskulttuurilehdet - ensimmäinen aalto'; 'vanhat kulttuurilehdet';
'tiedelehdet (uudet / vanhat)'; 'taidelehdet (uudet / vanhat)';
'yleiskulttuurilehdet - toinen aalto'.

Teknisenä puutteena on jo mainittujen lähteiden merkitsemättä
jättämisen lisäksi mainittava myös kuvatoimitus. Kun kuvatoimitus
kuitenkin jossain muodossa on tehty, miksei edes paikka paikoin
kuvista kerrottaisi jotain ja annettaisi näinkin lukijalle osviittaa
siitä, mitä Tuusvuori nyt runsassanaisilla luetteloinneillaan
tavoittelee? Myös mukaan liitetyt erillispuheenvuorot (Kaisa
Häkkinen; Jörn Donner; Maria Lähteenmäki; Jukka Relander; Antti
Arnkil; Sinikka Sassi) jäävät irrallisiksi kokonaisuutta ajatellen,
vaikka ovatkin sinänsä kiinnostavia ja parhaimmillaan täsmentävät
Tuusvuoren pyrkimyksiä tuomalla häivähdyksen selkärankaa tämän
kokoamien listausten tueksi. Lehtiluettelossa ilmoitettuihin
sivunumeroihinkin on jäänyt jonkin verran virheitä, eikä tietoa
haetusta nimekkeestä aina löydy sieltä mistä pitäisi. Kiittävänä
kommenttina on todettava, että niissä kirjan kohdissa joissa ei vain
tyydy luettelemaan lehtien sisältöjä lausemuodossa, Tuusvuori
kirjoittaa elävästi. 'Ajan hengen' yleiskuvauksina lehtisisältöjen
listaukset ovat kuitenkin raskasta luettavaa. Hakuteoksena kirjalla
silti on paikkansa. Sinänsä puuduttavat kuvailut sisältävät myös
paljon tietoa. Parhaimmillaan satunnainen selailija voi tavoittaa
tuulahduksen henkisestä promeneerauksesta, jota tekijä näyttää
tavoitelleen. Puutteistaankin huolimatta teos on siis lehteilyn
arvoinen, mutta kulttuurilehtien merkityksen avaajana siihen ei
kannata ladata liikaa odotuksia.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/